Avohuolto

Lastensuojelun avohuoltoon liittyviä palveluita tarjoamme sekä sosiaalityöntekijöille että perhetyöntekijöille. Perhetyöntekijöille suunnatut palvelut löytyvät kohdasta Perhetyö . Avohuollon sosiaalityöntekijöille suunnattuja palveluita ovat:

• konsultaatio
• lastensuojelun tarpeen selvityksen mentorointi ja koulutuksen organisointi
• kehittävä työparius haasteellisissa asiakastapauksissa, esim. kehittävä työparius erityisesti alkuarvioinnin (ks. jäljempänä) menetelmiä käyttäen ja konsultoiva työparius huostaanoton valmistelussa
• lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien organisointi ja koordinointi
• työntekijöiden vertaisryhmätoiminnan organisointi
• osallistuminen avohuollon tukitoimien kehittämiseen ja / tai niiden organisointi
  
• tukiperheiden rekrytointi, koulutus ja toiminnan organisointi
• asiakkaiden vertaisryhmätoiminnan kehittäminen ja organisointi
• avo- ja laitosarvioinnin organisointi ja tuottaminen yhteistyössä kunnan työntekijöiden kanssa

ALKUARVIOINTI

Lastensuojelun asiakkuus tulee vireille

• hakemuksesta
• ilmoituksesta (LsL 25 §)
• lastensuojelun työntekijä on saanut muutoin tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta.

Asian tultua vireille työntekijän (sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän) tulee ensiksi arvioida välittömästi, onko lapsi kiireellisen lastensuojelun tarpeessa. Sosiaalityöntekijällä on 7 vrk aikaa ratkaista, tuleeko ryhtyä lastensuojelun tarpeen selvittämiseen.

Lastensuojelun asiakkuus alkaa kahdella tavalla:

1. kun lastensuojeluasia on tullut vireille 26 § 1 mom mukaan (hakemuksesta, ilmoituksesta tai kun muutoin on saatu tietää mahdollisesta lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta) ja tämä johtaa kiireellisiin lastensuojelutoimenpiteisiin tai
2. päätetään tehdän lastensuojelutarpeen selvitys.

Selvitys tulee tehdä ilman aiheetonta viivytystä, mutta viimeistän kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille. Lastensuojelutarpeen selvittämisen avulla arvioidaan lapsen kasvuolosuhteita, huoltajien (tai muiden lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavien) mahdollisuuksia huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta sekä lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta.

Selvityksen aikana lasta tulee tavata henkilökohtaisesti. Lapsen tapaamisessa lähtökohtana on, että se järjestetään yhteisymmärryksessä huoltajan tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan henkilön kanssa. Viime kädessä tapaaminen on kuitenkin mahdollista myös ilman huoltajan suostumusta. Tällöin on arvioitava, onko se lapsen edun mukaista lapsen ikä, kehitys tai olosuhteet muutoin huomioiden. Lapsen tapaamisesta tulee kuitenkin ilmoittaa huoltajalle, jollei ilmoittainen selvästi ole lapsen edun vastaista.

Pääsääntö on, että lastensuojelutarpeen selvitys tehdään parityönä. Toisen on oltava lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, mutta toisenkin on oltava lastensuojeluun muutoin perehtynyt työntekijä. Satakunnankin alueella tehdään joissakin kunnissa selvitykset perhetyöntekijän kanssa. Kehittämisyksikössä on tehty kokeiluna alkuarviointi lastenpsykiatrisen yksikön ja perhetyön välillä; tästä on ollut hyviä kokemuksia.

Selvityksen tekevä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä voi olla yhteydessä lapselle läheisiin henkilöihin ja yhteistyötahoihin.Lastensuojelutarpeen selvittämiseksi voidaan myös pitää neuvotteluja, joihin tarpeen mukaan osallistuvat lapsi, vanhemmat, huoltajat, muut lapsen hoidosta ja kasvastuksesta vastaavat henkilöt, muut lapselle läheiset henkilöt sekä eri viranomais- ja yhteistyötahot.

Jos lastensuojelun asiakkuutta päätetään jatkaa, tulee päätös ilmoittaa huoltajille ja lapselle. Myös lastensuojelun asiakkuuden päättymisestä tulee ilmoittaa.

Lastensuojelun tarpeen selvittämiseen on kehitetty malleja, joissa lasten osallisuus on huomioitu tärkeänä osana prosessia. Lasten tapaamiseen on kehitetty erilaisia välineitä ja malleja työn helpottamiseksi ja jäsentämiseksi. Samalla nämä mallit ovat luoneet arviointiin kaivattua rakennetta ja jäsennystä, jolloin huomioiduksi tulisivat elämäntilanteen eri osa-alueet. Suunnitelmallisen arvioinnin ja lasten kanssa työskentelyn tarve on huomioitu myös lastensuojelulain uudistuksessa. Lastensuojelutarpeen arviointi edellyttää selvityksen tekemistä lapsen tilanteesta, tarvittavassa laajuudessa, kolmen kuukauden kuluessa. Menettelysäännöksissä on velvoitettu sosiaalityöntekijä, tai muu lapsen asioista vastaava, tapaamaan lapsi riittävän usein henkilökohtaisesti.

Suunnitelmallisen lastensuojelutarpeen arvioinnin mallinnuksia on esim. Heikki Waris-instituutilla (Muukkonen & Tulensalo, Kohtaavaa lastensuojelua- hanke), sekä Pesäpuulla ”Lapsen elämätilanteen suunnitelmallinen arviointi” – malli (PRIDE ja lastensuojelun avohuolto kehittämishanke). Pesäpuun malliin pohjautuu nyt Satakunnassa toimiva Lupaus lapselle – koulutuskokonaisuus. Kyseiset mallit ovat tuoneet hyviä välineitä ja rakenteita alkuarvioinnin prosessiin, joita voi sosiaalityön käytännöissä joustavasti toteuttaa.

Kohtaavaa lastensuojelua -hankkeen malli pääpiirteittäin:

1. Aloituspalaveri
2. Lapsen tapaamiset 1-4 x
3. Vanhempien tapaaminen
4. Kirjallinen yhteenveto
5. Yhteenvetotapaaminen
6. Suunnitelmantekotapaaminen

Tapaamisten teemat:

Tapaamisilla käytetään erilaisia välineitä, mm. Pesäpuun kortteja , asteikkoja, verkostokarttoja ym.

Pesäpuu ry:n malli pääpiirteittäin:

1. Valmisteleva tapaaminen: vanhemmat ja työntekijät
   
2. Yhteinen tapaaminen: lapsi, vanhemmat ja työntekijätErilliset vanhempien ja lasten tapaamiset 1-3 krt.: lapsella ja vanhemmilla eri työntekijät
3. Yhteinen arviointitapaaminen: lapsi, vanhemmat ja työntekijät
4. Kirjallinen yhteenveto työskentelyn ja arviointitapaamisten pohjalta

Tapaamisten teemat ja vanhempien valmiudet:

Käytännön Kokemuksia alkuarvioinnista

Positiivista lasten tapaamisissa on ollut tilanteiden selkiytyminen. Lähes jokaisessa tapauksessa arvailu lasten kokemuksista ja ajatuksista on muuttunut osallistavan selvittämisen avulla tiedon lisääntymiseen lasten tilanteesta. Lasten kohtaaminen on toisinaan hälventänyt huolta, joskus huoli on lisääntynyt, mutta joka tapauksessa tilanne on selkiytynyt sosiaalityöntekijälle. Positiivista on myös sosiaalityöntekijän tutuksi tuleminen lapselle tai nuorelle. Lähes aina ovat lapset suhtautuneet tapaamisiin positiivisesti, alkujännityksen lauettua. Oleellista on kertoa lapselle, hänen ymmärtämällään tavalla, mitä tehdään ja miksi.

Suunnitelmallinen alkuarviointi prosessina, kehittäjä-sosiaalityöntekijä mukana:

• auttaa alkuarvioinnin suunnittelussa
• tarvittaessa mukana joissain tapaamisissa, esim. lasten tapaamiset
• auttaa yhteenvedon laadinnassa
• peilinä ja konsultoijana tilanteen arvioinnissa ja asiakassuunnitelman laadinnassa

Väliarviointi

Niissä tilanteissa, joissa perhe on jo lastensuojelun asiakkaana, mutta tarvitaan väliarviointia, esim. ”jämähtäneet” tilanteet tai muutosvaiheet, voidaan käyttää samaa alkuarvioinnin mallia. Kyseisissä tilanteissa mallia vaan muokataan tapaukseen ja tilanteeseen sopivaksi.

Lähteet

• Tulensalo Hanna - Muukkonen Tiina: Kohtaavaa lastensuojelua – hankkeen toimintasuunnitelma 2003-2004. Helsingin sosiaalivirasto, HEIKKI WARIS – instituutti.
• Sosiaali- ja terveysministeriö: Lastensuojelulain kokonaistyöryhmän muistio. Helsinki 2006.
• Möller Sointu: Sattumista suunnitelmallisuuteen, lapsen elämäntilanteen kartoitus lastensuojelussa. Pesäpuu ry, Oppaat ja käsikirjat 1/2004.
• Oranen Mikko: Tutkimista ja tunnustelua – Lastensuojelun alkuarvioinnin käytäntöjä, malleja ja kehittämissuuntia. Alkuarviointi ja avohuolto- työryhmän loppuraportti 22.3.2006. Lastensuojelun kehittämisohjelma.

LASTENSUOJELUN MONIAMMATILLISET ASIANTUNTIJARYHMÄT

Satakunnan alueella toimii kaksi lastensuojelun moniammatillista asiantuntiryhmää: Rauman seudullinen asiantuntijaryhmä, sekä Porin seudun ja Pohjois-Satakunnan asiantuntijaryhmä.

Asiantuntijaryhmien tehtävänä on avustaa sosiaalityöntekijöitä vaativissa lastensuojelullisissa asiakasasioissa (liittyen avohuoltoon, huostaanottoon/sen purkuun, jälkihuoltoon, lasten huolto- ja tapaamisriita-asioihin). Ryhmän käyttömahdollisuus nousee lastensuojelulaista (14 §), ja esim. huostaanottolomakkeessa on kohta, johon voi merkitä, että tukiryhmää on käytetty.

Asiantuntijairyhmien jäsenet on nimetty seuraavien yhteistyötahojen viranhaltijoista: lastenpsykiatria, nuorisopsykiatria, aikuispsykiatria, poliisi, äitiys- ja lastenneuvola, kouluterveydenhuolto, päihdehuolto, perheneuvola ja lastensuojelun sosiaalityö. Varsinaisia ja varajäseniä nimettäessä on huomioitu seudullisuus ja asiantuntijuus.

Ryhmät kokoontuvat pääsääntöisesti kuukausittain Porissa ja Raumalla. Yhteyshenkilönä ja organisoijana toimii kehittäjä-sosiaalityöntekijä.

Porin seudun ryhmän kokousajat ja toimintaohjeet.
Rauman seudun ryhmän kokousajat ja toimintaohjeet.

TYÖNTEKIJÖIDEN VERTAISRYHMÄT

”Vertaistuki on kollegoiden toisilleen antamaa keskinäistä apua ja tukea. Tavallisin ja käytetyin tapa vertaistuen saamiseksi on soittaa tutulle työntekijälle ja kysyä häneltä neuvoa. Toinen melko yleinen tapa on keskustella asioista vertaistukiryhmässä. Vertaistukiryhmälle tyypillisiä piirteitä ovat säännöllinen kokoontuminen, mahdollisuus ottaa keskustelussa esille mitä tahansa työhön liittyviä asioita, arvioida omaa työtapaansa, purkaa työssä ilmenneitä paineita ja etsiä kollegoiden kanssa ratkaisuja vaikeisiin asiakastapauksiin. Säännölliset, hyvin valmistellut ryhmätapaamiset vahvistavat verkostoitumista, lisäävät sen jäsenten ammatillista tietoutta ja valmiutta. Ne myös antavat rohkeutta yhteyden ottamiseen ja neuvon kysymiseen ryhmätapaamisten välillä.”

Satakunnassa toimii tällä hetkellä kolme sosiaalityöntekijöiden vertaistukiryhmää.

Ryhmät on tällä hetkellä jaettu seuraavasti:

1. Pohjois-Satakunnan ryhmä (Karvia, Honkajoki, Kankaanpää, Jämijärvi, Lavia, Kiikoinen, Siikainen)
2. Porin seutukuntien ryhmä (Merikarvia, Pomarkku, Noormarkku, Ulvila, Nakkila, Luvia, Harjavalta, Kokemäki, Huittinen, Vampula)
3. Rauman seutukuntien ryhmä (Eurajoki, Rauma, Lappi, Kiukainen, Eura, Köyliö, Säkylä)

Ryhmät kokoontuvat sovitusti n. 1½ kuukauden välein. Tapaamisiin on pääsääntöisesti ennalta yhdessä sovittu teema, jota ryhmässä käsitellään. Teemoina ovat tähän mennessä olleet mm. huolto- ja tapaamisselvitykset, alkuarviointi, jälkihuolto, perhetyö avohuollon tukimuotona ja lastenvalvojien asiat. Kehittämisyksikön sosiaalityöntekijä vastaa ryhmien organisoinnista, koolle kutsumisesta ja kokouksien vetämisestä. Ryhmissä pyritään keskustelevaan ja avoimeen osaamisen, sekä tuen jakamiseen.

Ryhmiin ovat tervetulleita myös kaikki uudet työntekijät, lisätietoa oman alueen ryhmästä saa kehittämisyksikön sosiaalityöntekijöiltä.