Hanhipuiston Ruusuaukio

Hanhipuistoon sisältyy toiminnallinen aukio, jota reunustaa pensasruusuistutus. Aukiolla järjestetään erilaisia tapahtumia, joista kuuluisin on Pori Jazzien aikaan sinne kohoava musiikkiteltta. Ison aukion kaunistukseksi on kehälle istutettu 16 pensasruusulajia ja –lajiketta, joissa on nimilaput tunnistamisen helpottamiseksi.

Ruusuaukion tarkoituksena on esitellä hyvin menestyviä vaatimattomaan hoitoon tyytyviä pensasruusuja. Aukiolla voi vertailla eri pensaiden kukintaa, kiulukoiden kauneutta ja määrää sekä myös ruusujen syysväritystä.

Ruusuaukion pensasruusut:

162 tarhapimpinellaruusu 'Ristinummi' Rosa ’Ristinummi’
163 kirjoapteekkarinruusu Rosa ’Rosa Mundi’
164 suviruusu Rosa ’Poppius’
165 valamonruusu Rosa ’Splendens’
166 papulanruusu Rosa ’Papula’
168 karoliinanruusu Rosa carolina
169 sammalruusu Rosa centifolia ’Muscosa’
171 persiankeltaruusu Rosa foetida ’Persiana’
172 nukkeruusu Rosa nitida
173 Rosa Pimpinellifolia-ryhmä
174 juhannusruusu Rosa pimpinellifolia ’Plena’
175 kurtturuusu Rosa rugosa
176 valkokurtturuusu Rosa rugosa f. alba
177 hansaruusu Rosa ’Hansa’
178 tarhakurtturuusu 'Marke' Rosa rugosa ’Marke’
180 kiiltoruusu Rosa virginiana

Kartta istutuksista
Kartta Hanhipuistosta

162. Tarhapimpinellaruusu ’Ristinummi’ Rosa ’Ristinummi’

Tarhapimpinellaruusu ’Ristinummi’ on suurikukkainen pimpinellaruusun ja kurtturuusun risteymä. Yksinkertaiset, vaaleanpunaiset kukat tuoksuvat jonkin verran ja kukinta kestää suhteellisen pitkään keskikesällä ja voi uusiutua syyskesällä.

’Ristinummi’ kasvaa noin 1,5 m korkeaksi ja tekee hyvissä oloissa runsaasti juurivesoja. Pensas on hyvin terve ja talvenkestävä, kunhan sitä ei lannoiteta liikaa typpipitoisella lannoitteella. Viininpunaisia kiulukoita kehittyy jonkin verran syysväriksi.

kuva 162. Tarhapimpinellaruusu ’Ristinummi’

163. Kirjoapteekkarinruusu Rosa ’Rosa Mundi’

Kirjoapteekkarinruusu on hyvin vanha ruusu, joka on syntynyt silmumutaationa apteekkarinruususta (Rosa ’Officinalis’) ja kuuluu ranskanruusujen (Rosa gallica) lajikkeisiin. Kukat ovat erikoiset, epäsäännöllisen kirjavat ja kevyesti kerrannaiset. Punavalkoinen kukinta on runsas ja kestää heinäkuussa kolmisen viikkoa. Vanhojen ruusujen tapaan ’Rosa Mundissa’ on voimakas tuoksu.

’Rosa Mundi’ jää alle metrin korkuiseksi pikku pensaaksi ja sitä suositellaan III-vyöhykkeelle asti. Ruusu tekee jonkin verran juurivesoja ja syksyisin kiulukoita, jotka jäävät vihreiksi.

kuva 163. Kirjoapteekkarinruusu

164. Suviruusu Rosa ’Poppius’

’Poppius’ on kaunis perinneruusumme 1800-luvulta ja se on saanut nimensä suomalaisen valtioneuvos Gabriel Poppiuksen mukaan. Suviruusu on meillä melko yleinen ja sitä voidaan kasvattaa VI-vyöhykkeellä asti. ’Poppius’ kukkii edellisen vuoden versoilla noin viikkoa myöhemmin kuin juhannusruusu tuoksuvin, puolikerrannaisin, punavioletein kukin. Täysin avoimena kukat saavat roosan värin.

Suviruusulla on tyvestään hyvinkin piikkiset versot, mutta kukkivat haarat ja uusien versojen yläosat ovat melko piikittömät. Ruusu tekee ruskeanpunaisia kiulukoita syksyllä ja sen lehdistö saa oranssinkeltaisen sävyn. Juurivesoja syntyy paljon ja pensaasta tulee leveä.

Kasvaakseen kauniiksi ja runsaasti kukkivaksi pensaaksi, suviruusu tarvitsee aurinkoisen ja syvämultaisen kasvupaikan. Liian laihassa maassa kuivana aikana suviruusu tiputtaa helposti lehtiään ja voi saada härmäsienen riesakseen. Hyvässä maassa suviruusu kasvaa pari metriä korkeaksi.

kuva 164. Suviruusu

165. Valamonruusu Rosa ’Splendens’

Kirkonruusujen ryhmään kuuluva valamonruusu on upea näky noin kolmisen viikkoa heinäkuussa loistavanpunaisine kukkineen, joiden keskellä hehkuvat keltaiset heteet. Valamonruusu on paitsi kaunis, myös hyvin kestävä ainakin Oulun korkeudelle saakka (V-(VI)).

Lähes yksinkertaiset kukat ovat edellisen vuoden versoissa, joissa on vähän piikkejä. Valamonruusu on 1,5-2m korkea, pysty pensas ja se tekee runsaasti juurivesoja hyvässä puutarhamaassa kasvaessaan. Valamonruusulla on päärynänmuotoiset kiulukat, joita se tekee runsaasti, mutta ne ehtivät kunnolla punastua vain lämpiminä syksyinä.

kuva 165. Valamonruusu

166. Papulanruusu Rosa ’Papula’

Papulanruusu on hyvin samannäköinen kuin morsionruusu (Rosa ’Juhannusmorsian’) herkän vaaleanpunaisine kukkineen. Se jää kuitenkin matalammaksi, noin 1-1,5 m korkeaksi pikku pensaaksi ja on hyvin pienilehtinen.

Tarhapimpinellaruusuihin kuuluva papulanruusu on sitkeä ja kestävä ruusu, sillä sitä voi kasvattaa VI-vyöhykkeellä asti. Kukat ovat pallomaisen kerrannaiset edellisen vuoden versoissa ja vaaleanpunaiset kukat haalistuvat vähitellen kukinnan edetessä. Kukinta alkaa yleensä kesäkuun lopulla kestäen muutaman viikon. Viininpunaisia kiulukoita muodostuu syksyllä melko runsaasti. Papulanruusun varret ovat piikkiset ja juurivesoja muodostuu runsaasti.

kuva 166. Papulanruusu

168. Karoliinanruusu Rosa carolina

Karoliinanruusu on vaatimaton kasvupaikkansa suhteen ja menestyy laihassakin maassa. Pohjois-Amerikassa luonnonvaraisena ruusu kasvaa kuivilla, laihoilla hiekkamailla ja metsien reunoilla. Karoliinanruusu sopiikin meillä kiiltoruusun (ovat keskenään hyvin samantyyppisiä) tapaan suoja-, aidanne- ja puistoruusuksi. Usein meillä karoliinanruusun nimellä myytävät ruusut ovat marianruusuja (Rosa x obovata), joka on karoliinanruusun ja kiiltoruusun risteymä.

Karoliinanruusu tekee runsaasti juurivesoja, versot ovat hentopiikkisiä ja kukkivat haarat melkein piikittömiä. Ruusunpunaiset, yksinkertaiset kukat edellisen vuoden versoissa puhkeavat heinäkuun alkupuolella ja kukintaa riittää elokuullekin. Pieniä punaisia kiulukoita muodostuu runsaasti syksyllä. Pensas jää vain metrin korkuiseksi ja on talvenkestävä III-vyöhykkeelle asti.

kuva 168. Karoliinanruusu

169. Sammalruusu Rosa centifolia ’Muscosa’

Alkuperäinen sammalruusu, jolla on kauniit, vahvasti kerrannaiset, tuoksuvat ja ruusunpunaiset kukat. Sammalruusun verholehdet ja kukkaperät ovat voimakkaan sammalmaisen karvaiset nimensä mukaisesti, kuten kaikilla sammalruusuilla.

Sammalruusu kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, mutta saa talvivaurioita helposti Etelä-Suomessakin, jolloin versojen kärjet paleltuvat, joten suojaisa ja aurinkoinen paikka on tarpeen. Sammalruusu kukkii edellisen vuoden versoilla kerran kesässä muutaman viikon ajan heinäkuussa. Juurivesoja ei muodostu paljoa, eikä ruusu muodosta myöskään kiulukoita.

kuva 169. Sammalruusu

171. Persiankeltaruusu Rosa foetida ’Persiana’

Persiankeltaruusu on hyvin kaunis, mutta meillä valitettavan arka persianruusun lajike ja sitä voi suositella korkeintaan II-vyöhykkeelle. Tosin suotuisan lämpimällä ja suojaisalla paikalla hyvin läpäisevässä maassa se voi kasvaa parimetriseksi tiheäksi pensaaksi, mutta yleensä pensas jää 1-1,5 m korkuiseksi. Myös pensaan alttius taudeille verottaa sen suosiota.

Persiankeltaruusulla on tummankeltaiset, tiheän kerrannaiset kukat edellisen vuoden versoissa ja ne tuoksuvat hieman ”ludemaiselta”. Persiankeltaruusu kukkii kerran kesässä yleensä heinäkuun alkupuolelta lähtien ja kiulukoita ei yleensä kehity harvapiikkisiin versoihin. Pensas tekee hyvällä paikalla kasvaessaan jonkin verran juurivesoja.

kuva 171. Persiankeltaruusu

172. Nukkeruusu Rosa nitida

Nukkeruusu on pohjoisamerikkalainen ruusulaji, joka on terve ja kaunis pikku pensas monenlaisille kasvupaikoille, myös kuiville.

Nukkeruusu on matala ja tiheä, alle metrin korkuinen ruusupensas ja se muodostaa melko runsaasti juurivesoja. Nukkeruusulla on kiiltävät pienet lehdet, jotka muuttuvat syksyisin kauniin punaisiksi. Edellisen vuoden tiheäpiikkisiin versoihin ilmestyvät yksinkertaiset, pienet, roosat, mietotuoksuiset kukat runsaana kesäkuun lopulta alkaen ja yksittäisiä kukkia avautuu elokuuhun saakka. Pieniä, punaisia kiulukoita muodostuu runsaasti syksyllä. Pensas on kestävä IV-vyöhykkeelle asti.

kuva 172. Nukkeruusu

173. Rosa Pimpinellifolia-ryhmä

174. Juhannusruusu Rosa pimpinellifolia ’Plena’

Suomalaisten rakastama tuttu juhannusruusu tuoksuvine kermanvalkoisine kukkineen on melko tuntematon näky muissa maissa, tosin Virossa ja Ruotsissa sitä kasvatetaan jonkin verran. Juhannusruusu on nykytiedolla ainoa viljelyssä oleva pimpinellaruusun lajike, eikä sen alkuperästä ole varmaa tietoa.

Juhannusruusu kukkii juhannuksen tienoilla (tavanomaisina kesinä Etelä-Suomessa kukinta alkaa muutamaa päivää ennen juhannusta ja Pohjois-Suomessa kesäkuun loppupuolella) puolikerrannaisin kukin edellisen vuoden versoilla ja kukinta kestää pari viikkoa. Juhannusruusu kasvaa hyvässä maassa pari metriä korkeaksi piikkiseksi pensaaksi, joka tekee runsaasti juurivesoja. Mustia kiulukoita muodostuu vähän, mutta lehdet ovat syksyisin viinin- tai kuparinpunaisia. Juhannusruusun suosio perustuu myös siihen, että se on kestävä Pohjois-Lappia myöden.

kuva 174. Juhannusruusu

175. Kurtturuusu Rosa rugosa

Kurtturuusulla on violetinpunaiset, yksinkertaiset tuoksuvat kukat ja se on meillä erittäin yleinen. Siemenlisätyillä kurtturuusuilla joukossa on myös vaihtelevasti vaaleanpunakukkaisia pensaita.

Tavallinen kurttulehtiruusu on kestävä ruusu koko Suomessa ja jos sen maan yläpuolella olevat versot joskus paleltuvat erityisen pahana pakkastalvena, se kasvattaa uudet vahvat ja kukkivat versot saman kesän aikana.

(Ks. nro 176 lajikuvaus, Rosa rugosa f. alba, joka on saman lajin muunnos)

kuva 175. Kurtturuusu

176. Valkokurtturuusu Rosa rugosa f. alba

Valkokurtturuusu on erittäin kestävä ja sitkeä pensas, joka viihtyy monenlaisilla paikoilla rankoissakin olosuhteissa ja on lisäksi kestävä tauteja ja tuholaisia vastaan. Ruusu tekee runsaasti juurivesoja, joten sen istutuspaikka tulee hyvin rajata, ettei se leviä liikaa.

Valkoisena kukkiva kurtturuusu on tavallisen punaisen kurtturuusun (Rosa rugosa) valkokukkainen muunnos valkokurtturuusu ja se on talvenkestävä VII-vyöhykkeelle asti. Valkokurtturuusulla on tiheäpiikkiset, paksut versot ja se kukkii saman vuoden versoilla Etelä-Suomessa kesäkuun lopulta alkaen. Pääkukinta on runsas kuukauden verran ja sen jälkeen pensas kukkii harvakseltaan syksyyn asti. Pensaalla on keltainen syysväritys ja se tekee runsaasti vitamiinipitoisia oranssinpunaisia naurismaisia kiulukoita. Pensas jää matalaksi kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla, mutta hyvässä maassa pensaasta tulee noin 1,5 m korkea, jopa sitäkin korkeampi.

kuva 176. Valkokurtturuusu

177. Hansaruusu Rosa rugosa ’Hansa’

Suosittu hansaruusu kukkii kauan ja runsaasti kerrannaisin vaaleanvioletein kukin heinäkuun alusta lähtien. Voimakkaasti tuoksuvaa kukintaa riittää syksyllekin, vaikka kukinta ei olekaan enää niin runsasta kuin heinäkuussa.

Hansaruusu on terve ja vahvakasvuinen, mutta ei tee juurivesoja niin paljon kuin tavallinen kurtturuusu (Rosa rugosa). Hansaruusulle tulee korkeutta 1,5-2 m verran ja sen piikkisiin versoihin muodostuu punaisia kiulukoita jonkin verran syksyllä, lehdet tulevat kauniin keltaisiksi. Hansaruusu on kestävä ruusu V-vyöhykkeelle asti.

kuva 177. Hansaruusu

178. Tarhakurtturuusu ’Marke’ Rosa rugosa ’Marke’

Jatkuvakukintainen tarhakurtturuusu 'Marke' ihastuttaa kerrannaisilla valkoisilla kukillaan keskikesästä lähtien kukinnan jatkuessa myöhäiseen syksyyn. Sade pilaa kukat helposti, jolloin sen kauneusarvo heikkenee.


kuva 178. Tarhakurtturuusu ’Marke’

180. Kiiltoruusu Rosa virginiana

Kiiltoruusu kasvaa laajoilla alueilla Pohjois-Amerikan luonnossa itärannikolla sekä kuivilla että märillä kasvupaikoilla ja varjoisillakin alueilla, joten sitä voi istuttaa myös meillä monenlaisille kasvupaikoille. Kotipihoissa se on käyttökelpoinen suoja- ja aidannepensas.

Kiiltoruusulla on kiiltävät lehdet ja kukkivien versojen piikit sijaitsevat pareittain lehtihangoissa, juurivesoja muodostuu niukasti. Kiiltoruusun kukat ovat roosat ja yksinkertaiset, ja ne eivät juurikaan tuoksu. Kukinta ajoittuu heinäkuun alkupuolelle ja kukat puhkeavat edellisen vuoden versoihin. Kiiltoruusua voi istuttaa III-vyöhykkeelle asti ja se kasvaa noin 1,5 m korkeaksi. Oranssinpunaisia kiulukoita muodostuu runsaasti.

Sivu päivitetty 10.08.2012