Suhtautumista keskikaupunkiin kuvastaa Andersinin perustelu: ihmiset alkavat vähitellen ymmärtää sen, ettei kaupunkikeskustassa asuminen ole niin mukavaa kuin sen ulkopuolella syntyvillä uusilla asuntoalueilla. Aatos Issakaisen johdolla laadittiin 1960-luvulla uuden polven yleiskaava. Vuonna 1969 hyväksytty yleiskaava korosti kokonaisvaltaisuutta. Issakaisen yleiskaavassa korostui edelleen liikennesuunnittelu ja kerrostalovaltainen rakentaminen osittain täysin piittaamatta olevasta kaupunkirakenteesta. Ennustettu vahva suuntautuminen Meri-Poriin ei ole toteutunut.
Vuonna 1974 perustetun yleiskaavatoimiston työnä tehtiin kaksi Porin yleiskaavaa, jotka kaupunginvaltuusto hyväksyi 1977 ja 1984. Yleiskaavoitus muotoutui jatkuvaksi suunnitteluksi ja osaksi kaupunkisuunnittelua, taloussuunnittelua ja detaljikaavoituksen valmistelua.