| A | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 |
Kirjailijoita Satakunnassa |
|
Toivo H. Laine |
||
|
Syntynyt: 1928 Porissa Koulutus: opettajaseminaari Raumalla Ammatti: rehtori, evp |
|||
|
Toivo H. Laineen työvuosien kiireet työnsivät kirjoitushaaveita pitkään:
"Leipätyöstä vapauduttuani muutin lähes samanaikaisesti nuoruuteni kotikadulle.
Tapahtui niin että nuoruusaikojen tutut ilmestyivät läheisyyteeni ja sain
kuulla yhtenään 'Muistaksää Topi, kun...' 'Oliksää mukana, kun...' Muistinhan
minä. Ainakin kuuntelin. Vaikka kuljenkin paljon, olen pystynyt pitämään
korvani ja mieleni herkkänä kaikelle ympärilläni. Tarinat alkoivat elää, ja
pian tunsin kuin olisin velkaa kotikaupungille kertomukset elämästä ennen.
Ihmisistä, olemisen kamppailusta, odotuksista... Jo kirjoittaessani esikoistani
tiesin että oli mentävä ajassa taaksepäin yrmeisiin kohtaloihin, joista tämän
kaupungin nousu alkoi. Ne ajat on hyvä nähdä."
Ns. suomalainen realistinen romaani on Toivo H. Laineen omin kirjoittamisen laji. "Aiheet kumpuavat kenties kaukaakin, mutta nuoruuskokemusteni kirjo ei ole himmennyt tämänkään päivän todellisuudessa. Etäältä näkee lähelle." "Tuntematon oululaisnainen sanoi puhelimessa, tai nuoruustuttuni kirjeessään Ruotsista: 'Olet kertoja. Olen kulkenut kanssasi Kaupungin viimeisen talon pihapiirissä, ahtaissa hellahuoneissa elävien ihmisten luona kokien jakaa heidän tuntojaan laitakaupungin arjessa. Olet avannut jotain sisimmässäni. Viet minut sitten luonnon mahtavaan saliin tai puutalokaupungin hiljaisten kujien umpeisiin tuoksuihin, koskaan et karkaa pois.' Mitäpä siihen lisäisin? Kenties, että lukija on hyvin havainnut kuinka luonto, miljöö, syvältä sisimmästä tulevana on aina mukana ihmisteni kohtaloissa. Ihminen ympäristöstä irrallisena ei ole minulle mahdollinen." Puhutun kielen konstailematon ilmaisu on keskeistä, "vuorosanat 'läheltä kuultuina' tuovat romaanihenkilöt - niin toivon - tunnistettaviksi oman elämänsä kokijoiksi. Noinhan se menee...Milläs se Anttoni muulla tavoin olisi voinut tulla tykö?" "Väinö Linnan näkijähenki käy ylitse muiden. Sitten tulevat Eino Leino, Aleksis Kivi, Toivo Pekkanen, nuo suuret kertojat ja kokijat, herkistelijätkin, milloin aika ja paikka sen sallivat. Waltarin Sinuhea luen paikoin kuin suurta runoa. Nuorempien kirjailijain kanssa, Heikki Turusesta lähtien, teen retkiä oman kielen nykyisyyteen. Ulkomaisista mestareista olen tunnen hengenheimolaisiksi mm. Ernst Hemingwayn ja John Steinbeckin. Entä Pablo Nerudan säkeet sitten, Canto Generale..." |
|||
| Ote |
romaanista Vie minne tiesi (Kehitys, 2000)
|
||
| Tuotanto |
Kaupungin viimeinen talo. Muusa, 1997 Vie minne tiesi 1. Kehitys, 2000 Vie minne tiesi 2. Kehitys, 2001 Vie minne tiesi 3. Kehitys, 2002 |
||
| Palkinnot ja muut tunnustukset |
Nousee Satakunnan kansa -yhdistyksen ja WSOY:n järjestämässä esikoisromaanikilpailussa 1994 kunniamaininta käsikirjoituksesta Unennäkijän matkassa
|
||
| Lisätietoa |
Jarmo Huida:
Paljasjalkainen porilainen kirjoitti kotiseuturomaanin; Satakunnan Kansa 4.9.1997
Eliisa Holstikko-Ojanen: "Cygnaeus oli myös tiedon paja"; Satakunnan Kansa 9.10.1992 |
||
|
Satakunnan taidetoimikunta |
Porin kaupunginkirjasto - Satakunnan maakuntakirjasto |