Lainhuutotodistuksesta selviää, kuka omistaa
myytävän kiinteistön. Jos myyjällä ei ole lainhuutoa, kauppaa varten pitää
hankkia katkeamaton selvitys viimeisestä lainhuudon saajasta myyjään asti. Jos
lainhuuto ei ole myyjän nimissä, voi ostaja huonossa tapauksessa joutua
lainhuutoa hakiessaan maksamaan varainsiirtoveron myös aiemmista kaupoista
kymmenen vuoden ajalta. Vielä huonommassa tapauksessa ostaja saattaa menettää
kiinteistön kokonaan.
Lainhuudot on koottu lainhuuto- ja kiinteistörekisteriin, jota ylläpitää
käräjäoikeus. Rekisteristä voi lainhuuto- ja rasitustodistusten lisäksi saada
yhdistelmätodistuksen, jossa on lainhuudon ja rasitusten lisäksi
kiinteistörekisterin tietoja.
Rasitustodistus kertoo ne kiinnitykset, jotka mahdollisesti rasittavat
omakotitaloa tai muuta kiinteistöä. Näitä voivat olla esimerkiksi
velkakiinnitykset ja lakisääteiset panttioikeudet kuten kunnan oikeus
kiinteistöveroon. Rasitustodistuksessa pitäisi näkyä myös erilaiset oikeudet,
joita on myönnetty muille henkilöille: vuokra-, eläke- ja metsänhakkuuoikeus
sekä oikeus ottaa maata tai käyttää kiinteistöä muulla tavalla. Rasitustodistus
kertoo myös paritalon hallinnonjakosopimuksesta ja esimerkiksi kunnan päätöksestä
etuosto-oikeuden käyttämisestä, kiinteistön ulosmittauksesta tai sen
kuulumisesta konkurssipesään. Muita rajoituksia ovat esimerkiksi lesken oikeus
pitää yhteisenä kotina käytetty asunto hallinnassaan.