Etusivu > Uutiset > 2011 > 07 > Häiriömetsästyksen sijaan ennaltaehkäisyä

Häiriömetsästyksen sijaan ennaltaehkäisyä

(12.07.2011 16:13 KANTT1 / päivitetty 21.07.2011 10:04 Tiilimäki Tarja)

- Lapsen ja nuoren hyvinvoinnin kannalta keskeisessä asemassa ovat vanhemmat ja muut välittävät aikuiset.

Näin kiteytti lapsen ja nuoren hyvinvoinnin perustan johtava sosiaalityöntekijä Marketta Raivio Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksiköstä, MLL:n järjestämässä SuomiAreena -keskustelussa, Periytyykö hyvinvointi – lapsuuden ja nuoruuden hyvinvointierot?

kuva Johtavan sosiaalityöntekijän Marketta Raivion mukaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävän työn tuloksen näkyvät useimmiten vasta vuosien jälkeen. Kuva: Miikka Kiminki.

Kansanedustaja Kristiina Salosen, sdp, mukaan lasten ja nuorten lisääntyneiden ongelmien taustalla on pitkälti lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen ja varsinkin yksihuoltajaperheiden.

- Avioeroja pitäisi pyrkiä jollakin tavalla ehkäisemään, koska on aivan mahdoton yhtälö, että yksinhuoltaja pystyisi ylläpitämään samaa elintasoa, johon aiemmin on tarvittu kahden tulot, totesi Salonen.

Tampereen yliopiston dosentin Matti Rimpelä mielestä elämä on lapselle kovempaa kuin aikaisemmin, eikä tilannetta helpota, että arkielämän normaaliuden rajat ovat kaventuneet.

- Se mikä vielä muutama vuosikymmen sitten oli lapselle normaalia käytöstä, nähdään tänä päivänä ongelmana, joka vaatii vähintään psykologin konsultointia, täsmensi Rimpelä.

Häiriömetsästyksen sijaan pitäisi Rimpelän mukaan kehittää ennaltaehkäisevää toimintaa.

- 80-luvulla alas ajetussa kasvatusneuvolatoiminnassa oli paljon hyvää. Silloin kynnys hakea apua oli paljon alhaisempi ja luontevampi, pohti Rimpelä.

Marketta Raivion mukaan lastensuojelun näkökulma pitäisi ottaa huomioon kuntasuunnittelussa joka osa-alueella.

- Lastensuojelua ei ole pelkästään se työ mitä sosiaalipuolella konkreettisesti tehdään, totesi Raivio.

Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että sosiaalisia turvaverkkoja tarvitaan, mutta käytännön toteutuksessa on vielä paljon puutteita. Matti Rimpelän mukaan palveluiden kuntakohtaiset erot ovat hyvin suuria ja toisaalta yhteistyötä eri hallintokuntien välillä pitäisi lisätä.

- Pitäisi kehittää itse asiassa laki perhetyöstä ja satsata enemmän ihmiseen ja pohtia vähemmän sitä, minkä hallintokunnan piiriin yksittäinen lapsi ongelmineen kuuluu.

Sanni Grahn-Laasonen, kok, piti tärkeänä, että sosiaali- ja mielenterveyspalveluita kehitettäessä otetaan huomioon myös ikäpolvikysymys.

- Palveluiden saatavuttaa on kehitettävä myös siellä missä nuoret ovat eli netissä, tiivisti Grahn-Laasonen.


Hakusana