Tällä palstalla julkaistaan nuorten
omia runoja.
Runosi voit lähettää lomakkeella tai
tuoda kirjastoon paperille
kirjoitettuna.
Lomake »
Sanoit mulle sen kuiskaten,
myönsit aidon rakkauden.
Et valehdellut koskaan,
puhuit pelkkää totta.
Silti mut jätit sydämeni mun särjit.
Miksi teit niin?
Otit vaan mun sydämen ja häivyit.
En valoa missään nää,
on kaikki pelkkää hämärää.
Pilasit mun päivät,
pilasit mun unet.
Itken päivät itken yöt.
Aiheutit tuskaa ja surua.
En enää koskaan voi rakastaa,
koska rikoit mun sydämen.
Sirpaleet keräsin purkkii pienoiseen.
Odotan vielä sitä oikeaa j
oka mun sydämen sirpaleet kokonaiseks kokoaa.
-sydämien särkijä-
Leiri,se ikimuistoisin.
Sitä unohda en,en koska sinä olit siellä,
sinä jota minä niin rakastan!
Pysy luonani ainiaan!<33
-m-ari-
En olisi koskaan uskonut näkeväni ketään noin
kaunista
ja ihanaa tyttöä kuin sinä.
En tahtoisi koskaan sinua menettää.
En unohda sinua ikinä sillä olet rakkauden
liekin ensimmäinen kipinä.<3 :-pojat on
ihania!;>
juttaa
Olet rakkaus mun lauseessa,
kaipuu mun katseessa.
Olet kyynel poskellani,
ikävä sydämmessäni.
Olet yö johon heräsin,
aamu jota kaipasin.
Olet se jota rakastan
-rakastettu-
Sä jätit mut,
sitä en ois halunnut.
Nyt seukkaat mun bestiksen kaa
ja se mua vituttaa.
Oon rikki,
sä mut särjit.
Oon surullinen,
kun oon ykisn.
Miks teit näin mulle?
Ota mut takas,
nii voitais olla taas onnellisia.
Tiedäthän,
et rakastan sua.
-Tiitu-
Mikki,
miksi lähdit luotani miksi lähdit maailmalle
kauan ilman minua?
niin paljon sanoja jäi
niin paljon kysymyksiä jäi.
Jos saisin sinut vierelleni ottaisin.
Krista Luhtala
Rakkaus mitä se on?
Onko se pysyvää. Kyllä, kohde vain muuttuu.
Minä haluisin olla sinun rakkautesi kohde
ikuisesti!
Meduusa
Tiesin tämä ei olisi kestävää,
mutta ei myöskään yhden tekevää.
Mä en ollut sulle se oikea,se tiedettiin,
vaikka vasta toisemme löydettiin.
Emme kauaa olleet yhdessä,
vaikka olitkin mulle tärkeä.
Tämän eron jälkeen en sua enää nähnytkään,
ja se laittoi hieman miettimään.
henna-92
Yö tummuu ja ajattelen vain sinua,
en anna yhteisen aikamme ohi virua.
Halaisin, pussaisin ja rutistaisin,
aina vain sinua rakastaisin.
Vaan en tiedä onko tunne yksipuolista.
Aikamme näin kuljettiin ja toisiamme
rakastettiin.
Onko jo ohi tää,
minkä piti olla ikuista ja kestävää?
henna-92
jos nyt sanoisin etten muista,
sitä minkä piti olla ikuista
valehtelisin koska aina lupasin muistaa sut,
ja nyt ainoo toiveeni on vain että säkin
muistaisit mut.
tuut mun mieleen taas kerran, ehkä ajattelenkin
sua hetken verran.
yleensä hetket muuttuu päiviks, viikoiksi.
ehkä se onkin just siksi,
että sä olit mun kaikkeni,
mun oma rakkaani.
sä olit mun feivoritti
kunnes sitten tuli se viimenen niitti:
sä sanoit ettet rakastakkaan enää.
nyt tuntuu et mun on vaikee elää.
sun kanssas oli niin helppoa
oli aina joku, jolle pysty kaiken kertoa.
jos sä voisit tulla vielä kerran takas
lupaan, että kaikki olis paremmpin rakas.
enkä mä epäilis sua enää,
koska ilman sua mulla ei oo syytä elää.
rikkinäinen
itkin sisäisesti, joku huusi päässäni ja halusin
käskeä heidän lopettaa.
Mutta en saanut sillä he rakastivat toisiaan ja
minun tunteillani ei ollut mitään osaa asiaan.
Käyttäydyin kuitenkin järkevästi ja vaikenin,
hiljaa vain katsoin toiseen suuntaan ja itkin
myöhemmin.
Sekaisinmuistoista
_Valheita vain_
Hymyilit minulle,
ja sanoit ’rakastan sinua’.
Sen valheeksi tiesin,
et ennenkään sitä tarkoittanut.
Miksi et koskaan puhu totta tunteistasi?
Sanoit minulle ’minulla oli ikävä.’
Sekin valheeksi osottautui.
Valheita vain,
Niitä oman aikani nielin ja uskoin.
Annoin anteeksi.
Liian myöhään tajusin,
ettet koskaan aidosti välittänyt.
Olin jo pauloissasi,
liian rakastunut jättääkseni sinut.
En koskaan pääse kahleista irti,
en anteeksi voi sitä antaa että lyhyen elämäni
pilasit.
Ehkä tajuat joskus,
miten väärin sinä teit.
Yksi pieni valhe vain,
lyhyen elämän pystyy pilaamaan.
Anteeksi aina pyysit,
muttet tajunnut että minäkin haavoitun.
En aina voi vain unohtaa,
Muistan kaiken vääryyden.
En tiedä mitä tein ansaitakseni tämän.
Ehkä minun ei sitä tarvitsekkaan tietää.
Dreamline-91