Takaisin	Kirjailijoita Satakunnassa

Kaksi runoa Kaija Pispan teoksesta Pian päättyy tämä muurahaisten aika (Kirjapaja, 1999) Sinä katsot minua pimeässä ja minä näen sinut koska sinä olet valkoinen minä olen musta mutta sinulla on rakkauden silmät                  kuinka kauan jaksaa katsoa pimeään ja uskoa jonkun olevan siinä                  vaikkei näe mitään? niska tulee kipeäksi jos katselee tähtiä;                  pitää maata selällään hiekassa hiljaa mennään taas pihalle nyt on tammikuu ja me seisomme selät vastakkain kuin eläin                  jolla on kahdet kasvot minä näen Pohjan tähden ja sinä Etelän ristin nyt voimme kääntyä hitaasti ja katsoa toisiamme. Lumi on jäätynyt oksiin kiinni ja kiiltää siniset miekat aamun kädessä halkovat pimeän hämäriksi hetkiksi lapsuuden vuodenajat eivät unohdu, vaikka muuttaa pois talvimuistot surkastuvat kuin hennot silmut kuumassa auringossa, mutta silti                     tekee joskus mieli lähteä huurteiseen metsään suppilovahveroiden kanssa                     kuulumisia vaihtamaan, että miten nyt olette pakkasessa jakselleet ja onko                     puolukat jo kaikki poimittu ja mitäs tuumaisitte, jos lumi tulisi ja peittäisi                     Kertoa miten aurinko väsyttää ja tekisi mieli palata, mutta ei tiedä miten                     ja minne                     ja että presidenttikin Suomessa vaihtui, mutta ei se muuta elämää meillä                     ulkopuolisilla. Sinnittelemme surussa ja annamme otsatukan kasvaa ettei silmiä näy meillä täällä Afrikassa vaellusheinäsirkat söivät puutarhan, tomaatit, kaalit, sipulit                     yhtään nipukkaa ei jäänyt, ja puistakin lehdet:                     nyt lapset leikkivät tyhjässä pihassa                     ostin Bamako-mieheltä pienen savirasian kerään siihen vanhoja lasin siruja joen pohjasta ja niitä katselen Vain pakastimessa on jäätä kaikki haluavat sitä, kun on kuuma                     tiedättekö, täällä kun puhutaan säästä se on uskontoa:                     Aurinko on kuuma                         se lyö                     Jumala tuulee                        Hän viskaa hiekkaa                     Jumala on kylmä Ehkä monen kuukauden päästä Jumala sataa meille, jos tahtoo Ndakh Roog, khan a debiid a in

Satakunnan taidetoimikunta

Porin kaupunginkirjasto - Satakunnan maakuntakirjasto