1993 Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden nälkä

Matti Yrjänä Joensuu syntyi Helsingissä 31.10.1948. Hän valmistui poliisiksi vuonna 1973 ja työskenteli Helsingin poliisilaitoksessa eri työtehtävissä mm. rikosylikonstaapelina ja viimeksi palonsyyntutkijana ennen eläkkeelle siirtymistään syksyllä 2006. Nykyisin hän on Kirkkonummella asuva vapaa kirjailija.

Kirjallisen uransa Joensuu aloitti teoksella Väkivallan virkamies (1976). Itsekin poliisin Väkivaltatoimistossa työskennellyt Joensuu toi suomalaiseen jännityskirjallisuuteen voimakkaan yhteiskunnallisen otteen. Ensimmäistä kertaa joku kirjoitti realistisesti ja romantisoimatta väkivaltarikosten maailmasta, niiden motiiveista ja tutkinnasta. Joensuu kuvaa perinteistä suomalaista rikosta: pikaistuksissa tehtyä tappoa, ahdistelua ja ryöstöä. Kaiken taustalla on kuitenkin henkinen pahoinvointi ja yhteiskunnassa vallitseva eriarvoisuus. Joensuu kiinnostui ammattinsa myötä siitä, mikä tuottaa pahoja ihmisiä ja miksi ihminen tekee rikoksen. Tätä tematiikkaa hän käsittelee laajasti koko tuotannossaan.

Timo Juhani Harjunpään - vanhemman konstaapelin, myöhemmin ylikonstaapelin - taival alkoi Joensuun teoksessa Väkivallan virkamies ja sen jälkeen hänen uransa Helsingin rikospoliisissa on jatkunut tähän mennessä yhteensä kymmenessä rikosromaanissa (1976 - 2003). Joensuun vuonna 1977 ilmestynyt teos Possu ja paavin panttivangit on ainoa, jossa Timo Harjunpää ei esiinny. Harjunpään hahmo on hyvin inhimillinen ja herkkä, mutta kollegojen silmissä hän kulkee hiukan niuhon ja tosikon maineessa. Empaattisena poliisina hän löytää sekä rikollisista että rikosten uhreista ajattelevia ja tuntevia ihmisiä. Harjunpään perheeseen kuuluu puoliso Elisa ja kolme tytärtä, lähin työtoveri on Onerva.

Finlandia-palkintoehdokkaanakin ollut Harjunpää ja rakkauden nälkä ilmestyi vuonna 1993. Kirjan päähenkilö on seksuaalisesti estynyt Asko Leinonen alias Tipi, joka päivisin työskentelee helsinkiläisessä suutarinliikkeessä, mutta vaeltelee öisin kaupungilla ja varjostaa tuntikausia ravintolasta palaavia humalaisia naisia. Myöhemmin hän tunkeutuu naisten asuntoihin. Tipi ei kuitenkaan koske mihinkään, ei vie mitään eikä käytä väkivaltaa. Hän vain kuuntelee ja haistelee. Hiippailija on erittäin taitava tiirikkamies - hän saa auki lukon kuin lukon – ja tätä Tipin ominaisuutta hyödyntävät myös hänen kaksi veljeään kassakaappimurtoja tehdessään. Tipillä on vaikeuksia myös äitinsä kanssa. Jo lapsuudessa sattuneen ikävän välikohtauksen vuoksi Tipin mielessä rakastettu äiti on muuttunut Kultamuorista Noitaämmäksi.

Tipi on vieraillut useiden kymmenien naisten asunnoissa ja antanut heille nimiäkin kuten Vehnätukka, Silkkipeppu, Nokiruusu ja Rusko, joka on ollut jo useita kuukausia asunnossaan kuolleena ja muumioitunut. Toisinaan Tipin läsnäolo asunnossa on huomattu ja hiippailijasta on tehty poliisille ilmoituksia. Tipi erehtyy tirkistelemään ravintolan wc:ssä naisten puolelle ja joutuu joksikin aikaa pidätetyksi ja kotiinvientimatkalla myös kahden poliisin pahoinpitelemäksi. Häntä ei kuitenkaan osata yhdistää hiippailijaan. Monien yhteensattumien ja onnistuneen kassakaappimurron jälkeen Tipi rakentaa ulkoisen minuutensa kokonaan uudelleen. Sisäisesti hän ei ole kuitenkaan muuttunut ja haavoituttuaan rakastamansa Vehnätukan laukauksesta talitiainen – kuten eräs hiippailun uhri oli häntä kuvaillut – muuttuu huuhkajaksi.

”Kuusen puolivälin paikkeilla, korkealla tontilla olevien mökkien ja kopperoiden kattojen yläpuolella istui alkavan yön pimeydessä huuhkaja. Se oli harvinainen lintu etenkin Etelä-Suomessa, ja nimenomaan kaupungissa, keskellä omakotitaloaluetta. Tämän huuhkajan teki vielä harvinaisemmaksi se, että sillä oli ihmisen ruumis. Ja parhaillaan huuhkaja ajatteli ties kuinka monetta kertaa, että se oli tehnyt hyvin viisaasti kun se oli lakannut olemasta ihminen ja ryhtynyt linnuksi. Niin se oli tehnyt siksi, että sitä pelotti se mitä ihmiset sanoivat rakkaudeksi. Huuhkaja pelkäsi sitä siksi, että siihen liittyi maailman suurin vale.”

Matti Yrjänä Joensuulle on myönnetty Valtion kirjallisuuspalkinto vuonna 1982, kaikkiaan kolme Vuoden johtolankapalkintoa, ja Finlandia-ehdokkaana hän on ollut kaksi kertaa. Joensuun Harjunpää-romaaneista on tehty useita dramatisointeja – niin myös Harjunpää ja rakkauden nälkä -romaanin pohjalta tv-sarja vuonna 2007.

150 vuotta - 150 kirjaa pääsivulle