Tämä sanomalehti Satakunnassa vuonna 1874 esitetty innostunut lausahdus kuvastaa hyvin niitä tuntoja ja pyrkimyksiä, joiden seurauksena Porin teatteritalo vuoden 1884 lopulla valmistui. Ensimmäiset vakavat ajatukset, että kaupunkiin pitäisi rakentaa oikea teatteritalo oli esitetty jo vuonna 1862, joten runsaat 20 vuotta ehti kulua sanoista tekoihin.

Teatteritalohanketta oli vauhdittanut myös se, että maamme ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri, Suomen Kansallisteatterin edeltäjä, Suomalainen Teatteri, aloitti toimintansa juuri Porissa syksyllä 1872. Kieliriitojen sävyttämä ilmapiiri Helsingissä sai Kaarlo Bergbomin tuomaan teatterinsa ”sisäänajettavaksi” rauhallisemmalle maaperälle. Suomalainen Teatteri viipyi Porissa kaikkiaan seitsemän viikkoa, jona aikana se esitti Hotelli Otavan teatterisalissa koko repertuaarinsa ja piirsi Porin lähtemättömästi suomalaiseen teatterihistoriaan.

Ruotsalaisen arkkitehdin Johan Erik Stenbergin suunnittelema Porin teatteritalo edustaa tyylillisesti uusrenessanssia, joka oli aikakauden muotisuuntaus. Tyylin onnistuneimmat talot ovat julkisia rakennuksia, jotka tavallisesti sijaitsevat torin tai puiston laidalla – kuten Porin teatteritalo. Nyt 125 vuotta myöhemminkin tämä arkkitehtonisesti kaunis ja sopusuhtainen rakennus on olennainen osa Poria.

Kun teatteritaloa kerran oli suunniteltu 20 vuotta, se tehtiin sitten komeasti. Rakentaminen suoritettiin pitkälti ruotsalaisin voimin: perustöihin tuli kuusi miestä Ruotsista ja porraskivetkin tuotiin Öölannista asti. Myös sisustus- ja maalaustöistä vastasivat ruotsalaiset ammattimiehet. Teatterisalin koristelun ja esiripun suunnitteli tukholmalainen Carl Grabow, joka toi Poriin valmiit koristeet, jotka täällä vain asetettiin paikoilleen. Näyttämön aukko muurattiin tiilestä eikä sitä tehty puusta, niin kuin ajan tapa oli. Näyttämön portaalin vasemmassa kulmassa on Shakespearen ja oikeassa Mozartin kipsiveistokset.

Nykyisin päänäyttämön katsomossa istumapaikkoja on 313, joista parvekkeella on 79 paikkaa.

Teatterin ravintolatilat valmistuivat ensin, ja ne otettiin käyttöön 3.11.1884, jolloin järjestettiin soitannollinen illanvietto vihkiäisten kunniaksi. Lontoolaisen yhtymän toimittama 86 hehkulampun sähkövalaistus herätti pelkoa ja kunnioitusta porilaisten keskuudessa siinä määrin, että paikallislehdessä jouduttiin vakuuttamaan, ettei sähkövalo vaikuttanut epäedullisesti näyttelijöihin eikä lavasteisiin. Teatterisalin komean kattokruunun tekijä on tukholmalainen kuvanveistäjä Henrik Nerpin.

Kruunua ympäröivät allegoriset medaljonkikuvat on maalattu öljyvärein ja pingotettu suurella työllä paikoilleen.

Porin teatteritalo, jonka varsinainen vihkiäisjuhla pidettiin 29.12.1884, oli oman aikansa todellinen monitoimitila. Siellä järjestettiin teatterinäytäntöjen lisäksi mitä erilaisimpia tilaisuuksia – konsertteja, kokouksia, juhlia, naamiaisia, tanssiaisia jne. Salin lattia oli mm. konstruoitu siten, että se voitiin tarpeen mukaan sekä kallistaa nousevaksi että asettaa vaakatasoon näyttämön kanssa. Näyttämöaukon sivuilla olevat Runebergin ja Topeliuksen rintakuvat puolestaan symboloivat teatterin merkittävää roolia maamme kansallisessa heräämisessä.

Kovin lyhyeksi aikaa uusi uljas teatteritalo vaativille porilaisille kuitenkin riitti. Pian ruvettiin valittamaan tilanahtautta. Apua pyydettiin talon suunnittelijalta J. E. Stenbergiltä, joka esitti vuonna 1888 laajennussuunnitelman. Lisätilaa tehtiin silloisen Nikolaintorin (nyk. Raatihuoneenpuisto) puolelle rakentamalla parveke ja koristeellinen pylväikkö. Neljä vuotta myöhemmin rakennettiin pihan puolelle ulkorakennus. Vuonna 1897 parveke katettiin lasiverannaksi, jonka suunnitteli arkkitehti August Krook. Tämä veranta oli pitkään ravintolakäytössä, ja monilla vanhemman polven porilaisilla on yhä omakohtaista kokemusta sen jäljittelemättömästä ilmapiiristä. Nykyään tilassa sijaitsee Porin Teatterin toimisto.

Teatteritalo oli alun alkaen suunniteltu lähinnä vierailevien teatteriseurueiden tarpeisiin. Niinpä talon työ- ja sosiaalitilat olivat varsin puutteelliset. Vuosisadan vaihduttua ammattimainen teatteritoiminta teki tuloaan myös Poriin. Raittiusseura Alphan Näyttämön toiminta sai 1910-luvulla jo ammattimaisia piirteitä, ja vuodesta 1925 lähtien taloa isännöi Porin Näyttämö. Tärkeänä merkkipaaluna voidaan pitää vuotta 1931, jolloin Porin Näyttämö ja Porin Työväen Teatteri yhdistettiin Porin Teatteriksi.

Porin teatteritalon rakentaminen 125 vuotta sitten oli kauaskantoinen kulttuuriteko. Porin teatteritalossa yhdistyvät menneen ajan hienostunut tyylikkyys nykyajan asettamiin tilallisiin ja teknisiin vaatimuksiin. Vieraita vastaanottaessamme voimme syystä toivottaa kaikki tervetulleiksi Suomen kenties kauneimpaan teatteritaloon!