Marraskuun kirjailijavieras
Kyselemme kerran kuussa kirjailijoiden ja muiden kirjaihmisten ajankohtaisia kuulumisia sekä heidän kirja- ja elokuvasuosikkejaan
Mitä kuuluu, Taina Teerialho?
Syksystäni suurin osa kuluu kirjoittaessani romaania. Työn alla
on puolitoista vuotta sitten aloittamani aikuisten romaani. Sen tarina
kertoo kahdesta erilaisesta naisesta, jotka ystävystyvät. Tämä kertoo
romaanista vielä melko vähän, mutta tässä kohden en työn alla olevasta
paljastaisi enempää.
Ainakin tähän asti kertomus on säilynyt
yllättävänä ja hauskana, mutta helpoksi työksi en tätä kirjaa voi
luonnehtia. Kirjailijan arkeen ja luovaan työhön kuuluu kuitenkin
käsikirjoituksen ennakoimattomuus, kaikesta omasta ennakkotyöskentelystä
huolimatta. Milloin romaani ilmestyy, sitä en vielä tiedä.
Monet romaaneistani sijoittuvat Satakuntaan, yksi romaaneistani (Hiljainen kevät) suoraan Poriin, ja vaikuttaa tämä uusinkin tänne Satakuntaan sitoutuvan.
Tämän lisäksi syksyyni kuuluu tietysti myös muuta. Muutamat kolumnit ja kirjakritiikit pitävät kynää terävänä ja julkaisujen seuraamista yllä. Vedän syksyn aikana myös luovan kirjoittamisen kurssia Porissa, Turun yliopiston alaisuudessa.
Vilkkaaseen kirjasyksyyn liittyvät niin Turun kirjamessut kuin Helsingin kirjamessutkin. Turkuun poikkesin Åbsurdistiska berättelser -antologian tiimoilta, mihin osallistuin novellilla Ruusun pistävä aika (antologiassa ruotsiksi käännettynä). Helsingissä taas poikkean lukupiiri-toiminnan tiimoilta, sillä olen ollut parissakin lukupiirissä jäsenenä, mm. Lasse Lehtisen vetämässä Kirjanpitäjän kirjapiirissä. Tämä kirjamessujen ohjelma Lukupiirit netissä on perjantaina 28.10. klo 10.30-11.30 Eino Leino -lavalla.
Lukupiirit ovat minusta loistava tapa avata kirjan maailmaa sen
jälkeen, kun kirjan kannet on jo suljettu, mutta kirjan jättämä jälki
elää yhä lukijassa. Porin kirjapiirissä olen myös käynyt, sitä vetää
Suvi Vehmanen. Porissa on muitakin lukupiirejä, näin vinkkinä vain
asiasta kiinnostuville (myös kirjastoissa, toim. huom.).
Näin maakunnan, mutta kyllä yhtä hyvin valtakunnallisellakin tasolla syksyyni kuuluu lukutapahtuma
KIRJAMAT
. Porihan on noussut kirjallisilla toimillaan varsin vilkkaaksi
kirjallisuuskaupungiksi kirjailijavierailuineen, Kirjan öineen ja
Kirjakahviloineen. Vaan onhan toimijoitakin useita: maakuntakirjasto,
kirjoittajayhdistys
Manuscript -63 ry.
sekä muut toimijat. Näistä
KIRJAMAT yhdistää ehkä rohkeimmin teatterin, lukemisen ja kirjan niin että pääosassa on kirja, teos ja teksti.
Olen myös ottanut osaa Satakunnan UNICEF-työhön, sillä olen
heidän maakuntakumminaan. Tässä tehtävässä kirjoitin leikki-ikäisille
sadun, joka julkaistiin kirjana ja äänikirjana. (Oli aivan mahtavaa,
että toinen maakuntakummi Teemu Niemelä lukee sadun äänikirjassa
suomeksi. Ruotsiksi sen lukee kääntäjä Terttu Mylly.) Kahta toivonkin
maakuntakummina: ensinnä, että UNICEF saa keräystavoitteensa ja lapsille
sitä kautta elämä helpottuu, toiseksi, että Hiski Hirmukoura ja pieni
Pirttihirmu tuo iloa monelle lapselle.
Ei kaikki ole
kirjaintentanssia vain, syksyn pimeys on kirjailijalle todella
pohjoisenpimeää. Juuri julkaistiin tutkimustieto, ettei kirjailijan
vuositulo ole kymmeneen viime vuoteen kohonnut. Se on edelleen 2.000
euron paikkeilla, vaikka julkaistavien nimekkeiden määrä vain kasvaa.
Tämän jokainen elannokseen kirjoittava kirjailija on tiennyt
tutkimattakin. Juuri tästä alhaisesta elintasosta on toisaalta
seurannut, että minäkin teen pitkien romaanien ohessa jotain leipää
tuovaa. Naiskirjailijan euro kun on paljon pienempi kuin mieskirjailijan
- ei saisi olla niin. Tuskailu ei auta kirjailijantyössä.
Taloudelliseen puoleen ei kuitenkaan auta hyvätasoinen työ, eivät hyvät
kirjat (esim. Hiljainen kevät:
Finlandia-ehdokkaat 2008
)
itsessään. Niinpä tämän kuin luovan työn epävarmuudenkin kanssa vain
on tasapainoiltava ja uskottava lujasti. Jokainen vuosi, jonka selviän
kirjailijana, on aina minulle juhlan hetki. Selviytyminen ei ole
itsestään selvää. Jos tulevaisuuspelko uhkaa, minulla on siihen omat
pienet keinoni. Ei, en kaiva esiin kiittäviä kritiikkejä, vaikka niin
voisi kyllä tehdä. Yleensä poimin lukijakirjeet ja -lahjat, jos oikein
tarvitsen voimia. Suosikkini kaikista lukijalahjoista ovat villasukat ja
sepäntakomat naulat. Sukat ovat lukijan kutomat. Naulat ovat vanhat,
sepäntakomat, lukijan Leineperin vesistä onkimat. Voin vakuuttaa, ettei
näiden jälkeen voi väheksyä tarinoiden ja kirjojen voimaa.
Ja ennen kaikkea pimenevän syksyn keskellä valoa luovat ihmisten tapaaminen, tapahtumat ja tarinat. Kirjat ja kirjastot ovat minun akkuni ja lataamoni. Kirjat ovat voimallinen asia: lukeminen on yksinkertaisesti hauskaa.
Lukuvinkkejä:
Lastenkirjoista suosittelen Johannes Kelton kirjaa Metka matkaa Tongaan: vaikeimmat sanat on tavutettu. Ennen kaikkea hahmoissa ja tarinassa on kertomisen taikaa. Hyvää henkeä riittää tässä kirjassa.
Romaaneista suosittelen Capekin pientä kirjaa Puutarhurin vuosi. Joka kerran se saa sydämen keveäksi ja murheet kaikkoamaan. Yhtä takuuvarmasti kuin John Steinbeckin Ystävyyden talo.
Varmaan luen syksyn uutuuksista ainakin Jorma Ranivaaran, Jari Tervon ja Karo Hämäläisen kirjat.
Mitä leffoja suosittelen:
Salvatoresin elokuva Minä en pelkää on jo parin vuoden takaa. Siinä tuli heti esille kerrassaan sympaattinen päähenkilö, sellainen kymmenvuotias Michele-poika. Hän joutui särmikkääseen tilanteeseen. Tarinaa ei kerrottu liian suoraan, juonikkuutta riitti. Sitä katsoin hievahtamatta.
Varsin rakkaita ja kerrassaan erilaisia elokuvia ovat täkäläistä kaupunkikuvaa hienosti tallentaneet komediat, joita ohjasi Visa Mäkinen. Mäkisen tuotantoa voi suositella sellaiselle, joka rohkenee katsoa vaikkapa Tenho Saurénia ihan ensimmäisissä filmirooleissaan.
Erityisesti suosittelen Porissa toimivaa elokuvakerho Kinokellaria . Sen ohjelmisto on hyvää ja saliin mahtuu katsojia. Sen ohjelmiston mukaan on tullut etsittyä lainattavia elokuvia. Muualta elokuvakerhot ovat näivettyneet, mutta täällä hyvä elokuvakerho vain jatkuu.