Kuukauden vinkit
Nerea Riesco: Ars Magica
Eletään 1600-lukua, noitavainojen ja katolisen kirkon mahtiaikaa. Espanjan inkvisitio lietsoo noitia kammoavan kansan vainoharhaa. Kuka tahansa saattaa joutua epäiltyjen listalle kaunoja kantavan tai erilaisuutta kaihtavan naapurin ilmiannosta. Luopumuksensa tunnustaville tarjotaan kuitenkin armahdusta sovittavien kirkonmenojen ja katumusharjoitusten myötä. Inkvisiittori Salazar kiertää Espanjaa tutkimassa noitaepäilyjä ja vapauttamassa tunnustaneita. Samalla häntä kuitenkin vainoavat epäilykset Jumalan olemassaolosta. Salazar etsii todistetta paholaisen toiminnasta, mikä osoittaisi hänelle myös Jumalan olevan todellinen. Salazaria seuraa nuori kansanparantaja Mayo, joka etsii johtolankoja noituudesta tuomitun kasvatusäitinsä olinpaikasta. Sekä Salazar että Mayo kärsivät traagisesta, mahdottomasta rakkaudesta: inkvisiittori on kuningattaren pauloissa eikä Mayokaan saa rauhaa ajatellessaan Salazarin avustajaa, nuorta pappia, jonka antaman siveyslupauksen vuoksi nuori rakkaus on tuhoon tuomittu.
Susanne Bier: Kosto (2010)
Tanskaan ja Afrikkaan sijoittuva Kosto kertoo kahdesta perheestä. Anton (Mikael Persbrandt) toimii pakolaisleirin lääkärinä Afrikassa, mutta käy välillä perheensä luona kotimaassa. Hänen poikansa Elias ystävystyy Christianin kanssa, joka on äidin kuoleman vuoksi muuttanut Englannista Tanskaan. Äitiään sureva Christian uskoo, että paikka yhteisössä raivataan ja pidetään väkivaltaisin keinoin, ja hän vetää myös Eliaksen mukaan nyrkkien ja veitsien maailmaan.
Julmuutta koetaan sekä Afrikassa että tanskalaisessa idyllissä. Elokuva johdattaa pohtimaan anteeksiannon ja koston merkityksiä. Mitä tehdä kuolemaa kylväville hirviöille, joille toinen ihminen ei ole minkään arvoinen? Onko kosto joskus oikeutettu? Tarina ei kuitenkaan ole läpeensä synkkä, vaan siinä on myös hyviä ja levollisia hetkiä.
Kosto sai viime vuonna parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon ja Euroopan elokuva-akatemia palkitsi Susanne Bierin parhaasta ohjauksesta.
Romaani Suomen taiteen kultakaudesta
Lohjalla asuva Kaarlo Törmi julkaisi 1990-luvulla kaksi nuortenkirjaa. Vuonna 2011 ilmestyi kolmas romaani aikuislukijoille: Sivellin, sielu ja maisema. Se kertoo Emil Wickströmin ja Louis Sparren matkasta Venäjän Karjalaan. Oppaaksi he saavat Renne Haverisen, paikallisen pienviljelijän, joka on myös historiallinen henkilö. Tapahtumat voidaan sijoittaa vuoteen 1892.
Taiteilijat kulkevat talosta taloon ja piirtävät kuvia paitsi maisemasta myös käsitöistä. Tapahtumia kuvataan Rennen näkökulmasta. Hänellä on paljon ajateltavaa myös omissa asioissaan, ei ole helppo elättää itseään ja perhettään 1800-luvun pienviljelijänä. Renne muistelee paljon tapaamistaan Akseli Gallen-Kallelan ja hänen vaimonsa Maryn kanssa heidän häämatkallaan 1890.
Vaeltavat taiteilijat yhyttävät yllättäen Akselin ja Maryn. Akseli vaikuttaa huonotuuliselta, mutta Mary tai Mia, jolla häntä myös kutsutaan, yrittää rauhoittaa taiteilijapersoonaa.
Kirjailijan käyttämä kieli on sopivan arkaaista, mutta kuitenkin soljuvaa ja helppolukuista. Se sopii hyvin aikakauden tyyliin. Karjalaista maisemaa kuvaillaan niin selkeästi, että se piirtyy tauluna lukijan mieleen. Tämä on yksi lisäteos kultakauden taiteilijoiden sielunmaisemaan.
Tässä toinen arvio:
http://morrenmaailma.blogspot.com/2011/07/kaarlo-tormi-sivellin-sielu-ja-maisema.html
Naurava Buddha
Deepak Chopran Buddha-kirjan kannessa on pullea, naurava Buddha. Se sopii erinomaisesti kuvaamaan kertomusta valaistumisesta, joka on kirjan alaotsikko. Intiassa syntynyt kirjailija, lääkäri ja henkinen opettaja Chopra kuvailee meille mahdollisen tarinan suuren maailmanuskonnon luojasta.
Siddharta syntyi kruununprinssiksi loisteliaaseen hoviin. Hänen isänsä, kuningas Suddhodana haluasi suojata poikansa kaikelta rumalta ja kuihtuvalta. Siksi vanhat ihmiset pakkosiirretään pois ja hovissa vallitsee kauneus ja nuoruus. Kuningas joutuu jatkuvasti käymään sotia ja hän odottaa Siddhartasta samanlaista soturia kuin itse on.
Siddhartan sydämessä piilee kuitenkin kaipuu johonkin muuhun ja eräänä päivänä hän jättää kaiken taakseen ja lähtee etsimään elämän tarkoitusta.
Kirja kuvaa valaistumista lämpimmällä huumorilla, sitä lukiessa naurattaa. Se ei kuitenkaan vähennä aiheen arvokkuutta. Teoksesta saa hyvän johdatuksen buddahaisuuteen.