Joulukuun vinkit
Dan Rhodes : Taputtavat pikku kätöset
Aluksi varoituksen sana: kaikki eivät tätä kirjaa tule ymmärtämään, mutta ne joita sen musta huumori huvittaa, saavat ainutlaatuisen lukuelämyksen ja tapaavat mm. seuraavanlaisia tyyppejä:
Saksalaisen itsemurhamuseon oppaana työskentelevän vanhan miehen, jota ei liiemmälti ihmisten asioihin sekaantuminen kiinnosta ja joka odottaa lopullisen ratkaisun tekeviä asiakkaita museon hiljaisuudessa kuin hämähäkki kärpäsiä.
Ihmislihan makuun päässeen, itsemurhaajia pakastavan lääkärin, jonka naapurit ja potilaat eivät voisi kuvitellakaan ihailemastaan ja säälimästään tohtorista moista.
Epätoivoisia, elämässä ja rakkaudessa pettyneitä ihmisparkoja, jotka päättävät kierroksensa museossa surmaamalla itsensä. Ironista kyllä, museo on perustettu kannustamaan itsemurhakandidaatteja luopumaan suunitelmastaan.
Omalaatuinen pieni herkkupala, joka uppoaa makaaberiuden ja mustan huumorin ystäviin.
Nanao Sakaki: Syödään tähtiä
Syystalven pimeinä päivinä
kannattaa syödä tähtiä! On mukava lukea runoja, joiden kirjoittaja on niin sovussa
elämänsä kanssa. Japanilainen Nanao Sakaki (1923-2008) eli ja työskenteli eri
puolilla maailmaa. Vaatimattoman elämäntavan valinnut runoilija luki,
kirjoitti, toimi kuvanveistäjänä, perusti maanviljelysyhteisön, käveli
metsissä ja aavikoilla. Hän tunsi olevansa yhtä luonnon kanssa:”Nyt & yhä
edelleen/ rakastaa imeä nektaria kuusamasta/ lehahdella sudenkorentojen ja perhosten,/höpötellä
peukaloisten,/ laulaa yhdessä kojoottien, uiskennella ryhävalaiden kanssa/ ja
halata kiviä, joiden sisässä dinosaurukset nukkuvat.” Sakaki arvostelee
materialistista maailmaa ja sen turhamaisuuksia, jopa vessapaperia: ”elämän
jäljet, jätökset eläinten poluilla, / hei kojootti, hei peura, hei harmaakarhu,
hei haisunäätä!/ täytyykö tokionsalamanterinkin matkustaa/ joka viikko Tokioon
ostamaan vessapaperia?”
Luonnontieteellistä jännitystä
Da Vinci –koodin jälkeen on suomeksi käännetty useita kirjoja, joissa kuvataan elämän taustalla olevia suuria salaisuuksia ja niiden vaikutusta nykyaikaan. Tapahtumat useassa eri aikatasossa ovat mielestäni mielenkiintoisia ja jännittäviä. Näiden kirjojen ystäville voin suositella englantilainen Rebecca Stottin kahta suomennosta. Stott luo kirjoihinsa jännitystä luonnontieteen historiasta. Korallivaras sijoittuu evoluutioteorian syntyaikoihin ja Veden muisti peilaa Isaac Newtonin persoonan vähemmän tunnettuja puolia.
Tässä muutama linkki Stottin kirjoista:
http://kokolaillakirjallisesti.blogspot.com/2010/10/rebecca-stott-korallivaras.html
http://fi.risingshadow.net/library?action=book&book_id=6313
http://taikakirjaimet.vuodatus.net/blog/category/Rebecca Stott
Michael Connelly: Täyskäännös
Michael Connellyn aikaisemmista kirjoista tutut sankarit Mickey Haller ja Harry Bosch ovat nyt mukana samassa tarinassa. Lapsenmurhasta aikoinaan tuomittu Jason Jessup vapautetaan dna-todisteiden nojalla vankilasta, mutta hänen syyttömyytensä ei ole suinkaan varma. Asianajaja Mickey Haller pyydetään pääsyyttäjäksi uuteen oikeudenkäyntiin. Hän saa avukseen velipuolensa, etsivä Harry Boschin, joka ryhtyy penkomaan vanhaa juttua uudelleen. Samalla Bosch pitää silmällä Jessupia, jonka hän epäilee suunnittelevan uusia rikoksia. Lukija saa seurata välillä oikeussalidraamaa, välillä etsivän työtä. Connelly kirjoittaa napakkaa tekstiä, joka pitää lukijan hyvin otteessaan. Täyskäännös on jo 17. Connellylta suomennettu dekkari. Suurimmassa osassa kirjoista on päähenkilönä Harry Bosch, itsepäinen ja särmikäs Los Angelesissa asuva etsivä, joka ei pelkää konfliktia esimiestensä kanssa kaivaessaan totuutta esiin.
Satu Lidman: Häpeä: nöyryyttämisen ja häpeämisen jäljillä
”Aina nousee hiki niskaan kun se juttu tulee mieleen, vaikka kukaan tuskin edes huomasi mitään. Siitä on nyt jo kakskyt vuotta” kertoo Satu Lidmanin haastattelema nelikymppinen nainen. Jokainen meistä on joskus kokenut häpeää, ainakin lapsena. Häpeä on henkilökohtainen tunne, mutta sidoksissa yhteisöön: kulloisetkin asenteet ja arvot määrittävät sen, mitä hävetään. Häpeää monipuolisesti käsittelevän teoksen painopiste on länsimaisessa kulttuurihistoriassa, mutta mukaan on otettu myös esimerkkejä islamilaisista ja aasialaisista kulttuureista. Häpeä liittyy niin keskiaikaiseen kaakinpuurangaistukseen kuin nykyajan nettikiusaamiseen. Sairaudet, vammat ja yleensäkin erilaisuus ovat altistaneet häpeälle. Kulttuureissa, joissa kunnialla on suuri merkitys, on häpeän pelko voimakas. Erityisesti naisten seksuaalisuutta pyritään rajoittamaan kunnian nimissä, äärimmäisissä tapauksissa jopa väkivalloin. Sujuvasti kirjoitettu kirja, joka tarjosi kiinnostavan kurkistuksen menneisyyteen, ja pani pohtimaan monien nykyisten käsitysten ja arvojen historiallisia juuria.
Risto Isomäki: Con rit
Risto Isomäki on kirjoittanut jälleen ekojännärin, jossa valistetaan lukijaa ympäristöasioista. Kirjan sankari, meribiologi Martti Ritola saa kuulla, että Vietnamissa on nähty suuren merikäärmeen raato. Ritola on tutkinut vanhoja merilohikäärmeistä kertovia taruja ja on varma, että ne pohjautuvat todellisuuteen. Tutkimusretkensä rahoittajaksi hän saa kouluaikaisen tyttöystävänsä, rikkaan Camilla Norrstrandin, joka lähtee mukaan unohtaakseen omat ongelmansa. Tarina käynnistyy hitaasti, kirjan alkupuolella on paljon Martin ja Camillan keskusteluja, joissa käsitellään niin sademetsien tuhoutumista, meriluontoa kuin itämaisia tarujakin. Martin luennointia on hieman liikaa, tosin aiheet ovat sen verran mielenkiintoisia, etten päässyt pitkästymään. Seurueen jouduttua taifuunin keskelle kirjassa laitetaan uusi vaihde päälle; alkaa vauhdikas seikkailu, jossa on kosolti uhkaavia vaaratilanteita, jännittäviä käänteitä ja hieman romantiikkaakin. Isomäki perustelee niin vakuuttavasti lohikäärmetarujen todellisuuspohjan, että isojen merikäärmeiden olemassaolo alkaa tuntua jopa todennäköiseltä. Minua miellyttää Isomäen kirjoissa se, että huolimatta synkistä uhkakuvista niissä on aina toiveikas perusvire, usko siihen että tiedon lisääminen saa ihmiset muuttamaan toimintaansa.