Selvitys etanolin tuotantoedellytyksistä Satakunnassa

Energiapolitiikkamme tavoitteena on energian kulutuksen vähentäminen ja kotimaisen energian käytön lisääminen. Tieliikenteessä käytämme tuontienergiaa, bensiiniä, josta osa voitaisiin korvata etanolista valmistettavalla polttoaineella. Etanoli on kotimaista energiaa, jota on mahdollista tuottaa suuria määriä mm. ohrasta. Sen tuotannolla olisi huomattava merkitys maataloudelle, koska näin voitaisiin hyödyntää ylimääräistä maataloustuotantoa. Etanolin käytöllä voitaisiin vähentää myös ympäristöhaittoja, jotka aiheutuvat liikenteen päästöistä.

Energiapoliittisten tavoitteiden asettelusta ja keskustelusta on aika siirtyä käytännön toimiin ja toteuttamisen valmisteluun. Tämän edistämiseksi Satakuntaliitto on laatinut selvityksen Satakunnan maatalouden ja yhdyskuntien tarjoamista edellytyksistä etanolipolttoaineen tuotannolle.

Selvitys osoittaa, että Etelä-Satakunta ja sen lähiympäristö tarjoavat maamme etanolituotannolle ja sen sivutuotteiden hyödyntämiselle hyvät liiketaloudelliset ja yhteiskuntataloudelliset edellytykset. Tarvittava ohra on tuotettavissa alueella moninkertaisesti. Etelä-Satakunta on maamme sikatalouden keskittymiä. Sika-, nauta- ja lypsykarjataloudessa ovat etanolituotannon sivutuotteet käytettävissä Satakunnassa ja Lounais-Suomessa täysimääräisesti hyväksi. Etelä-Satakunnan yhdyskunnat tarjoavat erityisen soveltuvia edellytyksiä etanolitehtaan rakentamiselle ja toiminnalle. Alueen liikenteellinen asema Etelä-Suomessa tarjoaa kestäviä kilpailuetuuksia tuotannon kannattavuudelle. Yhdessä nämä tekijät asettavat Etelä-Satakunnan lähialueineen selvästi vertailualueen, Etelä-Pohjanmaan edelle.

Tämän selvityksen on laatinut Satakuntaliitossa tekn.lis. Pauli Marjanen. Selvitystyötä edelsi vuonna 1992 valmistunut suppea esiselvitys etanolitehtaan perustamisedellytyksistä Satakunnassa. Tätä katsottiin tarpeelliseksi täydentää kuntakohtaisella sijaintipaikkaselvityksellä sekä erillisellä aluevertailulla. Työn aikana on haastateltu lukuisia henkilöitä sekä suoritettu kysely liiton jäsenkunnissa.

Satakuntaliitto toivoo, että selvitys tarjoaa tietoja ja perusteita keskustelulle ja päätöksenteolle tämän energia-, ympäristö- ja maatalouspoliittisesti tärkeän hankkeen toteuttamiseksi ja samalla osaltaan kiinnittää huomiota maataloustuotannon jalostusasteen nostamiseen niin Satakunnassa ja koko maassakin.

Porissa, 11. pnä toukokuuta 1993

SATAKUNTALIITTO

Liittohallituksen puheenjohtaja Lasse Laasjärvi

Maakuntajohtaja Pekka Turunen

TIIVISTELMÄ

Selvityksessä tarkastellaan etanolipolttoaineen tuotannon lähtökohtia sekä esitellään Satakunnan ja sen lähiympäristön alueellisia edellytyksiä etanolituotannon kannalta. Sijaintiedellytyksiä kuvataan ja tarkastellaan Satakuntaliiton alueella myös kuntakohtaisesti. Käytetyt taustatiedot perustuvat vuoden 1990 maatalouslaskentaan, kuntakyselyyn, haastatteluihin sekä kirjallisiin lähteisiin. Selvitysalueen muodostaa Satakuntaliiton alue lähialueineen. Vertailualueena käytetään Etelä-Pohjanmaata ja sen lähialuetta. Selvityksessä todetaan, että etanolista valmistettua etanolipolttoainetta voidaan bensiiniin sekoitettuna käyttää hapettimena ja korvaavana polttoaineena. Tällä vähennetään liikenteen tuottamia ympäristöhaittoja sekä korvataan tuontipolttoainetta. Selvityksestä ilmenee, että Etelä-Satakunta lähialueineen on hyvin sovelias uuden etanolipolttoaineen tuotannon sijaintialueeksi. Vyöhyke on osa laajaa Lounais-Suomen viljatuotantoaluetta, joka on samalla maan suurimpia sika- ja kanatalouskeskittymiä. Etelä-Satakunta sijaitsee kuljetustaloudellisesti hyvin edullisesti niin etanolin sivutuotteiden jatkojalostusta kuin markkinointiakin ajatellen. Alueella ja sen lähiympäristössä voidaan tuottaa moninkertaisesti tarvittava ohra. Etanolituotannon sivutuotteille ohrarehulle ja valkuaisrehulle on tarjolla kattavat markkinat alueen sika-, nauta- ja lypsykarjataloudessa sekä broilerin kasvatuksessa. Lihasikoja kasvatetaan lähialueella (A) vuodessa noin 200 000 sekä laajemmalla alueella (B) 394 000. Valkuaisrehu voidaan käyttää ns. märkärehuna.

Etelä-Satakunnassa on tarjolla useita sijaintitekijöiltään edullisia yhdyskuntia etanolitehtaan sijaintipaikaksi. Niiden etuina ovat vahva infrastruktuuri, teollinen elinkeinorakenne ja työvoima sekä hyvä yhteistyö mm. energiahuollossa ja teollisuuspalveluissa. Yhdyskunnista monet sijaitsevat ohranviljelyn ja kotieläintalouden painopistealueella. Paikkakunnista voidaan asettaa etusijalle Säkylä, Harjavalta, Eura, Huittinen ja Kokemäki, jotka täyttävät hyvin teollisuuden sijaintivaatimukset. Yhdyskuntien välillä ei ole merkittäviä tasoeroja. Keskinäiset erot muodostuvat erillisistä vahvuuksista ja valmiuksista.

Alueiden välisessä vertailussa Etelä-Satakunta osoittautuu taloudellisesti edullisimmaksi sijaintialueeksi. Sen kilpailukykyä lisäävät hyvä liikenteellinen asema Lounais-Suomen viljatuotantoalueen sekä voimakkaan kotieläintalouden keskittymässä. Kuljetustaloudellisten säästöjen vuoksi laitoksen kannattavuus kasvaa pitkällä aikavälillä.

Etanolipolttoaineen tuotantoa ja käyttöä koskeva ratkaisu edellyttää ympäristö-, energia- ja maatalouspolitiikkaa koskevia valtion päätöksiä sekä tuotantoa ja jakelua koskevia sopimuksia. Hanke tulisi valtakunnallisen merkityksensä vuoksi ottaa valtiohallinnossa kiireellisesti valmisteltavaksi.

1 JOHDANTO

1.1 Lähtökohdat

Maassamme on tehty selvityksiä ja teollista kehitystyötä etanolipolttoaineen tuotannon aloittamiseksi. Valmistelu on edennyt vaiheeseen, jossa on arvioitu myös eri alueiden ja paikkakuntien edullisuutta tehdashankkeen sijoittamisen kannalta. Uudella teollisuustuotannolla on vahva riippuvuus ja tuotannollinen kytkentä maatalouteen. Tuotannon kannattavuudelle ovat erityisen merkityksellisiä tekijöitä mm. sijaintipaikkakunnan liikenteellinen asema ohran tuotantoon ja sivutuotteiden kulutukseen nähden, alueen infrastruktuuri ja palvelut sekä yhteistyö muun teollisuuden ja tuotannon kanssa. Teollisuuslaitoksen sijoittaminen on voitava perustaa parhaaseen liike- ja yhteiskuntataloudelliseen vaihtoehtoon.

Selvityksen tavoitteena on yleispiirteisesti kuvailla etanolipolttoaineen tuotantohanketta ja sen lähtökohtia, esitellä laajemmin Satakunnan ja sen lähialueiden tarjoamia edellytyksiä etanolitehtaan sijoittamiseksi alueelle sekä esitellä ja vertailla Satakunnan sisäisiä kuntakohtaisia sijaintitekijöitä. Lisäksi tehdään yleispiirteinen sijaintivertailu kahden maatalousalueen kesken. Yleispiirteinen tarkastelu on kuvaileva, analysoiva ja vertaileva. Selvityksessä ei tehdä laajemmin yhteiskunta- tai yritystaloudellisia arvioita eikä selvitetä hankkeen liiketaloudellista kannattavuutta. Sijaintipaikkaselvityksen tarkoituksena on tuottaa perusteita etanolitehtaan hankkeen kehittelylle ja sijaintipäätöksen valmistelulle.

1.2 Selvityksen laatimistapa

Selvitys perustuu vuoden 1990 maatalouslaskennan tilastoaineistoon, kirjallisiin lähteisiin, kyselyaineistoon sekä haastatteluihin. Selvityksessä käytetään kuvailevia ja vertailevia menetelmiä. Selvityksen luvussa 2 tarkastellaan aluksi etanolipolttoaineen tuotantoa ja käyttöä yleisesti sekä etanolin valmistusta Suomessa. Luvuissa 3 ja 4 selvitetään Satakunnan maatalouden edellytyksiä etanolitehtaan perustamiselle ja toiminnalle. Lisäksi kuvaillaan ja arvioidaan Satakuntaliiton alueen kunnissa tarjolla olevia sijoittumisedellytyksiä tehtaalle. Kohdassa 4.4 kuvaillaan ja vertaillaan Etelä-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan tuotantoalueiden edellytyksiä sijaintialueena. Luvussa 5 arvioidaan etanolitehtaan vaikutuksia toimintaympäristölle ja luvussa 6 kootaan selvityksen tulokset yhteen ja esitetään johtopäätöksiä.

2 ETANOLIN TUOTANTO JA KÄYTTÖ POLTTOAINEENA

2.1 Etanolin tuotanto ja käyttö polttoaineena

Etanolin tekninen käyttö on maailmalla nopeasti laajenemassa alkoholijuomateollisuudesta polttoainesektorille. Etanolia l. etyylialkoholia (C2H5OH) voidaan käyttää bensiiniin sekoitettuna hapettimena ja lyijyn käyttöä korvaavana lisäaineena, mikä edistää palamista, vähentää päästöjä ja bensiinin haihtumista. Sitä voidaan käyttää vastaavasti myös bensiiniin sekoitettuna polttoaineena.

Etanoli on mahdollista valmistaa uusiutuvista luonnonvaroista kuten sokeri-, tärkkelys- ja selluloosapitoisista raaka-aineista. Ns. biopolttoaineeksi tuotettavan etanolin raaka-aineena käytetään mm. sokeriruokoa ja viljaa. Valmistuksessa käytettävistä eräistä raaka-aineista tarvitaan yhden etanolikilon tuottamiseen 16 kg sokeriruokoa, 12 kg sokerijuurikasta tai 4 kg ohraa. (Paarlahti.). Etanolin valmistuksessa viljasta syntyy sivutuotteena mm. valkuaista, ohrarehua ja hiilidioksidia. Rehuvalkuainen on hyvää rehua sikojen ja siipikarjan kasvatuksessa. Ohrarehua voidaan taas käyttää rehuna nautakarjalle. Sivuaineena on arvokkaita rehutuotteita, joiden tehokas hyödyntäminen lisää sekä kotieläintuotannon että etanolituotannon kannattavuutta.

Brasiliassa on viime vuosina menestyksellisesti toteutettu ns. Proalcool-ohjelma. Se on lyhyessä ajassa osoittanut, että etanolia voidaan taloudellisesti valmistaa ja käyttää autojen polttoaineena bensiiniin sekoitettuna. Maassa käytetään vuosittain noin 50 miljardia litraa seosta, jossa on 22 prosenttia etanolia ja loput bensiiniä. Tarvittavan etanolin raaka-aineeksi tuotetaan sokeriruokoa noin 3 miljoonan peltohehtaarin alueella. Alkoholin tuotantokustannukset ovat nykyisin 44 dollaria tynnyriltä ja tavoitehinta vuonna 1999 olisi 25 dollaria (100 mk) tynnyriltä, mikä lähestyy jo öljyn nykyistä maailmanmarkkinahintaa (Artto.).

Valmisteluja ja tutkimuksia etanoli-polttoaineen tuotannon aloittamiseksi perinteisellä tavalla on vireillä useissa maissa, mm. USA:ssa ja myös Euroopan maissa. Uusimmat tutkimukset antavat viitteitä, että hiivasienellä on mahdollista valmistaa etanolia entistä helpommin myös puupitoisesta massasta. USA:ssa NREL:n tutkijoiden mukaan etanolin hinta voitaisiin tällöin painaa jopa 60 penniin litralta (Räikkälä.). Toteutuessaan tämä loisi Suomessa aivan uudet markkinat myös metsätaloutemme tuotteille.

Etanolin käyttö polttoaineena kytkeytyy läheisesti harjoitettavaan ympäristöpolitiikkaan, maatalouspolitiikkaan, energiapolitiikkaan ja aluepolitiikkaan. Yhdentyvässä Euroopassa pyritään erilaisin keinoin päästöjen vähentämiseen, maatalouden ylijäämätuotannon hyödyntämiseen sekä energiahuollon omavaraisuuden lisäämiseen. Maataloustuotannon suuntaaminen osittain polttoaine-energian tuotantoon tukisi näitä tavoitteita.

Muutosta edistetään EY-maissa erilaisin tukitoimin. EY:ssä on vuonna 1992 hyväksytty direktiivi, jonka mukaan biopolttoaineiden valmistevero saa nousta enintään 10 %:iin. Toisaalta EY pyrkii lainsäädäntöohjein nostamaan jäsenmaittensa käyttämien fossiilisten polttoaineiden haittaveroja. Biopolttoaineiden tuottaminen kesannoiduilla viljelyksillä tullaan samoin sallimaan. Nämä luovat jo lähivuosina erityisiä kilpailuedellytyksiä biopolttoaineiden tuottamiselle ja käytölle fossiilisiin polttoaineisiin nähden myös Suomessa, joka on liittymässä 1995-96 EY:n jäseneksi. Energiaverotuksemme valmistellut muutokset lupaavat jo vuonna 1994 uusia kilpailuedellytyksiä etanolin käytölle polttoaineena maassamme.

2.2 Etanolin valmistus Suomessa

Etanolin teollista valmistusta on ollut maassamme jo kauan. Ilmajoen Koskenkorvalla sijaitsee vuonna 1987 käynnistynyt Alkon ohraviinatehdas, joka tuottaa kotimaisesta ohrasta tärkkelystä, etanolia ja rehuja. Teollisuuslaitoksessa on tuotettu vuodessa etanolia (100 %) 15 000 tn, tärkkelystä 30 000 tn, rehuja 60 000 tn ja hiilidioksidia 10 000 tn. Tuotantoon on käytetty ohraa 170 000 tn/v. Etanolin tuotanto on ollut tarkoitus nostaa vuoteen 1992 mennessä 20 000 tn/v. Lisäksi on ryhdytty valmistamaan lysiiniä. Etanolia on etupäässä käytetty alkoholijuomien valmistukseen Rajamäen ja Salmisaaren tehtailla. Etanolia valmistettiin aikaisemmin myös puusta Metsä-Serlan Mäntän sulfiittispriitehtaalla, mutta toiminta lopetettiin vuonna 1991. Samoin etanolin tuotanto on lopetettu 1980-luvun puolivälissä Oy Alko Ab:n Rajamäen teollisuusyksikössä.

Mielenkiinto etanolin valmistukseen ja käyttämiseen polttoaineena on maassamme ollut esillä Oy Alko Ab:n ja Neste Oy:n taholla. Alko Oy:ssä on kehitetty etanolin valmistukseen tehdasyksikköä ja Neste Oy on kiinnostunut korvaamaan metanolista valmistetun bensiinin lisäaineen (MTBE) etanolista valmistetulla lisäaineella etyylitertiääri butyylieetterillä (ETBE). Sitä valmistetaan etanolista ja isobuteenista. Jalostusketjusta muodostuisi kokonaisuus, jolla voi olla merkitystä myös kansainvälisillä markkinoilla, sillä ympäristölait asettavat uusia vaatimuksia bensiinin happipitoisuudelle. Neste Oy on arvioinut, että Suomessa valmistettavasta bensiinistä voitaisiin kannattavasti hapettaa 2/3. Tämä merkitsisi noin 50 000-75 000 tonnin etanolitarvetta vuodessa. Etanolin tuottamiseen tarvittaisiin vuosittain noin 200 000-300 000 tonnia ohraa.

Ohran tuottamiseen voidaan arvioida tarvittavan sadosta riippuen noin 60 000 peltohehtaaria. Sivutuotteina saataisiin noin 50 000 tonnia valkuaisrehua ja 60 000 tonnia ohrarehua.

Moottoribensiinin kulutus oli Suomessa vuonna 1991 1 983 926 tn (Öljyalan keskusliitto, 1991). Kulutus on viime vuosina lievästi vähentynyt. Mikäli etanolipolttoainetta käytetään bensiinin hapettimena 60 000 tn/v, se on vain 3 % koko maan bensiinin kulutuksesta. Moottoribensiinistä voitaneen kuitenkin korvata etanolipolttoaineella jopa 10 %, jolloin etanolitarve saattaisi kohota jopa 200 000 tn/v. Etanolin tuotantotarve saattaisi siten nousta yli kolminkertaiseksi. Etanolitehtaan tulisi olla tällöin kapasiteetiltaan ainakin 2 kertaa suunniteltua suurempi, mikä lisäisi kannattavuutta. Hankkeelle tämä asettaisi aivan uusia ulottuvuuksia niin energia-, ympäristö- kuin maatalouspoliittisestikin. Tehtaan sijainnilla Etelä-Suomessa olisi tällöin entistä keskeisempi merkitys.

Etanolipolttoaineen hinta tulisi olla lähellä bensiinin tuotantokustannuksia ottamalla kuitenkin huomioon verotustekijät. Ohran kotimainen hinta on nykyisin noin 1.70-1.80 mk/kg ja ulkomainen ostohinta vain noin 1/4 tästä (n. 0.50 mk/kg). Kotimaisen ohran käyttö vaatii siis yhteiskunnan verosäätelyä sekä erilaisia tukitoimia. Myös teollisuuslaitoksen toiminta asettaa erityisiä vaatimuksia ja edellytyksiä toimintaympäristölleen. Sen tulisi sijaita alueella jossa on mahdollisuuksia viljan säännölliseen tuottamiseen suuria määriä. Toisaalta tehtaan sen lähialueella tulee sijaita huomattava kotieläintalous, joka pystyy käyttämään suuria määriä sivutuotteena syntyvää rehua. Hankkeella on huomattavan laajat alueelliset heijastusvaikutukset, jotka ulottuvat eri aloille maataloudesta ympäristöön ja energiahuoltoon.

3 SATAKUNNAN JA SEN LÄHIALUEEN MAATALOUDEN TARJOAMAT

EDELLYTYKSET ETANOLITEHTAAN PERUSTAMISELLE

3.1 Selvitysalueen ohran tuotanto ja kotieläinkasvatus

Etelä-Satakunta ja sen lähialueet Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Pirkanmaalla ovat vilja-Suomen keskeisiä osia, jotka tuottavat pääosan leipäviljasta ja sokerijuurikkaasta. Suotuisa ilmasto, peltojen runsaus sekä korkeatasoinen viljelytekniikka takaavat kilpailukykyisen etanoliohran tuottamisen.

Ohranviljelyksessä voidaan tehokkaalla lannoituksella saavuttaa suuria satoja, jotka tosin voivat vuosittain säästä johtuen huomattavasti vaihdella. Tässä selvityksessä käytetään laskelmien perustana etanoliohran tuotantoa 4000 kg/ha, johon on lisättävä vielä tarvittava siemenvilja noin 200 kg/ha. Satolukua voidaan pitää hieman korkeana ja nettosato saattaakin jäädä pitkällä aikavälillä 10-15 % alhaisemmaksi, mikäli lannoitteiden käyttöä vähennetään. Laskelmien peltoaloihin voitaneen samoin perustein tehdä vastaavia lisäyksiä.

Selvityksessä tarkastellaan vuoden 1990 maatalouslaskentaan perustuen tilastollisesti kolmea ympyrän muotoista aluetta, joiden säteet ovat 30, 50km ja 75 km. Alueet rajautuvat kuntarajojen mukaisesti ja osa-alueiden keskipisteenä käytetään Mommolan risteystä Huittisissa. Tilastollisesti tiedot on koottu kunnittain siten, että ne kokonaispinta-alansa painopisteen mukaan luetaan etäisyyskriteerin mukaiseen alueeseen. Tarkasteltavia maataloustekijöitä ovat peltojen pinta-ala, tilojen määrä sekä nautojen ja sikojen määrä. Maaseutukeskuksittain ja kunnittain laskettujen osa-alueiden tulokset on laskettu yhteen. Tuloksista voidaan todeta, että tarkasteltavalla alueella on hyvät edellytykset täyttää raaka-aineen tuottamiselle sekä sivutuotteen menekille asetetut vaatimukset kuten seuraava asetelma osoittaa (taulukko 3.1-1).

TAULUKKO 3.1-1 Maatilojen viljelyalat ja kotieläimet

vyöhykkeillä A-C

Alue A Alue B Alue C

(r=0-30 km) (r=0-50 km) (r=0-75 km)

Peltoa ha 79 200 217 600 410 000

Tiloja kpl 4 200 13 500 29 000

Nautakarjaa

(ikä >6 kk) kpl 16 200 36 000 43 300

Sikoja (ikä >3 kk) kpl 66 200 131 500 330 000

Emakkoja kpl 6 700 10 600 46 000

Valkuaisrehua voidaan käyttää myös kanojen ruokintaan. Broilereita arvioidaan teurasmääriin perustuen kasvatettavan Säkylässä ja Eurassa sijaitsevien alueellisten siipikarjateurastamojen LSO-FOOD Oy:n ja Kariniemi Oy:n hankinta-alueella yhteensä noin 17 milj.kpl vuodessa. Broilerien kasvatus on huomattavalta osalta keskittynyt Satakunnan eteläosiin ja Lounais-Suomen pohjoisosaan.

Laskelmissa tehtaan tuotantomääräksi lasketaan noin 60 000 tn etanolia vuodessa. Yksikkökoko vastaa etanolin tuotantotarvetta sen käyttämiseksi vain hapettimena. Etanolin tuotantoon tarvitaan tällöin 240 000 tn ohraa vuodessa. Ohran nettosadon ollessa noin 4 tn/ha on ohraviljelyyn varattava peltoa 60 000 ha (taulukko 3.1-2).

TAULUKKO 3.1-2 Peltoalat ja ohranviljelytarve vyöhykkeillä A-C

Alue A Alue B Alue C

(r=0-30 km) (r=0-50 km) (r=0-75 km)

Peltoa ha 79 200 217 600 410 000

Kesantoa (n. 26 %) ha 20 600 56 400 106 600

Ohraviljelyala ha 60 000 60 000 60 000

- " - peltoalasta % 76 28 15

Tarvittava ohra voidaan saada alueelta B, jos viljelyn painopistettä siirretään ohraan. Vyöhykkeellä C ohramäärän tuottaminen ei aiheuta merkittäviä muutoksia peltoviljelyn rakenteessa. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että vuonna 1992 Satakunnan maaseutukeskuksen alueella pelloista 25 % on kesannolla ja Varsinais-Suomessa 27 % (maaseutupiirit 22.7.1992). Keskiarvon 26 %:n mukaan laskettuna kesantoa olisi alueella B noin 56 000 ha ja alueella C noin 107 000 ha. Tarvittava ohra kasvattaa siten myös kesannoidulla peltoalalla ja vyöhykkeellä C jopa kaksinkertaisesti. Valtio tukee nykyisin kesannointia keskimäärin 1000 mk /ha. Kesannointituki nousee viljelyaluetta kohden 60 milj. mk:an vuodessa, mikä on noin 25 p tuotettavaa ohrakiloa kohden.

3.2 Etanolitehtaan rehutuotteiden käyttömahdollisuudet

Etanolitehdas tuottaisi vuodessa noin 60 000 tn etanolia sekä sivuaineina ohrarehuvalkuaista (OVR) 40 000 tn /v ja ohrarehua (energiarehu) noin 50 000 tn/v kuiva-aineena mitattuna, joka voidaan hyödyntää kotieläintuotannossa. Märkärehuna käytettynä kosteus lasketaan olevan 75 %.

Valkuaisrehun kulutus Siantuotannossa voidaan kosteaa valkuaisrehua käyttää sikaa kohti noin 220 kg, jolloin emakon rehunkulutus lasketaan olevan sikaan verrattuna noin 2.5-kertainen. Sikapaikassa kasvatetaan kolme sikaa vuodessa. Laskelman mukaan sikataloudessa voitaisiin käyttää valkuaisrehua seuraavat määrät (taulukko 3.1-3).

TAULUKKO 3.1-3 Vuotuiset sikamäärät ja valkuaisrehun kulutus

vyöhykkeillä A-C

Alue A Alue B Alue C

Siat kpl/v 225 000 394 000 990 000

Emakot " 10 650 21 500 46 000

Valkuaisrehun 49 600 98 500 243 000

kulutus tn/v 1)

Valkuaisrehun

tuotanto tn/v 1) 70 000 70 000 70 000

Rehun kulutus

tuotantoon nähden 0.7 1.4 3.5

1) rehun kosteus 75 %

Noin 2/3 tarjolla olevasta valkuaisrehusta voidaan kuluttaa sikataloudessa jo 30 km:n säteellä ja kulutus on 1.4-kertainen noin 50 km:n säteellä. Mikäli vain 50 % sikatalouksista käyttäisi rehuvalkuaista, tuotantoa vastaava kulutus saavutettaisiin jo alle 60 km:n etäisyydellä tehtaasta, mitä on pidettävä varsin edullisena tuloksena.

Siipikarjan tuotannon arvioidaan olevan broilerhankinta-alueella 17 milj. broileria/v. Ruokintaan tarvittaisiin valkuaisrehua noin 44 milj. tn/v. Tähän voitaisiin lisätä lähes yhtä suuri tarve munintakanojen osalta. Puolet siipikarjan valkuaisrehun tarpeesta voisi olla kuivattua valkuaista sekoitettuna muuhun rehuun (Rantanen).

Ohrarehun kulutus Nautakarjan ruokinnassa voidaan käyttää ohrarehua eläintä kohden noin 500 kg vuodessa. Kuiturehun menekki tarkastelualueilla muodostuisi asetelman mukaisesti seuraavaksi.

Alue A Alue B Alue C

Nautakarja

(>6 kk) kpl/v 16 200 36 000 79 000 Ohrarehun käyttö tn/v 8 100 18 000 39 500

Ohrarehun tuotanto tn/v 50 000 50 000 50 000

Ohrarehun menekki voidaan saavuttaa noin 100 km:n etäisyydellä tuotantolaitoksesta.

Yhteenveto Yhteenvetona voidaan todeta, että Etelä-Satakunta lähialueineen noin 75 km:n säteellä on maamme keskeisintä viljantuotantoaluetta. Tällä alueella tarvittava ohrantuotanto saavutetaan jo noin 40-50 km:n säteellä ilman erityisiä tuotantosuunnan muutoksia peltoviljelyssä. Ohran lähikuljetuksien ja varastoinnin ansiosta raaka-aine voidaan toimittaa etanolitehtaalle tehokkaasti ja edullisin kuljetuskustannuksin.

Tarkasteltava alue on maan sikatalouden keskittymiä, jolla jo noin 50 km:n säteellä kasvatetaan vuosittain noin 400 000 sikaa. Tällä alueella sikataloudessa voitaisiin käyttää noin 1,4-kertaisesti etanolituotannon sivutuotteena syntyvä ohravalkuaisaine. Lisäksi voidaan arvioida, että broileri- ja munintakanojen kasvatus voisi käyttää ohravalkuaisrehua saman verran kuin sitä syntyisi sivutuotteena. Valkuaisrehun käyttömahdollisuudet alueella ovat niin suuret, että etanolin vuosituotanto voisi nousta jopa 3-4-kertaiseksi. Tämä vastaisi suurikokoisen tehtaan etanolituotantoa (180 000 tn/v), joka saattaisi vastata paremmin maan etanolipolttoaineen tulevaa tarvetta. Etanolin polttoaineen sekoitussuhde bensiinissä olisi tällöin noin 10 %.

Nautakarjan kasvatuksessa voidaan hyödyntää sivutuotteena syntyvä ohrarehu vyöhykkeellä C. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että rehunsaanti lisännee maidon ja naudanlihan tuotantoa, mikä on nykyisin keskimääräistä vähäisempää läntisessä Etelä-Suomessa.

Rehutuotteiden ohella myös tehtaan sivutuotteella, hiilidioksidilla, on tarjolla huomattavat markkinat tehtaan lähialueen virvoitusjuomateollisuudessa Porissa, Turussa, Tampereella, Keravalla ja Lahdessa.

4 ETANOLITEHTAAN SIJAINTIEDELLYTYKSET SATAKUNNASSA

Teollisuuden sijaintivaatimuksia käsitellään aluksi yleisesti. Tämän jälkeen tarkastellaan sijaintiedellytyksiä Satakuntaliiton toimialueen osalta sisäisesti ja eräin osin myös ulkoisesti. Yleispiirteisessä tarkastelussa kuvataan kuntakohtaisia sijaintiedellytyksiä vyöhykkeiden sisällä sekä suoritetaan eräitä yleispiirteisiä sijaintivertailuja. Käytetty aineisto perustuu suoritettuun kuntakyselyyn sekä muuhun liiton tausta-aineistoon.

Kohdassa 4.4 tehdään eräitä kuljetus- ja tuotantotaloudellisia arvioita Etelä-Satakunnan ja valitun vertailualueen kesken.

4.1 Teollisuuslaitoksen sijaintipaikkavaatimukset

Teollisuus asettaa sijoittumiselleen ja toiminnalleen sijaintipaikkaan kohdistuvia vaatimuksia ja edellytyksiä. Nämä vaihtelevat huomattavasti teollisuusaloittain ja yrityksittäin. Mikäli edellytykset eivät ole tyydyttäviä yritys ei sijoitu paikkakunnalle tai sen toiminta loppuu. Sijaintipaikkaan vaikuttavat yleensä panos-, kysyntä- ja kuljetus- ja viestintätekijät.

Etanolitehtaan voidaan katsoa asettavan joukon samoja yleisiä sijaintitekijöitä kuin muutkin keskisuuret teollisuusyritykset. Tarjolla tulee olla hyvä maapohja, koulutettu, osaava työvoima, monipuolisia palveluja, asuntoja, toimiva yhdyskuntarakenne ja tekninen huolto sekä toimintaa tukeva yrityspalveluverkosto ja teknologia. Myös paikkakunnan verotus on vaikuttava tekijä.

Tärkeitä erityistekijöitä ovat ohran riittävä ja jatkuva saanti edulliseen maailmanmarkkinahintaan ja toisaalta teollisuuden tuotteiden jatkuva menekki kilpailukykyiseen hintaan. Keskeinen merkitys on kuljetustaloudellisilla tekijöillä.

Suotuisa etäisyys ohran hankinnalle ulottuu noin 50-75 km:n etäisyydeltä tehtaalle ja ohrarehu ja -valkuaiskuljetuksille noin 40-60 km:n päähän tehtaalta. Etäisyydet riippuvat varastoinnista ja kuljetusmuodoista. Tehtaan tärkeän sivutuotteen ns. märkärehun säilytysaika on noin 1 viikko.

Teollisuuslaitoksen sujuva tuotantotoiminta asettaa toisaalta erityisiä vaatimuksia hyville ja lyhyille liikenneyhteyksille, terminaaleille ja varastoille, yhdyskunnan infrastruktuurille ja yhdyskuntatekniikalle kuten energiahuollolle ja vesi- ja jätehuollolle. Sijaintiympäristössä sijaitsevan teollisuuden ja tuotantopalvelujen tarjoama yhteistyö

vahvistaa perustettavan etanolitehtaan toiminta- ja kehitysedellytyksiä. Koska teollisuus käyttää huomattavasti sähköenergiaa sekä prosessilämpöä, on aluelämpölaitoksella erityinen asema sijaintitekijänä. Tuotannossa tarvitaan noin 150 000-200 000 m3 puhdasta vettä. Jätevettä syntyy noin 30 000-40 000 m3/v biologisen hapenkulutuksen muodostuessa noin 1000 mg/l. Nämä asettavat sellaisenaan vesihuoltojärjestelmälle vaatimuksia, joita on reservinä olemassa vain harvalla paikkakunnalla.

4.2 Satakunnan tarjoamat yleiset sijaintiedellytykset

Satakunnalla ja sen lähialueella on tarjottavanaan useita etuja maamme muihin alueisiin verrattuna. Sen sijainti ja asema on edullinen suhteessa markkinoihin, tuotannolliseen yhteistyöhön muun yritystoiminnan kanssa sekä raaka-aineisiin ja kuljetuksiin kotimaassa ja ulkomaille (kuva 4.2-1). Tekijöistä voidaan todeta

- valtakunnallisesti alueelle keskittyy osa maamme parhaista viljanviljelyyn soveltuvista peltoalueista (ohrasato 4-4.5 tn/ha)

- alueen maatalous on pääasiallisesti viljantuotantoa ja se on maamme voimaperäisintä sianlihan, broilerin sekä munintakanojen tuotantoaluetta

- liikenneverkko on korkeatasoinen ja liikenteen palvelut terminaaleineen ovat monipuoliset ja tehokkaat

- yhdyskuntien rakenne sekä koulutettu työvoima pystyvät täyttämään teollisuuden korkeatkin vaatimukset

- alueella on vankka teollinen tuotantokulttuuri

Liikenneverkko ja -palvelut

Liikenneverkko ja liikennepalvelut Kokemäenjokilaaksossa ja tarkastelualueella ovat hyvät ja tehokkaat. Etäisyydet maanteitse ovat Keravalle 170 km, Porvooseen 210 km, Turkuun 90 km, Tampereelle 70 km, Poriin 60 km ja Raumalle 60 km (kuva 4.2-1). Aluetta halkoo Tampere-Pori/Rauma -rata, joka sähköistyksen jälkeen saanee nopeat junayhteydet (160-200 km/t). Tavara- ja henkilöliikenteelle ovat siten olemassa hyvät edellytykset. Suuria kuljetusliikkeitä on Satakunnassa, erityisesti Huittisissa, Kokemäellä, Harjavallassa ja Porissa. Rauman ja Porin satamat terminaaleineen ja merenkulun kuljetusyhteyksineen tarjoavat tehokkaat ja nopeat mahdollisuudet kansainväliseen tuontiin ja vientiin. Kokemäellä sijaitsee rautatien äärellä 125 000 m3:n valtion viljavarasto. Vastaavan kokoinen valtion viljavarasto sijaitsee Rauman satamassa. Yhteensä ne voivat varastoida 225 500 tn viljaa. Viljaa voidaan siten tarvittaessa varastoida suuret määrät sekä tukeutua sujuvasti myös kansainväliseen tuontiin. Rauman ja Porin satamat ovat merkittävästi erikoistuneet myös kemikaalien ja polttonesteiden varastointiin ja kuljetuksiin. Satamissa on tarjolla riittävästi polttonesteiden varastointikapasiteettia.

(tiekartta / etäisyysympyrät/ yhteysviivat/ km:t

Kuva 4.2-1 Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan liikenteellinen asema

Teollisuuden ja yrityspalvelujen rakenne

Teollisuus tarvitsee usein tuotannollista yhteistyötä ja korkeatasoisia yrityspalveluja. Satakunta ja Kokemäenjokilaakso ovat teollistuneita talousalueita. Vahvana teollisuusmaakuntana Satakunnan yrityspalvelut ovat monipuoliset ja pitkälle erikoistuneet. Ne ovat selvityksen mukaan yleensä kilpailukykyisiä muualta hankittuihin verrattuna (Satakunnan yrityspalveluselvitys 1988). Satakuntaliiton alueella oli vuonna 1990 teollisuudessa 33 000 työpaikkaa, mikä oli 30 % kaikista työpaikoista. Satakuntaliiton toimipaikkarekisterin mukaan teollisuudessa oli noin 1700 toimipaikkaa, josta Kokemäenjokilaaksossa noin 870. Satakunnan työvoimapiirissä oli työttömyysaste maaliskuussa 1993 21.2 % ja yhteensä 24 570 työtöntä lomautetut mukaanluettuna.

Teollisuuden rakenne on painottunut metalli- ja konepajateollisuuteen, joka on Satakunnassa vahva ja monipuolinen. Maataloustuotannon jalostukseen erikoistuneesta teollisuudesta on mainittava Lännen Tehtaat Oy (sokeri ja säilykkeet) Säkylässä ja Saarioinen Oy (säilykkeet) Huittisissa, Porin Olut Oy (olut ja virvoitusjuomat) Porissa, Hämeen Peruna Oy (perunajauho ym.) Kokemäellä ja lihanjalostuksessa LSO-Food Oy ja Kariniemi Oy (broiler) Säkylässä ja Eurassa sekä Huittisten Lihapojat Oy (lihavalmisteet) Huittisissa.

Viljan jalostamiseen perustuvaa teollisuutta on Satakuntaan sijoittunut melko vähän. Maataloustuotanto ja sen jalostus eivät ole siten alueella tasapainossa. Olemassa oleva elintarviketeollisuus mukaan luettuna kotieläintuotanto antaisivat erityiset yhteistyöedellytykset uuden, viljaan perustuvan teollisen tuotannon aloittamiselle. Tällöin tulee esille uuden bioteknologiaan perustuvan rehuteollisuusyksikön rakentaminen alueelle.

4.3 Sijaintipaikat ja niiden vertailu

Sijaintivyöhykkeet Satakunnan maatalouselinkeino ja liikenteellinen asema tarjoavat erilaisia maataloustuotantoon ja etäisyyksiin perustuvia edellytyksiä etanolin tuotantolaitoksen sijoittumiselle maakunnan eri alueilla. Alue on jaettavissa vyöhykkeisiin ohran tuotannon sekä etanolin sivutuotteiden, lähinnä ohrarehun kysyntä- ja kulutusetäisyyden perusteella. Näillä on varsin suuri merkitys tuotannon edullisuustekijöinä. Tässä selvityksessä on Satakuntaliiton alue jaettu yksityiskohtaisemman sijaintipaikkatarkastelun suorittamiseksi kolmeen vyöhykkeeseen (kuva 4.3-1). Jaon perusteena on käytetty maataloustietoja sekä etäisyystekijää, joka muodostaa kuljetustaloudellisen perusteen. Ajanoloon merkittäväksi kustannustekijäksi muodostuu tuotantolaitoksen etäisyys ohran ja lihantuotannon painoalueista. Eräänä

tärkeänä taustaperusteena on pidettävä myös sitä, että maataloustuotantoon tukeutuvan jalostuslaitoksen tulisi sijaita mahdollisimman lähellä perustuotannon painopistettä, jossa muulla teollisuudella ei ole tarjolla ehkä samoja sijaintiedellytyksiä. Etanolitehdasyksikön rakentaminen ja toiminta eivät sellaisenaan edellytä sijaintiympäristöltään niin korkeita vaatimuksia, etteivätkö maaseudun hyvin kehittyneet yhdyskunnat pystyisi tietyin lisärakentein näitä tyydyttämään.

Kuva 4.3-1 Sijaintivertailun vyöhykkeet ja paikkakunnat

Satakunnassa

Sijaintipaikat Sijaintipaikkaselvityksen tarkoituksena on tuoda esille ne kunnat, jotka ovat vastauksissaan kyselyyn ilmaisseet kiinnostuksensa etanolitehtaan sijaintipaikaksi (liite 4.3-1). Sijaintipaikkatekijät kuvataan liitteissä (4.3-2-4.3-9) paikkakunnittain. Tekijöiden avulla on pyritty määrittelemään kuntien keskinäinen suhteellinen asema. Käytetyistä tiedoista johtuen vertailu on melko karkeaa perustuen sekä määrällisiin että laadullisiin tekijöihin. Tarkastelu painottuu vyöhykkeelle I, joka tarjoaa parhaat perusedellytykset laitoksen sijoittumiselle.

Käytettävät tiedot ovat pääosin lähtöisin Satakuntaliiton jäsenkuntiin osoitetusta kyselystä, joka tehtiin syksyllä 1992 (liite 4.3-2). Kyselyllä haluttiin selvittää yksityiskohtaisesti teollisuuden panos-, kysyntä- ja kuljetustekijöitä paikkakunnittain. Selvitettäviä tekijöitä olivat: tonttimaa, energia ja kunnallistekniikka, asuntotilanne, työvoima, teollisuuden yhteistyö, tuotanto- ja kuljetuspalvelut vapaat liiketilat ja paikkakunnan erityisedellytykset sekä eräät yksikkökustannukset. Muuhun aineistoon perustuen on koottu tietoja kunnan väestöstä, liikenteellisestä asemasta ja palveluvarustuksesta. Tarkastelunäkökulmana korostettiin etanolitehtaan perustamisen ja toiminnan todennäköisiä tarpeita ja vaatimuksia. Selvityksessä ei tehdä seikkaperäisiä sijaintitaloudellisia laskelmia, vaan tyydytään yleispiirteisiin arviointeihin ja kuvauksiin.

Tuotantolaitoksen sijaintivaihtoehdot

Paikkakuntien keskinäistä edullisuutta määriteltiin 15 erilaisen sijaintitekijän nojalla. Sijaintitekijöitä olivat liikenteellinen asema tuotantolähteisiin ja markkinoihin nähden, rakennuspaikka ja kunnallistekninen valmius, veden saanti ja jäteveden puhdistus, alue- ja prosessilämmön saanti, työvoima ja väestö, keskuksen palveluvarustus, yrityspalvelut, asunto- ja tonttitarjonta, verotus, tuotantoon liittyvät erityispalvelut ja yhteistyö. Tekijät eivät ole merkitykseltään saman painoisia tai edes verrannollisia, eikä niitä voida siten laskea yhteen. Kuntien keskinäistä suhdetta tarkastellaan vain kunkin vyöhykkeen sisällä. Vyöhykkeiden keskinäistä suhteellista asemaa ei määritellä laskennallisesti.

Sijaintivyöhyke I Vyöhykkeen kaikilla vastanneilla paikkakunnilla on tarjottavanaan yleensä tarvittavat edellytykset etanolitehtaan sijoittamiseksi ja rakentamiseksi. Sijaintitekijät voidaan luokitella yleisesti ottaen hyviksi. Vain alue- ja prosessilämpö- sekä vesi- ja jätevesihuollon valmiin kapasiteetin tarjonnassa on muutamalla paikkakunnalla vajausta. Tämä on luonnollista, sillä kapasiteettia rakennetaan yleensä tarpeen mukaan. Kunnilla on tarjolla yleensä hyvin soveliaita rakennuspaikkoja niin sijaintinsa, laajuutensa kuin tonttihinnankin osalta. Tontit sijaitsevat rakennetun kunnallistekniikan piirissä liikenteellisesti hyvällä paikalla. Paikkakuntien palveluvarustus, yrityspalvelut, työvoima sekä asunto- ja tonttitarjonta ovat vaadittavalla tasolla. Vyöhykkeen liikenteellinen asema on kaikilla paikkakunnilla keskeinen ja hyvä. Kuljetustaloudellinen edullisuus kohoaa lähestyttäessä Mommolan risteystä Huittisissa.

Sijaintitekijöiden lukumääräisessä luokituksessa isot kunnat sijoittuvat lähelle toisiaan (liite 4.3-10). Luokituksessa on keskinäisiä eroja vain muutamien tekijöiden osalta. Säkylän, Euran ja Harjavallan sijoittumista kärkiryhmään painottavat ennen muuta tarjolla olevat aluelämpö- ja prosessienergia sekä vesihuollon ja jäteveden puhdistusreservit. Näillä paikkakunnilla on olemassa myös muutenkin huomattavia potentiaalisia mahdollisuuksia edulliseen yhteistyöhön toimivan suurteollisuuden kanssa, mikä onnistuessaan voi merkittävästi lisätä uuden tuotantolaitoksen kannattavuutta. Säkylässä on mahdollisuus toteuttaa etanolitehdas Lännen Tehtaitten tuotantolaitosten läheisyyteen, jolloin tarjolla on sokeritehtaan kausiluonteista toimintaa varten rakennettu huomattava infrastruktuuri (mm. energiatuotanto ja jäteveden käsittely), tehdaspalvelut ja työvoimaa. Samantyyppisiä suurteollisuuden sijaintitekijöitä on tarjolla myös Harjavallassa ja Eurassa. On kuitenkin huomattava, että tarjolla olevat yhteistyöedut ovat ehdollisia. Yksityisten yritysten kesken ei aina ole mahdollista sopia pitkälle menevästä yhteistyöstä kattavasti ja pitkäjänteisesti. Huittisissa ja Kokemäellä on suunnitteilla sekä energia- että vesihuoltoa koskevat uudet laitoshankkeet, joihin kaupungit ovat valmiit osallistumaan. Energialaitoksen toteuttaminen yhteistyössä teollisuuden kanssa nostaa nämä paikkakunnat lähelle muiden tasoa.

Erityisinä etuina Kokemäellä on pidettävä valtion suurta viljavarastoa ja rautatietä, joka on käytettävissä myös Eurassa ja Säkylässä. Pitkäaikaisen varastoinnin vähentyessä ja tuotantokuljetusten siirtyessä JOT-periaatteella rekkaliikenteeseen näillä tekijöillä ei ole enää ratkaisevaa merkitystä. Huittisissa vahvimpana sijaintitekijänä voidaan pitää sen keskeistä asemaa ohraviljelyn ja sikakeskittymän keskellä. Tämä antaa paikkakunnalle erityisen vahvan taloudellisen sijaintietuuden, jonka vaikutukset pitkällä aikavälillä kasvavat huomattaviksi.

Sijaintipaikan valinnassa ja laitoshankkeen toteuttamissuunnittelussa ovat ratkaisevia monet yritystalouteen suoraan vaikuttavat tekijät. Näistä tehdään yleensä erillisiä sopimuksia hankkeeseen liittyvien eri osapuolien kesken. Selvityksessä ei voida tästäkään syystä asettaa paikkakuntia tarkkaan sijaintijärjestykseen.

Sijaintivyöhyke II Vyöhykkeellä II sijaitsevat Pori ja Rauma ovat Satakunnan voimakkaimmat teollisuuskeskukset, joihin hakeutuu rannikon satamien ja suurten väestökeskusten läheisyyttä etsivä suuri- ja keskisuuri teollisuus. Maakunnan maatalouteen tukeutuva teollisuus ei voi tässä tapauksessa sijoittua näihin keskuksiin erityisen edullisesti kuljetustaloudellisista syistä. Kaupunkien tarjoamat muut sijoittumisedellytykset ovat kuitenkin muuten erityisen hyvät. Mikäli tuotanto perustuisi ulkomaisen viljan ja kuivatavaran jalostamiseen, puoltaisi tuonti erityistapauksissa näitä sijaintipaikkakuntia, vaikka ne eivät tässä hankkeessa erityisesti pyrikään tarjolle. Raumalla ja Porissa sijaitsevat kuitenkin raskas metsäteollisuus sekä maakunnan maito- ja lihanjalostuslaitokset. Luvia ja Lavia ovat sijainniltaan ja kooltaan paikkakuntia, jotka eivät tarjoa riittävän kilpailukykyisiä sijaintiedellytyksiä tarkasteltavalle teollisuuslaitokselle.

Sijaintivyöhyke III Pohjois-Satakunta ympäristöalueineen ei tarjoa suotuisia edellytyksiä laajamittaisen etanolituotannon sijoittumiselle. Alue sijaitsee toisaalta Ilmajoen Koskenkorvan etanoliteollisuusyksikön vaikutusalueen rajalla, mikä merkitsisi vaikutusalueiden päällekkäisyyttä maaseutualueilla. Alueen teollisuuskeskus Kankaanpää tarjoaa kuitenkin erityisiä edellytyksiä maa-ja metsätaloustuotteisiin, mittaviin luonnonvaroihin, työvoimaan ja ammattitaitoon perustuvalle tuotantotoiminnalle. Alueen luoteisissa kunnissa, Merikarvialla ja Siikaisissa, on tarjolla monia edellytyksiä PKT-teollisuuden sijoittumiselle. Varsinkin Merikarvialla on erityiset mahdollisuudet kehittää mekaanista puunjalostustaan, mihin kunnan oma vientisatama luo erityisiä lisäetuja.

Yhteenveto Yhteenvetona kuntakohtaisesta sijaintipaikkaselvityksestä voidaan todeta, että vyöhyke I Etelä-Satakunnassa tarjoaa soveltuvimman alueen etanolitehtaan sijoittamiselle. Vyöhykkeellä on kaksi vaihtoehtoista sijaintialuetta, joista toinen sijaitsee Pyhäjärven pohjoisreunalla Säkylä-Eura yhdyskuntavyöhykkeellä suurten teollisuuslaitoksien välittömässä läheisyydessä ja toinen Kokemäenjokilaakson keskiosassa Punkalaidun-Huittinen-Kokemäki-Harjavalta -yhdyskuntavyöhykkeellä. Kummallakin alueella on tarjottavanaan omia alue- ja yhdyskuntakohtaisia etuja, joiden merkitys ja suuruus riippuvat myös hankkeen toteuttamiseen liittyvistä sopimuksista.

Hankekohtaisesti taloudelliset erot ilmenevät merkittävimmin lyhyellä aikavälillä energiatuotannon lisäinvestoinneissa ja yhdyskuntatekniikan lisäkustannuksissa. Pidemmällä aikavälillä nousevat esille kuljetustaloudelliset vaikutukset, jotka muodostuvat huomattavan suuriksi, jos teollisuustuotannon aiheuttamat kaikki kuljetukset otetaan huomioon.

Kuljetuskustannuksien erot vyöhykkeen A sisällä eivät sensijaan muodostu suuriksi varsinkaan lyhyellä aikavälillä, sillä etäisyydet paikkakuntien välillä ovat alle 30 km. Sensijaan ulkoisten vyöhykkeiden kuljetuskustannukset ja säteittäiset maantiet painottavat laitoksen sijoittamista I vyöhykkeen itäreunaan Huittisten - Punkalaitumen suuntaan. Täällä ei ole käytettävissä rautatietä, jonka merkitys on tosin vähäisempi. Keskeisintä on, että teollisuustuotanto

voitaisiin sijoittaa vyöhykkeelle A liiketaloudellisesti parhaaseen paikkaan. Säkylä ja Huittinen tarjoavat erityisen hyviä sijaintietuja, jotka poikkeavat jonkin verran toisistaan. Myös Harjavallalla,Kokemäellä ja Euralla on tarjolla omia vahvuuksia, joilla ne sijoittuvat lähelle edellisiä. Maakunnallisesti ja kuntien kesken on voitava sopia hankkeen edistämisen periaatteet ja eliminoida haitallinen kilpailu. Etusijalle tulee asettaa hankkeen yhteinen edistäminen. Maakunnallisessa edistämistoiminnassa sijaintiin voidaan vaikuttaa maakunnan sisäisen alue- ja elinkeinopolitiikan strategioiden ja hankepolitiikan keskinäisen painotuksen mukaisesti. Koska hanke on yhteinen koko läntiselle Etelä-Suomelle, olisi myös laajempaan yhteistyöhön kiinnitettävä huomiota.

4.4 Etelä-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan aluevertailu

Maataloustuotantoon kiinteästi kytkeytyvän teollisuuden sijaintia on aiheellista arvioida maataloudesta käsin. Etanolitehtaan osalta keskeisiä tekijöitä ovat tällöin ohran tuotanto, sika- ja nautatalouden määrä sekä etäisyys tehtaasta. Myös nykyinen jalostus on syytä ottaa huomioon.

Etelä-Satakunnan vertailukohteeksi soveltuu hyvin Etelä-Pohjanmaa, joka on monilta tuotanto-ominaisuuksiltaan samankaltainen alue ja jossa on toimiva etanolitehdas (kuva 4.4-1). Vertailtavien alueiden etäisyys on VT 3 ja Ikaalisten kautta noin 195 km ja Kankaanpään kautta noin 184 km. Suuri osa alueesta jää etäisyydelle 220-230 km. Etäisyys Koskenkorvasta on niin suuri, että etanolituotannon vaikutusalueet eivät osu kuljetuskustannuksien vuoksi enää päällekkäin. Alueiden ominaisuuksia tarkastellaan vyöhykkeinä, joiden säteet ovat A 30 km, B 50 km ja C 75 km. Vertailualueiden keskipisteiksi on valittu Etelä-Satakunnassa Huittisten Mommola ja Ilmajoen Koskenkorva. Mommolan valintaa perustelee sen sijainti lähes sikatuotantoalueen painopisteessä ja liikenteellisessä solmukohdassa. Koskenkorvalla sijaitsee etanolitehdas. Vertailussa käytetyt arviointiperusteet ilmenevät liitteestä 4.4-1. Perustietoina on käytetty vuoden 1990 maatalouslaskennan kuntakohtaisia tietoja.

Optimaaliset kuljetusetäisyydet tuotantoalueilta keskipisteisiin on mitattu tiekartalta 1:200 000 lähtien kuntakohtaisesta painopisteestä, joka usein on keskustaajama. Arvioinnissa on käytetty etanolituotannosta esitettyjä lähtötietoja. Tarkastelun yksityiskohtaiset tulokset ilmenevät liitteistä 4.4-2 - 4.4-5. Seuraavassa vertaillaan alueita ohranviljelyn, ohrarehun kulutuksen sekä kuljetustalouden osalta.

Kuva 4.4-1 Etelä-Satakunnan (E-S) ja Etelä-Pohjanmaan (E-P)

alueiden vertailu

Ohrantuotanto Vertailtavilla alueilla on vyöhykkeillä B lähes saman verran peltoa (n. 200 000 ha). Mikäli ohranviljelyala on noin 40 % peltoalasta, tuotanto olisi valitulla nettosadolla Etelä-Satakunnassa noin 108 000 tn/v tarvetta suurempi. Etelä-Pohjanmaalla olisi sitävastoin ohran tarve noin 105 000 tn/v tuotantoa suurempi, mikä johtuu nykyisen etanolitehtaan ohrakulutuksen huomioon ottamisesta (liite 4.4-2). Ottaen huomioon ohrarehun muu kulutus sikataloudessa vajaus on yli puolet ohratuotannosta. Nettosadon ollessa 10-15 % alhaisempi vajaus kasvaa edelleen. Vyöhykkeellä C tuotanto on Etelä-Satakunnassa 204 000 tn/v tarvetta suurempi, kun sitävastoin se on Etelä-Pohjanmaalla noin 137 000 tn/v tarvetta pienempi.

Edellisestä voidaan todeta, että Etelä-Satakunnan vyöhykkeellä ohraa on tuotettavissa kulutusta vastaavasti jopa 50 km:n etäisyydellä. Sensijaan Etelä-Pohjanmaalla ohratuotanto muodostuisi riittäväksi vasta lähes kaksinkertaisella etäisyydellä. Suurikin vajaus voidaan luonnollisesti tyydyttää pidentämällä kuljetusetäisyyksiä tai nostamalla ohran viljelyosuutta. Seurauksena on kuitenkin kuljetuskustannuksien kohoaminen tai peltoviljelyn yksipuolistuminen.

Viljan varastointiin on kummallakin alueella riittävät edellytykset sekä keskus- ja liikevarastoissa että maatiloilla.

Ohravalkuaisen ja ohrarehun tuotanto ja kulutus

Noin 50 000-60 000 etanolitonnin vuosituotannossa tehtaan arvioidaan tuottavan vuodessa kuivarehuna 40 000 tn ohravalkuaista ja 50000 tn ohrarehua. Laskelmassa arvioitiin, mitä edellytyksiä olisi vuoden 1990 kotieläinmäärällä rehumäärän kuluttamiseen tuotantolaitoksen läheisyydessä 30, 50 ja 75 km:n etäisyyksillä. Tuloksissa otettiin huomioon myös Koskenkorvan nykyisen etanolitehtaan tuottama rehumäärä.

Tarkastelussa oletetaan aluksi, että kaikessa lihasian kasvatuksessa käytetään optimaalisesti rehuvalkuaista 220 kg/ sika (kosteuspitoisuus 75 %). Tuloksista voidaan todeta, että Etelä-Satakunnassa ohravalkuaisen täysi menekki saavutetaan jo noin 39 km:n säteellä olevalla alueella. Vastaava etäisyys on Etelä-Pohjanmaalla 47 km ottamatta huomioon nykyisen etanolitehtaan rehuntarjontaa. Ottamalla huomioon nykyisen tehtaan ohravalkuaisen tuotanto (n. 26000 kg) vastaava etäisyys saavutetaan vuoden 1990 sikatiheydellä vasta 53 km:n etäisyydellä Koskenkorvasta (kuva 4.4-2). Laskennallinen kulutus ei toteudu käytännön syistä johtuen kuin osaksi. Todennäköinen kulutus saattaa nousta kuitenkin 50 %:iin sikakannan rehuntarpeesta. Rehuvalkuaisen tuotantoa vastaava käyttö saavutetaan tällöin Etelä-Satakunnassa noin 56 km:n etäisyydellä ja Etelä-Pohjanmaalla vasta noin 65 km:n etäisyydellä. Kuljetusetäisyydet ja -kustannukset muodostuvat Etelä-Pohjanmaalla selvästi Etelä-Satakuntaa suuremmiksi. Tuotannon ylijäämä jouduttaisiin kuivaamaan ja rahtaamaan pitkillä kuljetuksilla Etelä-Suomeen. Vaasan läänissä valmistetaan jo nykyisin kaikki Keski- ja Pohjois-Suomessa käytettävät

Kuva 4.4-2 Ohravalkuaisrehun kulutus ja tarjonta Etelä-

Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla

rehut (VSL/TP 1992). Rehun kuivatus ja pitkät kuljetukset nostavat luonnollisesti markkinoitavan rehun kustannuksia. Tarjolla onkin todennäköinen kehitysvaihtoehto, jossa keskipitkällä tähtäyksellä siantuotanto keskittyy valtakunnallisesti Etelä-Pohjanmaalle, mikä merkitsee rakennemuutoksia maataloustuotantoon varsinkin Lounais-Suomessa ja Satakunnassa.

Ohrarehun osalta kulutus Etelä-Pohjanmaalla vastaa laskennallisesti tarjontaa (68 000 tn/v) noin 73 km:n etäisyydellä. Etelä-Satakunnassa ja sen lähialueella, jossa nautakarjaa on vähemmän, saavutetaan 75 km:n etäisyydellä 39 000 tn:n vuosikulutus, mikä olisi noin 78% ohrarehusta. Todennäköisen kulutuksen ollessa noin 50 % eläinkannasta on käyttöalueen laajuus Etelä-Satakunnassa 170-200 km ja Etelä-Pohjanmaallakin noin 140-160 km (kuva 4.4-3). Koska ohrarehu tavallisimmin ensin kuivataan, voidaan sitä kuljettaa taloudellisemmin myös pitkiä matkoja.

Kuva 4.4-3 Ohrarehun kulutus ja tarjonta Etelä-

Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla

Kuljetustalous Kokonaistaloudellisen vertailun laatiminen on hyvin laaja ja monitahoinen tehtävä, jossa monet tekijät ovat olettamuksien varassa. Vertailussa on tyydyttävä arvioimaan lähinnä kuljetustaloudellisia suhteita vaihtoehtojen välillä. Vertailun lähtöpisteiksi valitaan Etelä-Satakunnassa Mommola ja Etelä-Pohjanmaalla Koskenkorva. Kuljetuksien kokonaiskustannuksia voidaan arvioida vain karkeasti, jolloin etäisyys muodostuu vaikuttavaksi tekijäksi. Kuljetuskustannuksia Etelä-Pohjanmaalla nostaa tarkasteluissa nykyisen etanolitehtaan vaikutus, mikä kasvattaa ohran ja rehun kuljetusetäisyyksiä uuden tuotannon osalta.

Laskelmassa käytetyt yksiköt ja periaatteet ilmenevät liitteestä 4.4-1. Tarkasteltavat ympyränmuotoiset maatalousalueet ovat halkaisijaltaan 60 km, 100 km ja 150 km. Tietolähteenä käytetään maataloustilastoa vuodelta 1990, jonka pienin tilastoyksikkö on kunta. Käytetyt kuntien ja tuotantolaitoksen väliset keskietäisyydet perustuvat tiekarttamittauksiin. Kuljetuskustannukset lasketaan yhtenäisesti rekka- ja säiliöautoliikenteenä, josta on tiedossa yksikkökustannukset. Traktorikuljetuksia voidaan ohrakuljetuksien osalta ajatella 30 km:n saakka, mikä vähentää kustannuksia varsinkin Etelä-Satakunnassa, jossa ei ole ennestään tehdasta. Ohran kuljetusetäisyyksien kasvaessa kustannukset nousseet Etelä-Pohjanmaalla muutenkin suuremmiksi kuin Etelä-Satakunnassa. Ero on selvä, mutta ei kuitenkaan erityisen huomattava. Ohran kuljetuskustannukset voivat olla Etelä-Satakunnassa yhteensä noin 2.6 Mmk/v. edullisemmat kuin Etelä-Pohjanmaalla.

Ohravalkuaisrehun kuljetuskustannuksissa erot muodostuvat selvemmiksi, koska ns. märkärehun kuljetusetäisyydet ovat Etelä-Pohjanmaalla nousevat selvästi Etelä-Satakuntaa suuremmiksi niin sikatiheyden kuin nykyisen rehutuotannon lisäyksen vaikutuksesta. Kuljetuskustannukset Etelä-Pohjanmaalla muodostuvat näin laskettuna noin 2 Mmk/v kalliimmiksi uuden valkuaisrehutuotannon osalta.

Ohrarehun kuljetukset ovat Etelä-Satakunnassa pitemmät ja kustannukset ovat vastaavasti korkeammat. Etelä-Pohjanmaalla lisää keskimääräistä kuljetusmatkaa nykyinen rehuntuotanto, joka käytetään tehtaan lähialueella. Kummallakin alueella muodostuu siten kuljetusten keskietäisyydeksi 50-55 km, mikä merkitsee kuljetusten kokonaiskustannuksiksi rahtihyvityssuosituksen 1992/93 mukaan noin 2 Mmk/v.

Etanolikuljetus Mommolasta Porvooseen on autokuljetuksena n. 210 km ja Koskenkorvalta n. 370 km. Maantiekuljetuksina ovat 60 000 etanolitonnin kuljetuskustannukset Etelä-Pohjanmaalta Porvooseen matkaan nähden yli 75 % suuremmat kuin Etelä-Satakunnasta, mikä merkitsee noin 3 Mmk/v lisäkustannusta. Rautatiekuljetukset ovat kustannuksiltaan lähes samat, mikäli laitos sijoittuu radan varteen Satakunnassa. Hiilidioksidikuljetukset (n. 27 000 tn/v) keskeisimpiin kulutuspisteisiin, mm. virvoitusjuomateollisuuden tarpeisiin Etelä-Suomen keskuksiin, ovat Etelä-Satakunnasta keskimäärin noin 100 km:n lyhyemmät ja noin 1.5 Mmk edullisemmat. Kuljetuskustannukset Etelä-Pohjanmaalta ovat maanteiden kuljetusetäisyyksin laskettuna lähes kaksinkertaiset (kuva 4.2-1). Etelä-Satakunnan vaihtoehto säästää vuodessa huomattavia summia, jos vuodessa on yli 2000 rekkakuljetusta. Riippuen valituista kuljetusmuodoista säästöksi voi muodostua vuodessa jopa 4-5 Mmk. Tarkasteltujen kuljetuskustannusten yhteisvaikutus näyttäisi olevan Etelä-Satakunnan osalta noin 9 Mmk/v edullisempi.

5 HANKKEEN VAIKUTUKSISTA

Hankkeen välittömien ja välillisten vaikutusten arviointi edellyttäisi omat selvityksensä. Tässä on mahdollista tuoda esille vain aloja, joilla vaikutuksia ilmenee. Tarkastelu tapahtuu lähinnä Satakunnan ja Lounais-Suomen näkökulmasta.

Hankkeella on merkittävä ympäristöpoliittinen merkitys. Etanolipolttoaineen käyttö vähentää liikenteen aiheuttamia ympäristöhaittoja; polttoaineen palaminen tehostuu, lyijyn haitat poistuvat ja bensiinin haihtuminen vähenee. Tällä on huomattava merkitys erityisesti kaupunkiseuduilla. Myönteisiä vaikutuksia maaseudulla ovat lisäksi hoidetut viljelyalueet ja maaseudun säilyminen elinvoimaisena.

Valtakunnallisessa energiahuollossa hankkeen merkitys painottuu moottoriajoneuvojen polttoainehuoltoon. Kotimaisella etanolipolttoaineella voidaan korvata 5-15 % kulutetusta bensiinistä, jonka valmistamiseen tarvitaan tuontiöljyä ja -metanolia. Tämä merkitsee vuosittain satojen miljoonien markkojen valuuttasäästöä ja riippuvuuden vähenemistä tuontienergiasta.

Maataloustuotannossa etanolipolttoaineen tuotannon vaikutukset heijastuvat melko laajasti maatalouden eri aloille. Viljan viljelyssä voitaisiin osa ylituotannosta käyttää kotimaassa. Samalla voitaisiin vähentää viljan vientiä, jota tältä osin joudutaan tukemaan nykyisin noin 240 Mmk:lla vuodessa. Etanolin tuotantoon tarvittava ohran viljelyala vähentäisi kesantoa 60 000 ha. Valtio säästäisi vuosittain kesannointituessa noin 60 Mmk/v. Maailmanmarkkinahintaisen ohran tuotantoa jouduttaisiin toisaalta tukemaan valtion varoista nykyhinnoin noin 240 Mmk:lla vuodessa. Kustannuksia lisää myös lisäaineeseen käytettävän metanolin (MTEB) korvaaminen kalliimmalla etanolilla (ETBE). Tämä aiheuttaisi noin 130 Mmk:n lisäkustannukset tarkasteltavalla polttoainemäärällä (Vesterinen, MT). Taloudellisia seuraamuksia aiheuttavat myös erilaiset ympäristö- ja polttoaineverojen muutokset, joiden vaikutuksia tässä yhteydessä ei voida arvioida.

Ohran viljely saattaisi koskea noin 3000-4000 viljelmää. Kotieläintaloudessa voidaan käyttää täysimääräisesti hyväksi etanolin tuotannosta saatava rehuvalkuainen ja ohrarehu. Rehulla voitaisiin kasvattaa vuosittain noin 318 000 sikaa ja noin 100 000 nautaa ja lypsylehmää. Tehtaan tuottama rehu riittäisi koosta riippuen noin 300 sikatilalle ja noin 1000 liha- ja lypsykarjatilalle, mikäli rehua käytetään täysimääräisesti ruokinnassa. Käytännössä vaikutukset heijastuvat huomattavasti suurempaan tilamäärään. Rehua voidaan käyttää myös broilerituotannossa ja munintakanan kasvatuksessa, joista Etelä-Satakunnassa ja sen lähialueella Lounais-Suomessa kasvatetaan noin 60 % maan broilereista ja 50 % munintakanoista (Junnila). Sivutuotteena syntyvällä rehun käytöllä on kotieläintaloudessa saavutettavissa huomattavia taloudellisia kokonaissäästöjä, mikä kuitenkin riippuu tuotteiden markkinahinnasta.

Hankkeella on huomattavasti suurempi ympäristövaikutus Etelä-Satakunnassa ja sen lähialueella kuin Etelä-Pohjanmaalla. Vaikutukset näkyvät ennen muuta alueen sika- ja nauta- ja lypsykarjataloudessa. Rehukuljetukset nykyisiltä Koskenkorvan ja Rajamäen rehutehtailta Satakuntaan ja Lounais-Suomeen sekä Hämeen ja Pirkanmaan länsiosiin eivät ole kannattavia. Alueen ollessa eräs maan suurimmista sikatalouden ja kanatalouden keskittymistä, heijastuvat hankkeen vaikutukset merkittävinä myös koko valtakunnalliseen elintarviketuotantoon. Etanolituotannon keskittyessä kokonaan Etelä-Pohjanmaalle vaikutukset heijastuisivat haitallisina läntiseen Etelä-Suomeen maatalouteen ja toisaalta myös elintarvikejalostukseen.

Keskittymä siirtäisi sika- ja nauta- ja lypsykarjataloutta lisää Etelä-Pohjanmaalle, minkä seurauksena saattaisia syntyä haitallisia rakenteellisia muutoksia ja ongelmia lounaisessa Suomessa. Näitä olisivat mm. tuotantokapasiteetin käyttövajaus sika- ja nautakarjatiloilla sekä elintarviketuotannon taloudelliset menetykset. Myös tuotteiden kuljetuskustannukset kasvaisivat, mikä vähentäisivät koko tuotannon kannattavuutta. Vastaavaa joskin vähäisempää vaikutusta on havaittavissa tarvittavan viljan hankinnassa.

Etanolitehtaan suora työllistävä vaikutus on laskettu vain 20-30 työpaikaksi, sillä laitos on pitkälle automatisoitu. Tehtaan voidaan kuitenkin ajatella monipuolistuvan tuotannoltaan, jolloin työvoimakin lisääntyy. Tuotantoketjun työllisyysvaikutukset maataloudessa koskevat ainakin välillisesti useita tuhansia työpaikkoja. Myös kuljetuksissa ja yrityspalveluissa työpaikkojen määrä kohonnee moniin kymmeniin. Tässä yhteydessä voitaneen todeta, että Alko Oy:n Koskenkorvan tehdasyksikössä työskentelee nykyisin noin 140 työntekijää.

Rakennettava energialaitos voisi tarjota paikallisesti erityisen myönteisiä vaikutuksia, jos laitoksen toteuttaminen voidaan yhdistää yhdyskunnan oman energiahuollon kehittämiseen. Mikäli laitoksessa käytetään hyväksi kotimaisia polttoaineita kuten ohran kuoria, haketta, turvetta ja biojätteitä sekä toisaalta tuotetaan monipuolisesti alue-, prosessi- ja sähköenergiaa, ovat paikalliset energiapoliittiset ja aluetaloudelliset vaikutukset erittäin huomattavia ja positiivisia

yhdyskunnan kehittymiselle. Tällä on luonnollisesti myös valtakunnallista merkitystä. Toisaalta etanolituotantolaitos voisi eräissä Etelä-Satakunnan yhdyskunnissa käyttää täysimääräisesti hyväkseen myös muun teollisuuden tuottamaa lämpöä, jolloin syntyy huomattavia energiasäästöjä. Tämä lisäisi luonnollisesti muutenkin etanolituotannon kannattavuutta ja kilpailukykyä. Lämpövoimalan rakentaminen on investointina melko suuri, mutta yhteishankkeena vastapainelaitoksena toteutettuna se olisi tietyissä yhdyskunnissa ilmeisen kannattava varsinkin pitemmällä aikavälillä.

Teollisuuslaitoksen rakennusinvestoinneilla (n. 200-300 milj. mk) on omat lyhytaikaiset vaikutuksensa aluetalouteen, teollisuuteen ja työllisyyteen, jotka heijastuvat laajalti maan metalliteollisuuteen. Teollisuusyksikkö tuottaa jätevesiä noin 3000 m3/v, mikä aiheuttaa puhdistamojen laajentamistarvetta useimmissa yhdyskunnissa. Käyttöveden suljetut kiertojärjestelmät ovat tosin yleistymässä teollisuuden prosesseissa.

Etanolipolttoaineen tuotannossa ja markkinoinnissa on kuljetuksilla erityisen huomattava taloudellinen vaikutus. Kuljetusmäärän voidaan arvioida nousevan noin 17 000 rekkakuormaan tai 3700 junavaunuun vuodessa. Päiväliikenteessä tämä merkitsee lähes 50 rekkakuormaa. Etanolituotannon aiheuttamista suurista liikennemääristä johtuen tuotantolaitoksen liikenteellisestä asemasta tulee keskeinen niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin. Myös liikenneväylien on oltava välityskyvyltään riittäviä ja palvelujen tehokkaita.

6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Etanolin tekninen käyttö laajenee eri maissa polttoainesektorille. Yleisenä tavoitteena on korvata fossiilisen öljyn ja metanolin käyttöä, vähentää riippuvuutta tuontienergiasta ja säästää valuuttaa. Tuotantoteknologian kehittyessä, ympäristösuojelun tiukentuessa sekä raakaöljyn hinnan kohotessa on odotettavissa, että etanolipolttoaine nousee tulevaisuudessa merkittäväksi osatekijäksi moottoriajoneuvoliikenteen polttoaineena. Kehitykseen tulisi ajoissa varautua myös Suomen energiapolitiikassa ja energiatuotannossa.

Maassamme on tyydyttävät edellytykset käyttää etanolipolttoainetta moottoriajoneuvoliikenteessä. Etanolia voidaan metanolin sijasta käyttää bensiinin lisäaineena hapettimena sekä toisaalta bensiiniin sekotettuna polttoaineena. Teollisuudellamme on tekniset ja taloudelliset edellytykset rakentaa etanolipolttoainetta valmistava tehdas. Maataloutemme pystyy tuottamaan hyvin tarvittavan raaka-aineen ja toisaalta käyttämään hyväksi kaikki syntyvät sivutuotteet. Hankkeen toteuttaminen riippuu taloudellisista kysymyksistä, jotka heijastuvat laajasti maatalous-, energia- ja ympäristöpolitiikan aloille. Ratkaisun tekeminen edellyttää valtion osallistumista järjestelyihin sekä eri jalostus- ja energiayhtiöiden ja maataloustuotannon yhteistyötä. Etanolipolttoaineen tuotantoon ja käyttöön on maassamme olemassa erityisiä perusteita ympäristösuojelun, kotimaisen energiatalouden ja maatalouden kannalta. Ratkaisun valmisteluun tulisi ryhtyä virallisesti laaja-alaisella yhteistyöllä, johon osallistuisivat toimialaan kytkeytyvät ministeriöt, teollisuus sekä maatalouden tuotantojärjestöt. Hankkeen valmistelussa tulisi ottaa huomioon myös EY:n maatalous- ja ympäristöpolitiikan vaikutukset.

Etanolipolttoaineen suurtuotanto asettaa aivan erityisiä edellytyksiä tuotantolaitoksen sijaintialueelle. Liikenteellisen aseman tulee olla kuljetustaloudellisesti mahdollisimman kilpailukykyinen sekä raaka-aineen saannin sekä tuotteiden markkinoinnin kannalta. Etelä-Satakunta tarjoaa alueena erityisen suotuisat edellytykset etanolituotannolle. Alue on keskellä valtakunnan laajaa viljantuotantoaluetta, johon on keskittynyt suuri osa maamme sikatuotannosta sekä broileri- sekä munintakanan kasvatuksesta. Se kattaa laajalti Satakunnan, Lounais-Suomen, läntisen Pirkanmaan ja Hämeen maatalousalueet. Etelä-Satakunnassa ja sen lähialueella ei sijaitse entuudestaan vastaavaa päällekkäistä maatalouden jalostustoimintaa, joka heikentäisi kannattavuutta.

Vyöhyke on maan sikatalouden keskittymiä, jolla noin 50 km:n säteellä kasvatetaan vuosittain noin 400 000 sikaa. Tällä alueella sikatalous voisi käyttää noin 1.5-kertaisesti etanolituotannon sivutuotteena syntyvän ohravalkuaisaineen. Myös broilerikasvatus voisi käyttää lähes tuotantoa vastaavan määrän valkuaista. Valkuaisrehun käyttömahdollisuudet ovat 75 km:n vyöhykkeellä niin suuret, että etanolin vuosituotanto voitaisiin lähes kolminkertaistaa, mikä vastaisi suurikokoista etanolitehdasta.

Nautakarjan kasvatuksessa voidaan hyödyntää sivutuotteena syntyvä ohrarehu vastaavalla vyöhykkeellä. Rehunsaanti lisännee Lounais-Suomessa nautakarjan kasvatusta, mikä on nykyisin normaalia vähäisempää. Sivutuotteena syntyvällä hiilidioksidilla on tarjolla huomattavat markkinat tehtaan lähialueen virvoitusjuomateollisuudessa Porissa, Turussa, Tampereella, Keravalla ja Lahdessa. Liikenteellinen asema on kuljetustaloudellisesti lähes optimaalinen, mikäli tarkastellaan tuotantoon liittyvien kuljetuksien kokonaiskustannuksia. Liikenneverkon ja kuljetuspalvelusten ohella käytettävissä ovat myös suuret terminaalit, satamat sekä viljavarastot.

Tuotantolaitoksen sijaintipaikkakunnan tulee tarjota yritykselle keskimääräistä korkeatasoisempi toimintaympäristö sekä tyydyttää myös erityisvaatimuksia. Soveliaimmat alueet uuden etanolituotantolaitoksen sijoittamiselle ovat Etelä-Satakunnassa. Vyöhykkeellä on viisi paikkakuntaa, jotka täyttävät hyvin kaikki keskeisimmät teollisuuden ajateltavissa olevat sijaintivaatimukset. Nämä ovat Säkylä, Harjavalta, Eura, Huittinen ja Kokemäki. Tasoerot näiden paikkakuntien välillä eivät ole merkittäviä. Sijaintipaikkaan liittyvät erityisedellytykset tarjoavat mahdollisuuden erilaisiin toteutusratkaisuihin, jotka poikkeavat hieman toisistaan. Maantieliikenteen kannalta arvioituna on suotuisin Huittinen, kun taas olemassa oleva teollisuus voi tarjota erityisiä yhteistyömahdollisuuksia Säkylässä. Myös Harjavallassa ja Eurassa sekä Kokemäellä on tarjolla erillisiä vahvoja sijaintiedellytyksiä kuten viljavarastot, rautatie ja teollisuusyhteistyö. Punkalaitumen vahvuutena on sen keskeinen sijainti siankasvatus- ja viljatuotantoalueella. Yhteenvetona on todettava, että sijaintipaikan valinta määräytyy täsmällisemmin tuotantolaitoksen toteuttavan yrityksen ja paikkakuntien välisissä neuvotteluissa ja sopimuksissa. Yrityksen kannalta tekijät voivat painottua eri tavoin kuin selvityksessä.

Alueellinen vertailu osoittaa tarkasteltujen tekijöiden osalta, että Etelä-Satakunta lähialueineen on etanolituotannolle taloudellisesti ja tuotannollisesti selvästi edullisempi vaihtoehto kuin Etelä-Pohjanmaa. Etelä-Satakunnan vahva asema perustuu potentiaalisiin

markkinoihin sekä hyvään liikenteellinen sijaintiin, jotka merkittävästi lisäävät hankkeen liiketaloudellista kannattavuutta ja kuljetustaloudellista säästöä. Säästöjen arvioidaan olevan noin 9 Mmk/v. Kokonaisvaikutukset muodostuvat pitkällä aikavälillä huomattaviksi.

Ohran laskennallinen tuotanto Etelä-Satakunnassa muodostuu noin 1.5-kertaa arvioitua tarvetta suuremmaksi. Sensijaan Etelä-Pohjanmaalla ohran tuotanto ei näyttäisi yht'aikaa riittävän kotieläintuotannon ja laajenevan etanoliteollisuuden kokonaistarpeisiin. Tarve voidaan luonnollisesti tyydyttää hankinta-aluetta laajentamalla ja kuljetusetäisyyksiä kasvattamalla. Etelä-Satakunta näyttäisi kuitenkin olevan selvästi soveltuvampi tuotantolaitoksen sijaintialue, koska se pystyy huonoissakin viljelyolosuhteissa turvaamaan paremmin tarvittavan raaka-aineen.

Alueelliset erot painottuvat Satakunnan ja sen lähiympäristön hyväksi sika- sekä siipikarjataloudessa ja Etelä-Pohjanmaan hyväksi nauta- ja lypsykarjataloudessa. Etelä-Satakunnasta ja sen lähialueilta kuitenkin puuttuu viljateollisuus, joka tukisi alueen voimakasta kotieläintuotantoa. Sensijaan nykyinen etanolituotanto on jo luonut Etelä-Pohjanmaalle runsaat rehu- ja viljamarkkinat, joiden huomattava kasvattaminen heikentää hankkeen ja alan kannattavuutta. Tämä saattaa jopa rajoittaa riittävän kokoisen tuotantoyksikön suunnittelua ja toteuttamista. Keskittymisongelmien välttämiseksi ja kannattavuuden turvaamiseksi uusi etanolituotanto olisi siten perusteltua sijoittaa uudelle alueelle, jossa tuotannolle ja tuotteille on tarjolla hyvät markkinat. Etelä-Pohjanmaalla on perusteltua turvata etanolituotannon ja viljanjalostusteknologian kehitys laajentamalla ja uudistamalla nykyistä tehdasta. Koskenkorvan teollisuusyksikön tähänastinen kehitys osoittaakin, että sen tuotanto kasvaa ja monipuolistuu vireästi. Etanolipolttoaineen tuottaminen suuressa mittakaavassa edellyttää erillisen suuren tuotantoyksikön toteuttamista. Tämän yksikön sovelias sijaintialue on Etelä-Satakunta. Polttoaineen saannin ja riittävyyden takaaminen saattaa edellyttää kuitenkin tuotannon varmistamista kahdella tuotantoyksiköllä, jolloin tuotanto voitaisiin jakaa Etelä-Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan kesken.

Etanolipolttoaineen käytöllä voidaan merkittävästi vähentää liikenteen aiheuttamaa ilman saastumista, mikä varsinkin asutuilla alueilla muodostaa lisääntyvän uhkan terveydelle. Koko energiatalouden osalta etanolin käytöllä ei ole suurta merkitystä. Etanolilla voidaan kuitenkin korvata jopa 5-10 % bensiinistä, mikä lisäisi kotimaisen polttoaineen tuotantoa ja samalla vähentäisi riippuvuutta ulkomaisesta tuontiöljystä.

Etanolipolttoaineen laajamittaisella tuotannolla voidaan katsoa olevan hyvin myönteisiä vaikutuksia maatalouden kannattavuuteen, maaseudun työllisyyteen sekä maaseudun elinkelpoisuuden säilyttämiseen. Maatalouden nykyisiä tukimuotoja sekä verotusta eräin osin tarkistamalla voitaisiin luoda edellytykset ohran tuottamiseen hinnalla, joka mahdollistaisi etanolituotannon aloittamisen Suomessa. Ohran viljelemiseen tarvitaan noin 60 000 - 70 000 ha peltoa tai kesantoa, jota valtio tukee nykyisin noin 60 - 70 Mmk:lla.

Työllisyyden kannalta etanolituotanto ja sen sivutuotteet luovat Satakunnassa, Lounais-Suomessa sekä Pirkanmaan ja Hämeen länsiosissa toimintaedellyksiä noin 300 sikatilalle, 1000 lihanauta- ja lypsylehmätilalle sekä noin 3000-4000 viljelmälle. Tämä antaa edellytyksiä nykyisen kotieläintuotannon ja viljanviljelyn säilymiselle ja tuottavuuden lisäämiselle.

Yhteiskuntatalouden kannalta etanolipolttoaineen tuotanto ja käyttö moottoriajoneuvoliikenteessä voidaan katsoa tarkoituksenmukaiseksi ja perustelluksi hankkeeksi. Sen taloudelliset seurannaisvaikutukset sekä ympäristövaikutukset heijastuvat myönteisinä eri aloille valtakunnallisessa toimintaympäristössä.

Etanolipolttoaineen tuotannon aloittaminen ja käyttö liikenteessä on valtakunnallisesti merkittävä hanke, jonka valtiontaloudellinen valmistelu ja suunnittelu tulisi ottaa kiireellisesti esille valtionhallinnossa ja poliittisessa päätöksenteossa. Hankkeen käytännön valmistelua olisi edelleen aktiivisesti jatkettava tehtävästä vastaavissa yrityksissä.

LÄHTEET

Painetut lähteet: Oy Alko Ab Vuosikertomus 1991. Helsinki

Alko-Koskenkorva. Koskenkorvan Teollisuusyksikön esite. 1990

Artto, J. 1992: Tankki täyteen kirkasta. Pellervo: 3-92: 32

Maatalouslaskennan 1990 tilastojen taulut 1J, 70 ja 71 J

Paarlahti, J.1990: Etyylialkoholin biotekninen valmistus.

Luonnon Tutkija 94: 27-31. 1990

Räikkälä, P. 1992: Uusi hiiva yksinkertaistaa etanolin

valmistusta biomassasta. Tekniikan Näköalat 4:92: 36

Satakunnan ja Varsinais-Suomen maaseutupiirien tilastot

kesannoinnista vuonna 1992

Toimipaikkarekisteri. Toimipaikat ja työntekijät 1.1.1990.

Satakunnan seutukaavaliitto 1990. Sarja D: 11. Pori

Tilastokeskuksen väestölaskentatilasto 1990

Muut lähteet: Jalkanen, M. Kirje 17.6.1992. Kokemäki

Marjanen, P. 1992: Selvitys etanolitehtaan perustamisedellytyksistä Satakunnassa (esiselvitys). Satakuntaliitto. Pori

Palokangas, S. 1992: Etanolitehdashanke. Muistio 22.12.1992. Säkylä

Patjas, M. 1992: Etanolitehdashanke. Muistio 7.5.1992. Huittinen

Vesterinen, R. 1993: Alkolla valmius viljaetanolin tekoon.

Maaseudun Tulevaisuus 30.3.1993. s. 5

Haastattelut: Hakonen, T. Johtaja. Oy Alko Ab Koskenkorvan teollisuusyksikkö. 20.3.1993. Ilmajoki

Jalkanen, Martti. Kaupunginjohtaja. 10.6.1992. Kokemäen kaupunki

Junnila, Timo. Toiminnanjohtaja. 10.6. ja 10.8.1992.

Satakunnan maaseutukeskus

Keränen, Antti. Johtaja. Oy Alko Ab, Tutkimuslaboratorio. 13.8.1992

Mäki, Markku. Projektipäällikkö. Oy Alko Ab, Koskenkorvan

teollisuusyksikkö. 12.6., 23.7.1992 ja 20.3.1993. Ilmajoki

Palonen, Simo. Toimitusjohtaja Lännen tehtaat Oy.

22.12.1992. Säkylä

Pärssinen, Markku. Toiminnanjohtaja. 10.6.1992.

Maataloustuottajain Satakunnan Liitto

Rantanen, Asko. 17.7.1992: Oy ALKO Ab, Rajamäen tehtaat

Tiuttu, H. Hankintapäällikkö. 15.7.1992. LSO-Food Oy,

Siipikarjateurastamo

Tuori, J. Agronomi. 11.6.1992. Huittinen

Turunen, Olli. 24.7.1992. Öljytuoteneuvonta. Neste Oy

Salokangas, S. Johtaja Lännen tehtaat Oy. Säkylä

Setälä, M. Kaupunginjohtaja 10.6.1992. Huittisten kaupunki

LIITE 4.3-1

ETANOLITEHTAAN SIJAINTISELVITYS

KUNTAKYSELYN VASTAUKSET

Kunta

1 Eura x

2 Eurajoki -

3 Harjavalta x

4 Honkajoki -

5 Huittinen x

6 Jämijärvi -

7 Kankaanpää x (o)

8 Karvia x

9 Kiukainen -

10 Kodisjoki -

11 Kokemäki x

12 Kullaa -

13 Köyliö -

14 Lappi Tl x

15 Lavia x

16 Luvia x

17 Merikarvia x (o)

18 Nakkila x

19 Noormarkku -

20 Pomarkku -

21 Pori x (o)

22 Punkalaidun x

23 Rauma x

24 Rauman mlk -

25 Siikainen x

26 Säkylä x

27 Ulvila -

28 Vampula x (o)

___________________________________

Kuntia 28

Vastaus (x) 17

Ei vastausta (-) 11

Ei pyri sijaintipaikkakunnaksi (o)

LIITE 4.3-2

ETANOLITEHTAAN SIJAINTISELVITYS

KYSELYLOMAKE

LIITE 4.3-3

ETANOLITEHTAAN SIJAINTISELVITYS

TEOLLISUUSTONTTI

Tietoja tarjolla olevista teollisuuden tonttialueista

Tonttialueet Kunnallis- Keskim.hinta

kpl tekn.taso mk/m2

Kunta I-III lk 1) 2)

1 Eura 2 I,II

3 Harjavalta 2 I

5 Huittinen 1 I

7 Kankaanpää 7 I-III

8 Karvia - -

11 Kokemäki 3 I-III

14 Lappi Tl 1 II

15 Lavia - -

16 Luvia. - -

17 Merikarvia 1 II

18 Nakkila 4 I-III

21 Pori.. 3 I-II

22 Punkalaidun 2 I,III

23 Rauma 2 I,II

25 Siikainen 2 II-III

26 Säkylä 3 I

28 Vampula 1 III

________________________________________________________________

1-24

Vastaus 17

Ei vastausta 11

Merkkien selitykset:

- ei vastausta

+ saatavissa riittävästi

(x) sopimuksen mukaan (mahdollisuus teollisuusyhteistyöhön)

1) Tontin kunnallistekninen taso

I valmis, II osaksi valmis, III ei ole

2) Teollisuustontin hinnat vaihtelevat välillä

1-24 mk/mê

LIITE 4.3-4

ETANOLITEHTAAN SIJAINTISELVITYS

VESIHUOLTO

Käyttöveden Jäteveden

tarjonta puhdistus

m3/vrk mk/m3 m3/vrk

Kunta

1 Eura 1500 3.5 1000

3 Harjavalta 1000 3.7 1500

5 Huittinen 2000 5.0 1000

7 Kankaanpää 3000-7000 3.2-5.0 3000-7000

8 Karvia 600 3.15 500

11 Kokemäki 3500 2.8 23

14 Lappi Tl 500 2.95 3

15 Lavia 150 3.75 -

16 Luvia 150 3.1 300

17 Merikarvia 150 5 400

18 Nakkila 2500 3.2 ei

21 Pori 6000 3.8 28 000

22 Punkalaidun 300 6 100

23 Rauma (x) 5.35 (x)

25 Siikainen 200 3.8 250

26 Säkylä 480 1.5-3.2 1800

28 Vampula - - -

_______________________________________________________________

Vastaus 17

Ei vastausta 11

Merkkien selitykset:

- ei vastausta

+ saatavissa riittävästi

(x) sopimuksen mukaan (mahdollisuus teollisuusyhteistyöhön)

LIITE 4.3-5

ETANOLITEHTAAN SIJAINTISELVITYS

ENERGIAHUOLTO

Energia

Aluelämpö Prosessi- Sähköenergia

lämpö

1000MWh/v km p/KWh 1000MWh/v MW mk/Kwh

Kunta

1 Eura 25 0.4 17 1) + -

3 Harjavalta 20 - 14.9 7 + -

5 Huittinen 2) 278 0.05 13.6 278 + 16

7 Kankaanpää 70 - 21 60 - -

8 Karvia - - - - - -

11 Kokemäki 40 0.1 13 - 32 18

14 Lappi Tl. - - - - - 31.4

15 Lavia - - - - - -

16 Luvia - - - - 10 23.7

17 Merikarvia - - - - + -

18 Nakkila 6.5 1 17 - - 30-35

21 Pori - 0-2 9 1 10 31

22 Punkalaidun - - - - - -

23 Rauma 25 1.8 15.7 5-10 6 24.8

25 Siikainen - - - - 2 (x)

26 Säkylä 3) 490 1 9-15 470 7 20-30

28 Vampula - - - - - -

_______________________________________________________________

Vastaus 17

Ei vastausta 11

Merkkien selitykset:

- ei vastausta

+ saatavissa riittävästi

1) sopimuksen mukaan (mahdollisuus teollisuusyhteistyöhön)

2) suunnitteilla oleva aluelämpölaitos

3) Lännen Tehtaat Oy:n energialaitoksen energiatarjontapotentiaali

LIITE 4.3-6

ETANOLITEHTAAN SIJAINTISELVITYS

TYÖVOIMA, ASUKASLUKU, KUNNALLISVERO

Työvoima Asukas- Kunnallisverot

luku Vero- Kiint.

1) 1) äyri vero-%

henk. henk. p. 2) 3)

Kunta

1 Eura 4484 9534 16.5 0.65

2 Harjavalta 4268 8678 17.5 0.70

5 Huittinen 4635 9507 18.0 0.40

7 Kankaanpää 6597 13532 18.0 0.75

8 Karvia 1571 3342 17.5 0.60

11 Kokemäki 4245 9483 18.0 0.70

14 Lappi Tl. 1595 3467 17.0 0.65

15 Lavia 1095 2705 18.0 0.65

16 Luvia 1610 3409 17.0 0.65

17 Merikarvia 1713 4187 18.5 0.70

18 Nakkila 2967 6395 17.5 0.65

21 Pori 37280 76357 17.0 0.60

22 Punkalaidun 1569 4138 18.0 0.65

23 Rauma 4) 14880 29755 17.0 0.50

25 Siikainen 1053 2351 18.0 0.70

26 Säkylä 2637 5920 16.0 0.60

28 Vampula 917 1922 17.5 0.60

_______________________________________________________________

Vastaus 17

Ei vastausta 11

Merkkien selitykset:

- ei vastausta

+ saatavissa riittävästi

(x) sopimuksen mukaan (mahdollisuus teollisuusyhteistyöhön)

1) Väestölaskenta 1990, Tilastokeskus

2) Kunnallisveroäyri 1993

3) Kuntien määräämät kiinteistöverot vuodelle 1993 muiden kuin

asuinrakennusten osalta

4) Rauman kaupungin väestö 1990

LIITE 4.3-7

ETANOLITEHTAAN SIJAINTISELVITYS

ASUNTOJEN JA TONTTIEN TARJONTA

Asunnot Pientalotontit

Vapaat Vuokra-

asunnot asunnot

kpl kpl kpl mk/m2

Kunta

1 Eura 70 20 15 8

3 Harjavalta - - 50 10

5 Huittinen 65 20 50 20

7 Kankaanpää 70 1450 85 10-35

8 Karvia 10 5 10 5-10

11 Kokemäki 100 300 350 10-30

14 Lappi Tl 20 70 30 5-15

15 Lavia 5-10 10 10 3-8

16 Luvia 10 - 60 15

17 Merikarvia 5 300 30 15

18 Nakkila 30-35 10-15 20-25 5-12

21 Pori 210 30 110 45

22 Punkalaidun 10 10 30 10

23 Rauma 200-300 20-30 60 vuokra

25 Siikainen 25 15 30 1.5

26 Säkylä 50 15 150 3.5-12

28 Vampula - - - 3-15

_______________________________________________________________

Vastaus 11

Ei vastausta 17

Merkkien selitykset:

- ei vastausta

+ saatavissa riittävästi

(x) sopimuksen mukaan (mahdollisuus teollisuusyhteistyöhön)

LIITE 4.3-8

ETANOLITEHTAAN SIJAINTISELVITYS

SIJAINTIVYÖHYKE JA KESKUKSEN PALVELUT

Sijainti- Taajaman

vyöhyke palvelut

Kunta

1 Eura I 1

3 Harjavalta I 1

5 Huittinen I 1

7 Kankaanpää III 1

8 Karvia III 3

11 Kokemäki I 1

14 Lappi Tl II 3

15 Lavia II 2

16 Luvia II 3

17 Merikarvia III 2

18 Nakkila II 2

21 Pori II 1

22 Punkalaidun I 2

23 Rauma II 1

25 Siikainen III 3

26 Säkylä I 1

28 Vampula I 3

_______________________________________________________________

Kuntia 12

Merkkien selitykset:

Sijaintivyöhykkeet I-III

Kunnan asema sijaintivyöhykkeellä

Keskustaajaman palvelujen määrä ja rakenne teollisuuslaitoksen

toiminnan tarpeita ajatellen luokat 1-3

LIITE 4.3-9

ETANOLITEHTAAN SIJAINTISELVITYS

VAPAAT TUOTANTO- JA LIIKETILAT SEKÄ

TEOLLISUUSTONTIT KAAVA-ALUEELLA

Teollisuus- Liiketilat Teollisuus- rakennuksia tontit

Kunta kpl k-m2 kpl k-m2 ha mk/m2

1 Eura 2 1500 4 700 20 1)

3 Harjavalta - - - - 30

5 Huittinen 6 5000 10 1500 20

7 Kankaanpää 7 6000 5 1000 23.5

8 Karvia 1 800 3-4 500 8

11 Kokemäki useita - 20 - 20

14 Lappi Tl. 1 10000 3 300 10

15 Lavia 1 800 - - 2-3

16 Luvia - - - - 10

17 Merikarvia 4 1700 4 500 8

18 Nakkila 5 2000 2 200 10

21 Pori 20 50000 10 10000 265

22 Punkalaidun 1 400 6

23 Rauma useita - useita - -

25 Siikainen 2 600 - - 3

26 Säkylä 3 18500 3 1300 22

28 Vampula - - - - -

_______________________________________________________________

Yhteensä ilmoit. 52 96900 65 16000 452 1-25

Vastaus 16

Ei vastausta 12

Merkkien selitykset:

- ei vastausta

+ saatavissa riittävästi

(x) sopimuksen mukaan (mahdollisuus teollisuusyhteistyöhön)

1) hintavaihtelu 1-25 mk/mê

LIITE 4.3-10

ETANOLITEHTAAN SIJAINTISELVITYS

YHDYSKUNTIEN EDULLISUUSLUOKITUS SIJAINTEKIJÖIDEN

MUKAAN

Sijainti- Sijainti-

vyöhyke luokka

Kunta

26 Säkylä I I

3 Harjavalta I I

1 Eura I I

5 Huittinen I I

11 Kokemäki I I

22 Punkalaidun I III

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

23 Rauma II I

14 Lappi Tl II III

16 Luvia II III

15 Lavia II III

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 Karvia III III

18 Nakkila II III

25 Siikainen III III

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

21 Pori II I

7 Kankaanpää III I

17 Merikarvia III II

28 Vampula I III

_______________________________________________________________

Kuntia 17

Merkkien selitykset:

Sijaintivyöhykkeet I-III

Kunnan asema sijaintivyöhykkeellä

Yhdyskunnan sijaintiluokka sijaintitekijöiden mukaan

arvioituna I-III

Sijaintiluokka on määritelty 15 eri sijaintitekijän mukaan.

Nämä ovat:

- rakennuspaikka (tontti, kunnallistekninen valmius)

- vesihuolto (talousvesi, jäveden puhdistus)

- energiahuolto (aluelämpö ja prosessilämpö)

- työvoima ja väestö

- palvelut (palveluvarustus)

- asuminen (vapaat asunnot ja asuntotontit)

- verotus (kunnallisvero ja kiinteistövero)

- liikenteellinen asema, liikenneverkko ja -palvelut)

- erityiset tarjolla olevat palvelut (mm. viljavarastot,

liikenneterminaalit ym.)

Eri tekijät eivät ole yhteismitallisia. Kuntien välinen keskinäinen

järjestys eri tekijöiden osalta voidaan nähdä arvioida liitteistä 4.3-3 -

4.3-9.

Kunnat 21, 7, 17, 28 eivät ole ilmoittautuneet laitoksen

sijoittumispaikkakunniksi.

LIITE 4.4-1

VERTAILUN LÄHTÖKOHDAT

Etanolitehtaan raaka-aineiden ja jalosteiden kuljetuskustannuksien laskentaperusteet.

1. Viljakuljetusten laskentaperusteet

Ohran tuotanto lasketaan kunnittain peltoalan mukaisesti käyttäen keskituotosta 4000 kg/ha. Peltoalasta oletaan käytettävän ohraviljelyksessä 40 %. Liikennekustannukset lasketaan karkeasti kunnittain keskietäisyytenä kunnan peltoalan painopisteestä maantietä pitkin Huittisten Mommolan risteykseen ja Koskenkorvalle, jotka on valittu tehtaan laskennallisiksi vertailupisteiksi. Laskelman erääksi lähtökohdaksi asetetaan, että ohra viljellään ja tehtaan sivutuotteet hyödynnetään maaseudulla laitoksen ympyrän muotoisella lähialueella (r = 0-75 km). Vertailupisteet ovat lähellä alueiden tuotannollisia painopisteitä.

Viljankuljetusten kuljetuskustannukset tiloilta lasketaan kuntakohtaisella keskietäisyydellä valtion viljavaraston satovuonna 1992/93 yleisesti noudattaman rahtihyvitystaulukon mukaisesti.

2. Laskentaperusteet ohravalkuaisen ja ohrarehun kulutuksesta ja kuljetuksesta

Sikapaikka tarkoittaa sian hoitopaikkaa sikatilalla. Sikayksikkö (sika) on lihasika. Sen ruhopaino on noin 74 kg ja kasvuaika noin 4 kk, jolloin vuosikierroksi muodostuu 3 yhtä sikapaikkaa kohden. Sian arvioidaan elinaikanaan käyttävän noin 220 ry, josta voi olla rehuvalkuaista 220 kg märkänä (kosteus 75 %) ja noin 190 kg ohraviljaa. Emakon vuosikulutus rehuvalkuaista on noin 2.5 kertaa suurempi kuin sikayksikön vuosikulutus. Emakko vastaa siten 2.5 sikayksikköä/v. Naudan arvioidaan kuluttavan ohrarehua noin 500 kg/v. Broilerin arvioidaan kuluttavan noin 2.6 kg rehuvalkuaista kuivana.

Märkärehun kuljetuksen laskentaperusteena käytetään nykyisin sovellettua kuljetustapaa säiliöautolla (20 tn + 20 tn) tehtaalta tilalle. Säiliöiden tilavuus on keskimäärin 10 000 kg. Kuljetuskustannukset määräytyvät kuorman ja matkan mukaan. Kuljetuskustannuksien arviossa käytetään porrastettua yksikkökustannusta, kuorman ollessa 4 x 10 tn.

Kuljetusetäisyys Kuljetuskustannus

-30 km 5 p /kg

30-50 7

50-75 10

Arviointi tehdään laskennallisesti olettaen, että kaikki kotieläintaloudet käyttävät valkuaista ja ohrarehua optimaalisesti. Etäisyysvertailussa tarkastellaan myös vaihtoehtoa, jossa ohrarehun käyttö on noin 50 % kulutuksesta. Laskelma osoittaa suhteellisia arvoja eri alueiden välisessä vertailussa. Käytön määrä riippuu luonnollisesti tuotteiden edullisuudesta. Kuljetuskustannuksien arviointi ei koske kuivarehukuljetuksia.

LIITE 4.4-2

VERTAILULUKUJA ETELÄ-SATAKUNNAN JA ETELÄ-

POHJANMAAN ALUEIDEN VÄLILLÄ TUOTANTOTEKIJÖIDEN

OSALTA

Etelä-Satakunta Etelä-Pohjanmaa

Uusi etanolituotanto tn /v 60 000 60 000 80 000

Nykyinen tuotanto tn/v - n. 20 000

Ohravalkuaista tn/v 40 000 40 000 55 000

Nykyinen tuotanto tn/ - 15 000

Ohrarehu 50 000 50 000 68 000

Nykyinen tuotanto tn/v - 18 000

Ohravalkuaisrehun tarjonta

Rehua tn/v (kosteus 75 %) 70 000 70 000 96 000

Nykyinen tuotanto tn/v - 26 000

Ohravalkuaisrehun riittävyys 318 000 318 000 436 000

sikataloudessa

Siat kpl/v

Nykyinen tarjonta kpl/v - 118 000

Ohrarehun tarjonta

Rehua tn/v 50 000 50 000 68 000

Nykyinen tuotanto 18 000

Naudanrehun riittävyys

Naudat kpl/v 100 000 100 000 136 000

36 000

LIITE 4.4-3

OHRAN JA OHRAREHUN TUOTANTO JA TARVE

ETELÄ-SATAKUNNASSA JA ETELÄ-POHJANMAALLA

VYÖHYKE A (0-30 KM) ET.SATAKUNTA ET.POHJANMAA

Ohrakuljetukset

Peltoala 70200 ha 81600 ha

Ohratuotanto (40 %) 112300 tn/v 130600 tn/v

Ohrarehukuljetukset

Siat (yli 3kk) 198600 kpl/v 144300 kpl/v

Emakot 10700 " 9200 "

Ohravalkuaisrehun kulutus 49600 tn/v 36800 tn/v

Naudat (yli 6kk) 16000 kpl/v 34800 kpl

Ohrarehun kulutus 8100 tn/v 17400 tn/v

Yhteensä ohrarehukuljetuksia 57700 tn/v 54200 tn/v

LIITE 4.4-4

OHRAN JA OHRAREHUN TUOTANTO JA TARVE

ETELÄ-SATAKUNNASSA JA ETELÄ-POHJANMAALLA

VYÖHYKE B (0-50 KM ET.SATAKUNTA ET.POHJANMAA

Ohran tuotantoedellytykset ja

ohran tarve

Peltoala 217600 ha 190600 ha

Ohratuotanto (vilj.ala 40 %) 348200 tn/v 305000 tn/v

Etanolitehtaan 1 ohratarve - 170000 "

Etanolitehtaan 2 ohratarve 240000 " 240000 "

Ohraviljan muu kulutus sika- 85000 " 68000 "

taloudessa

Ohran riittävyys +23200 " -173000 "

Ohrarehun tarve ja kuljetukset

Siat (yli 3kk) 394400 kpl/v 269600 kpl/v

Emakot 21500 " 17800 "

Ohravalkuaisrehun kulutus 98600 tn/v 78300 tn/v

(märkärehu)

Naudat (yli 6kk) 43300 kpl/v 78000 kpl

Ohrarehu 21700 tn/v 39000 tn/v

LIITE 4.4-5

OHRAN JA OHRAREHUN TUOTANTO, TARVE JA

KULJETUSKUSTANNUKSET ETELÄ-SATAKUNNASSA JA

ETELÄ-POHJANMAALLA

VYÖHYKE C (0-75 KM) ET.SATAKUNTA ET.POHJANMAA

Ohran tuotantoedellytykset ja

kulutus

Peltoala 410000 ha 321000 ha

Ohratuotanto (40 %) 656000 tn/v 514000 tn/v

Etanolitehtaan 2 tarve 240000 " 240000 "

Etanolitehtaan 1 tarve - 170000 "

Ohraviljan muu kulutus 212000 " 241000 "

sikataloudessa

Ohran riittävyys +204 000 " -137000 "

vyöhykkeellä C

Ohrarehun kulutusmahdollisuudet

Siat (yli 3kk) 999000 kpl/v 1197000 kpl/v

Emakot 46000 " 27500 "

Ohravalkuaisrehun kulutus 245100 tn/v 278600 tn/v

Naudat (yli 6kk) 78000 kpl/v 140000 kpl/v

Ohrarehun kulutus 39000 tn/v 70000 tn/v

Ohran ja ohrarehun

kuljetuskustannukset/

tehdas 2

Ohran rahtikuljetukset 6.2 Mmk 8.9 Mmk

Ohranvalkuaisten rahti-

kuljetukset 3.5 " 5.3 "

Ohrarehun rahtikuljetukset 2 " 2 "