| A | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 |
Kirjailijoita Satakunnassa |
|
Leila Tuure |
||
|
Syntynyt: 1938 Porissa Koulutus: HuK, historian opettaja Ammatti: kirjailija |
|||
|
"Tavattoman innostunut lukija" Leila Tuure arvelee että voisi
kirjoittaa lukemisestaan vaikka kuinka, kaikenlainen kirjallisuus kiinnostaa.
"Kun kirjoitan tätä, katselen samalla kirjahyllyjäni palauttaen sieltä
mieleeni teoksia, jotka ovat enemmän kuin dmuut tehneet minuun vaikutuksen.
Heti yksi on Gabriel Garcìa Marquezin romaani Sadan vuoden yksinäisyys
(suom. 1971)". Uudempi kirjailijan löytö on englanninintialaisen kollega
Vikram Sethin tuotanto. Leila Tuuren nuoruudensuosikkeja ovat olleet
Molièrenä tunnetun ranskalaisen Jean Baptiste Poquelinin näytelmät,
ja venäläisklassikot. Loppumattomaksi rakkaudekseen nimeämänsä historian
piiristä, sen tietokirjallisuudesta, Leila Tuure nostaa ylitse muiden
Egon Friedellin teossarjan Uuden ajan kulttuurihistoria (suom. 1933-89).
Kirjailijaksi Leila Tuure päätyi kirjoittamisharrastuksen kautta. Jäätyään vuosien työssäkäynnin jälkeen hoitamaan pieniä lapsiaan hän, ikänsä kirjallisuudesta kiinnostunut, alkoi täyttää vapaa-aikaansa kirjoittamalla ensin omaksi ilokseen, ja sitten muutenkin saatuaan esikoisromaaninsa Peiliinkatsojan (1989) julkaistuksi. Kirjailijana hän tekee mieluiten historiallisia romaaneja, mutta on kokeillut myös esimerkiksi koulunäytelmiä, ja yleensä pitää hauskana dialogin kirjoittamista. Läheisin aihe on historia ja sen voimakkaat, kaikesta selviytyvät naiset. Hän on useimmiten sijoittanut voimakkaiden naishahmojen tarinoita tapahtumaan Porissa. "Kielellä on minulle erittäin tärkeä merkitys. Haluan kirjoittaa kieliopillisesti oikeanlaista tekstiä, kirjakieltä, koska itsekin luen sitä kaikkein mieluiten. Vanhaa porilaismurretta käytän, kun kirjassa esiintyy sopivia henkilöitä, semmoisia joiden suuhun murre soveltuu, kuten palvelusväki tai muut alempiin sosiaaliluokkiin kuuluneet ihmiset. Tekstiin sijoitan kyllä muutenkin vanhoja Porin murteen sanoja - kuten pöökäyspöytä ja tampuuri - jos ne vain mielestäni passaavat siihen hyvin." |
|||
| Ote |
romaanista Hyvä mies (Karisto, 2000)
|
||
| Tuotanto |
Peiliinkatsoja. Karisto, 1989 Eilisen sillat. Karisto, 1990 Narukaruselli. Karisto, 1992 Tummat ja valkeat tulet. Karisto, 1993 Elämänkarkulainen. Karisto, 1994 Sinisukka. Karisto, 1996 Väistyvän veden kaupunki. Karisto, 1998 Hyvä mies. Karisto, 2000 Kauppamiesten sukua. Karisto, 2001 Kauppamiehen tytär. Karisto, 2003 Kauppamiehen perintö. Karisto, 2004 Varjojen aika. 2007 Hatuntekijä. Karisto, 2007 Musta, mustempi, punainen. Sunkirja 2008 Puolan prinsessa. Sunkirja 2008 Samuelin kirja. Sunkirja 2008 Piiritanssi. Sunkirja 2009 Nuortenromaanit: |
||
| Lisätietoa |
Risto Ojanen:
Pori sai uuden kirjailijan;
Satakunnan Kansa 1.10.1989 Jarmo Huida: Pori pääroolissa; Satakunnan Kansa 17.5.1998 Maija Mäkinen: Leila Tuure; teoksessa Kotimaisia naisviihteen taitajia, toim. Ritva Aarnio ja Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu, 1999 Helena Laine: Pori kiehtoo yhä; Satakunnan Kansa 26.1.2003 Maija Mäkinen: Leila Tuure. Teoksessa Kotimaisia nykykertojia 1-2, toim. Ismo Loivamaa. BTJ, 2003 Marja Ylönen: Kauppiasveri sai Leila Tuuren kustantamaan itse uuden kirjansa; Satakunnan Kansa 15.05.2007, Kulttuuri s. 22 Jari O. Hiltunen: Leila Tuuren sujuva epookkiromaani kertoo Porista; Satakunnan Kansa 27.4.2009 Mari Viertola: Menneen ajan lumoa lapsille ja aikuisille; Turun Sanomat 29.3.2010 Espoon Kirjailijat ry. Leila Tuuren kotisivut Leila Tuure Kariston kirjailijagalleriassa |
||
|
|
|
Satakunnan taidetoimikunta |
Porin kaupunginkirjasto - Satakunnan maakuntakirjasto |