Avohuollon tukitoimet

Avohuollon tukitoimia on järjestettävä, jos

  1. kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai
  2. lapsi käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään.

Lastensuojelulaissa (35 §) on lueteltu tukitoimet, joita kunnan on ehdottomasti järjestettävä:

  1. riittävä taloudellinen tuki (ei sidottu toimeentulotukinormeihin; taloudellista tukea myönnettäessä tulee huomioida myös lastensuojelun avohuollon perusteet),
  2. asumiseen liittyvien puutteiden korjaaminen tai asunnon järjestäminen, jos nämä puutteet ovat olennainen tekijä perheen kuntoutumisessa.

Seuraavat tukitoimet on kunnan tarvittaessa järjestettävä (36 §):

  1. sosiaalihuoltolain 17 § 1-2 mom mukaiset palvelut (mm. sosiaalityö, kasvatus- ja perheneuvonta, kotipalvelut, lasten päivähoito)
  2. toimeentulotuki ja ehkäisevä toimeentulotuki
  3. tuki lapsen ja perheen ongelmatilanteen selvittämiseen (esim. sosiaalityöntekijän antama neuvonta ja ohjaus)
  4. lapsen taloudellinen ja muu tukeminen
    • koulunkäynnissä
    • harrastuksissa
    • ammatin ja asunnon hankinnassa
    • työhön sijoittumisessa
    • läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä
    • muiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisessä
  5. tukihenkilö tai -perhe
  6. lapsen kuntoutumista tukevat hoito- ja terapiapalvelut
  7. perhetyö
  8. koko perheen sijoittaminen perhe- tai laitoshoitoon
  9. vertaisryhmätoimintaa
  10. loma- ja virkistystoimintaa
  11. muita lasta ja perhettä tukevia palveluja ja tukitoimia.

TUKIPERHETOIMINTA

Kehittämisyksikkö välittää tukiperheitä sen mukaan kuin tukiperheitä on saatavilla. Järjestämme tukiperheille lyhyen koulutuksen ja tukiperheistä muodostetaan tukiperhepankki kehittämisyksikköön. Pelastakaa Lapset ry / Länsi-Suomen aluetoimisto välittää Satakunnankin alueella tukiperheitä.

Kenelle tukiperhe?

Tukiperhetoiminta on keino auttaa lasta ja perhettä, kun perheellä ei ole omia sukulaisia tai ystäviä tukemassa ja auttamassa. Tukiperhetoiminta on tarkoitettu tueksi perheille, joiden ongelmat eivät ole hallitsemattoman suuria.

Tarkoituksena on antaa lapselle tavallisen perhe-elämän malli, johon kuuluu tavallisia asioita kuten yhdessäolemista ja yhdessätekemistä. Tavoitteena on tukea perhettä niin, että se jatkossa selviytyy omin voimavaroin. Lapsen vanhempaa autetaan antamalla omaan aikaa kerätä voimia. Lapsi puolestaan saa kasvuaan ja kehitystään tukevia aikuissuhteita, mahdollisuuden virkistäytymiseen, uusia kavereita ja uusia virikkeitä. Tukiperheitä tarvitaan leikki- ja kouluikäisille lapsille, myös sisaruksille.

Millainen perhe voi ryhtyä tukiperheeksi?

Tukiperhe on aivan tavallinen perhe, jolla on aikaa ja tilaa vieraallekin lapselle. Perheen ihmissuhteiden tulee olla kunnossa ja elämäntilanteen vakaa. Tukiperheenä toiminen koskettaa kaikkia perheenjäseniä. Lapsen parhaaksi työskentelemiseen tarvitaan myös yhteistyökykyä vanhempien, sosiaalityöntekijöiden ja joskus myös muiden lapselle tärkeiden ihmisten kanssa. Tukiperheeltä odotetaan joustavuutta ja sitoutuneisuutta sekä kykyä kohdata erilaisuutta.

Kokemusten mukaan tukiperhetoiminta on myönteistä ja positiivista kaikille osapuolille. Kun perhe aloittaa toimintansa, laaditaan sopimus yhdessä lapsen omien vanhempien, tukiperheen ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Sopimuksessa määritellään tavoitteet, kesto ja mahdollisesti muitakin asioita. Lapsi voi viettää tukiperheessä viikonlopun esim. kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa tai vaikkapa kolmen viikon välein, lomien aikana pidempiäkin jaksoja. Toiminnasta maksetaan perheelle kulukorvausta ja hoitopalkkiota, joka on veronalaista tuloa. Palkkioiden suuruus määritellään kunnissa.

Lisää tietoa tukiperhetoiminnasta:

Pelastakaa Lapset ry
Sosiaali- ja terveysministeriö
Kirkko ja kaupunki - lehden artikkeli

LAITOSARVIOINTI

Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikkö on kehittämässä laitosarviointimallia lastensuojelun avohuollon työvälineeksi. Tällä hetkellä kokeilussa ovat mukana Porin ja Rauman kolme kunnallista lastensuojelulaitosta: Uudenkoiviston vastaanottokoti ja Kalevanpuiston perhetukikeskus Porissa sekä Rauman perhetukikeskus. Palvelua tarjotaan toistaiseksi Porin ja Rauman lastensuojeluasiakkaille.

Laitosarviointi on tarkoitettu kunnan sosiaalityöntekijän avuksi pitkittyneisiin, epäselviin tai vaikeisiin asiakastilanteisiin. Jakson pituus on 3-5 viikkoa. Laitosjaksolla voidaan arvioida yksittäistä lasta tai nuorta tai koko perhettä. Vaikka lapsi tai nuori olisi yksinään laitoksessa, on tiivis yhteistyö perheen kanssa kuitenkin tavoitteena.

Ennen laitosjaksoa

Psykologi toimii kehittämisyksikössä yhteyshenkilönä, johon kunnan sosiaalityöntekijä ottaa yhteyttä laitosarviointia suunnitellessaan. Tämän jälkeen kehittämisyksikön tiimi arvioi laitosarvioinnin soveltuvuuden kunnan sosiaalityöntekijän antamien tietojen perusteella. Kunnan sosiaalityöntekijä tekee päätöksen laitosjaksosta.

Kunnan sosiaalityöntekijä asettaa laitosarvioinnin tavoitteet, informoi ja motivoi perhettä. Tarvittaessa kunnan sosiaalityöntekijä ja psykologi voivat yhdessä tavata perhettä valmisteluvaiheessa.

Kokeiluvaiheessa laitosarviointia tehdään jo laitokseen sijoitetuille lapsille tai nuorille sijoituksen alkuvaiheessa, mahdollisesti myös kiireellisen huostaanoton jatkeeksi. Kunnan sosiaalityöntekijä täyttää esitietokaavakkeen, johon liitetään mahdolliset muiden tahojen lausunnot sekä avohuollon huoltosuunnitelma. Työryhmä (laitoksen edustajat, kunnan sosiaalityöntekijä, kehittäjä-psykologi ja kehittäjä-sosiaalityöntekijä) tarkentaa arviointiprosessin aikataulun, sisällön ja työnjaon.

Alkupalaveri

  1. Työryhmä ja perhe tapaavat arviointijakson alkaessa. Kunnan sosiaalityöntekijä toimii yhteyshenkilönä perheeseen.
  2. Käydään läpi tarkennetut tavoitteet, aikataulu ja arviointiprosessi.
  3. Perheen motivointi ja sitouttaminen arviointiin.

Työskentelyvaihe

Laitoksen henkilökunta tekee arviointia viikoittain arviointilomakkeiden avulla. Arvioinnin tukena pidetään viikoittain palaverit kehittämisyksikön psykologin kanssa.Kehittämisyksikön psykologi ja sosiaalityöntekijä työparina tapaavat lasta/nuorta sekä vanhempia. Työskentelyn sisältö ja painopisteet määräytyvät laitosarvioinnille asetettujen tavoitteiden mukaan.

Loppupalaveri

Työryhmä ja perhe tapaavat jakson päättyessä. Kehittämisyksikön sosiaalityöntekijä ja psykologi kokoavat arviointijaksolta palautteen.

Lausunto

Kehittämisyksikön sosiaalityöntekijä ja kehittäjä-psykologi kirjoittavat arviointijaksosta lausunnon, joka ottaa kantaa ennalta asetettujen tavoitteiden mukaisiin kysymyksiin. Lausunnossa kootaan yhteen laitoksen henkilökunnan ja muun tiimin arviot. Lausunnon allekirjoittavat psykologi, sosiaalityöntekijä sekä laitoksen henkilökunnan edustaja.

AVOARVIOINTI

Laitosarvioinnin rinnalle on kehitetty avoarviointimalli, jossa kehittämisyksikön psykologi ja sosiaalityöntekijä työparina tai psykologi kunnan työntekijän työparina lähtee tekemään arviointia lapsen/nuoren ja perheen tilanteesta ilman lapsen/nuoren laitossijoitusta. Tapaamiset järjestetään tällöin kotikäynneillä tai sosiaalitoimiston, koulun yms. tiloissa.


Arviointi tapahtuu laitosarviointimallia soveltaen. Mikäli perheessä on tehty perhetyötä, voidaan laitoshenkilökunnan osuutta korvata perhetyöntekijöiden arvioilla.

VERTAISRYHMÄTOIMINTA

Lastensuojelun kehittämisyksikössä toteutettiin keväällä 2008 asiakasvertaisryhmänä depressiokoulu. Ryhmän aloittamisen taustalla oli perhetyön kartoituksessa esiin noussut huoli masentuneista vanhemmista. Masennus on noussut yhdeksi merkittävimmäksi kansansairaudeksi Suomessa. Tilastojen mukaan joka viides suomalainen sairastaa elämänsä aikana hoitoa vaativaa masennusta. Lastensuojelu kohtaa päivittäin masennukseen sairastuneita vanhempia ja lapsia. Depressiokoulun avulla pyrimme auttamaan masentuneita itse auttamaan itseään.

Mikä depressiokoulu on?

Depressiokoulu on vertaistoimintamuoto, jonka tarkoituksena on katkaista stressin, uupumuksen ja masennuksen muodostama kierre. Ryhmässä opiskellaan menetelmiä masennuksen ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi. Opiskelussa käytetään apuna Suomen mielenterveysseuran julkaisemaa työkirjaa. Työkirjan tehtävien avulla opiskellaan toimintojen, ajatusten, ongelmanratkaisutaitojen ja sosiaalisten suhteiden vaikutusta mielialaan.

Depressiokoulun rakenne

Depressiokoulu rakentuu 6-8 hengen ryhmästä, joka kokoontuu 8-10 kertaa. Ryhmän jäsenet haastatellaan etukäteen. Ryhmällä on kaksi koulutettua ohjaajaa, joiden tehtävänä on ryhmän jäsenten kanssa käydä läpi työkirjan materiaalia; jakaa tietoa masennuksesta ja opettaa taitoja masennuksesta selviytymiseen. Ryhmään osallistuminen vaatii päivittäistä itsetyöskentelyä, jotta masennusta lievittävien ja ehkäisevien taitojen omaksuminen mahdollistuu. Ryhmän avulla opitaan taitoja, jotka auttavat selviytymään elämän vaikeuksista ja tukevat arkipäivässä selviytymistä.

Kuka voi osallistua?

Depressiokoulu soveltuu sekä uupumisen että masennuksen ehkäisemiseen. Ryhmä voidaan rakentaa eri tilanteisiin joustavasti; voi olla masennuksesta kärsivien nuorten ryhmiä, työntekijöistä koostuvia ryhmiä, vanhempainryhmiä jne.

Ryhmän tilaaja voi ehdottaa kehittämisyksikön työntekijöille omaa asiakasryhmää tai eri kuntien kesken voidaan järjestää yhteinen ryhmä.

Sivu päivitetty 09.03.2012