Kaija Pispa
Syntynyt: 1955 Ylöjärvellä
Koulutus: HuK, opintoja myös Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuksessa
Ammatti: kirjailija, laulutekstinikkari, hieman kääntäjäkin
"Kirjoittamistyölleni on ominaista, että haluaisin aina tehdä jotain muuta kuin mitä minulta odotetaan. Itselleni läheisin kirjoittamisen laji on se, jota juuri sillä hetkellä harjoitan: runot, laulutekstit, proosa, proosaruno; lapsille nuorille, aikuisille..."
"Olemassaolon ja olemattomuuden rajalinja, pimeän ja valon tasapaino, keveyden ja raskauden kokemukset, ilo ja suru, muistaminen ja unohtaminen ovat teemojani. Aiheena voi olla afrikkalaisen naisen elämänkaari yhtä hyvin kuin suppilovahveron. Yhä vielä kirjallisuudessa tuntemattomaksi jääneen naisen kuvaaminen on ainainen haaste, samoin erilaisten kulttuurien kohtaamisesta syntyvä kitka."
"Kertojana kuljen satahämäläisten metsien ja Senegalin sine-saloumilaisen savannin väliä. Hidas puheenomainen poljento - joskus jahkailukin; metsäpolulla viipyily - ovat kerrontaani. Sitä on myös rumpujen räjähtävä sytkytys painiottelun melskeessä Fatickin pikkukaupungissa. Suomalaisen kansanrunon maailma tuntuu omalta, samoin kuin vanhempi rock-lyriikkakin. Kertojanlaatuni on - onneksi - vasta kehittymässä."
"Suomen kieli on minulle koti, jota kuljetan kuin etana kotiloaan. Sanat ovat eläviä eläimiä, mutta toisaalta niistä voi rakentaa talon, kuten Pentti Saarikoski sanoo. Juuri kielen takia haluan aina kirjoittaa myös runoja. Runoissa sanat ja lauseet saavat käsiä ja jalkoja, ulottuvat uusiin paikkoihin ja aikoihin, etsivät uusia merkityksiä. Suomen kieli on hyvin vivahteikas, venyvä ja sointuisa, mutta joskus myös - muihin eurooppalaisiin kieliin vertautuessaan - hieman kankea ja raskas kieli proosan kirjoittamiseen. Rakastan kuitenkin sen arkaaista, hidasta luonnetta, jossa vielä hetkittäin voi aistia luontokeskeisen kansanuskon. Melodiaan ja rytmiin sidottua laululyriikkaa kirjoittaessani kiroan joskus yksitavuisten sanojen ja iskevien ilmaisujen puutetta."
Kaija Pispa on kirjoittamisensa ohella kääntänyt lasten ja nuorten kirjallisuutta suomeksi ja ohjannut kirjoittajia; omiin lukusuosikkeihin ovat kuuluneet Pentti Saarikoski, Eeva-Liisa Manner, Kalevala ja Kanteletar; Lauri Viita ja P. Mustapää, Tove Jansson, Kirsi Kunnas, sekä Anreï Makine ja Arundhati Roy.
Kukurikuu : runoja, lauluja ja leikkejä perheen pienimmille (Kaija Löytyn nimellä Tuomo Lahdelman kanssa). Gummerus, 1979
Papukaijan vihreät aurinkolasit : nuorten seikkailuromaani Senegalista (Kaija Löytyn nimellä). Herättäjä-yhdistys, 1992
Prinssi Pipariksi (Kaija Löytyn nimellä). WSOY, 1985
Rauhanmessu : sillä Sinun on valtakunta (Kaija Löytyn nimellä). Nuorten keskus-Lasten keskus, 1985
Sika apinanleipäpuussa. Suomen lähetysseura, 1996
Meiramiina ja metsän prinssi. WSOY, 2003
Titulein taikasanat. WSOY, 2004
Runoja:
Laulu yhteisestä leivästä (yhdessä Jaakko Löytyn kanssa). Suomen lähetysseura, 1984
Pian päättyy tämä muurahaisten aika. Kirjapaja, 1999
Kärpäslätkää. WSOY, 2006 (lastenrunoja)
Prinssi Pipariksi (uud. kuvitettu). WSOY, 2007 (lastenrunoja)
Toimitustöitä:
Kuttukappelin juhlakirja : Kiikoisten seurakunta 1847-1997. Kiikoisten seurakunta, 1998
Suomennoksia:
Ingrid Mylo: Taikahuivi. Lasten keskus, 1986
Lygia Bojunga Nunes: Seitsenlokeroinen laukku. WSOY, 1987
Janosch: Hiiri punasukissaan. WSOY, 1987
Alf Prøysen: Eukko pikkurillin joulukirja. WSOY, 1989
Renate Schupp: Keltainen kukka. Lasten keskus, 1988
Sophie Pommier: Muhammedin yöllinen matka. Suomen lähetysseura, 1996
Lisäksi eri musiikinlajien sanoituksia 1970-luvulta lähtien; sanoittanut mm. Maarit Hurmerinnan, Jaakko Löytyn ja Salsamania-yhtyeen musiikkia
Sjöstedt-sukuyhdistyksen kannustuspalkinto 1985
Arvid Lydecken -palkinto 2004
Satakunnan taidetoimikunnan lastenkulttuurin tunnustuspalkinto 2006
Ylönen, Marja: Idealismi onkin lopulta realismia; Satakunnan Kansa 28.9.2003
Runoraitti - Kaija Pispa, runoilijahaastattelu: Kahdeksan kimuranttia kysymystä.
