Etusivu > Uutiset > 2011 > 09 > Entinen lehmänruoka on nyt herkku

Entinen lehmänruoka on nyt herkku

(30.09.2011 08:24 kanhs1 kanhs1 / päivitetty 03.10.2011 09:25 Hurri Suvi)

Vanhat ennakkoluulot saavat kyytiä, kun porilaiset säntäävät sammal pöllyten sienijahtiin.

Länsisuomalaiset eivät aiemmin paljon sienistä piitanneet. Lehmänmuonaa ja köyhien ruoan jatke, itiölakeille tuhahdeltiin. Sotavuosinakin kaivettiin pettua männyn kyljestä, mutta potkittiin juurelta herkkutatit pois.

kuva Limanuljaska on nimestään huolimatta hyvä ruokasieni, kunhan sienen nylkee. Paula Kangas näyttää, miten se käy. Kuva: Suvi Hurri

Apuun tulivat länsirannikolle muuttaneet karjalaiset, jotka alkoivat opettaa sienien hienouksia paikallisille. Ja nyt käy syysmetsissä vilske.

– Oi, seudun sienikulttuuri on parantunut niin paljon siitä, mitä se oli! Varsinkin miehet ovat innostuneet sienistä, Porin seudun sieniseuran sienineuvoja Paula Kangas todistaa.

Sienikulttuuria ovat nostaneet lähiruoan arvostus ja julkkissieneksi noussut suppilovahvero. Se on helppo tunnistaa, puhdistaa ja laittaa ruoaksi. Ja kun löytää yhden, löytää usein sata sen kaveria. Se jos mikä saa vakavan sienihulluuden heräämään.

Kanttarellin voi jättää poimimatta

Kankaan mukaan Porin seudulla moni tuntee jo tatit, haperot, rouskut ja orakkaatkin. Vaan vielä on matkaa todelliseen sienitietämykseen. Kankaan puhelin soi syksyisin tiheään.

– Pari vuotta sitten kohuttiin japanilaisten arvostamasta tuoksuvalmuskasta eli matsutakesta. Silloin eteeni kannettiin monen monta sientä, joista yksikään ei ollut matsutake.

Moni poimii erilaisia seitikkejä ajatuksella ”ei ne voi olla myrkyllisiä kun ne on niin kauniita”. Yli 200 seitikkilajista vain neljä on tappavan myrkyllisiä, mutta se ei lohduta, jos juuri niitä laittaa ruoaksi.

Yleisin ongelma sienien syömisen jälkeen on ripuli. Pataan on voinut sattua lievästi myrkyllinen sieni, tai sitten on tullut ahnehdittua sieniä äkkiseltään liikaa. Syynä voivat olla myös pilalle menneet sienet.

– Pilaantunutta kanttarellia ei haluta jättää metsään vain, koska se on kanttarelli. Eihän kukaan syö vanhaa kalaa tai lihaakaan.

kuva Kanelihelttaseitikki (vas.), verihelttaseitikki ja suomuorakas ovat hyviä värjäyssieniä. Oikealla suppilovahvero. Kuva: Suvi Hurri

Porista löytyy erikoisuuksia

Sieniharrastajalle Porin seutu on loistava paikka. Esimerkiksi Isomäestä löytyy montaa eri metsätyyppiä ja myös joka sorttia sieniä. Ja on täällä rannikon oma erikoisuuskin, haisusieni. Syömäkelvoton sieni on varsin veikeän näköinen ilmestys.

– Löysin mökiltä tiettävästi maan ainoat haisusienet, joiden lakin reunaa kiersi pitsi. Harmittaa, etteivät ne kuitenkaan olleet oma lajinsa. Olisin nimennyt ne vaikkapa paulanpötkösieniksi, Kangas nauraa.

Yyterin hiekalta löytyy Porin oma nimikkosieni. Se on dyynimukulakuukunen, porilaisittain ryynimukula.

– Ryynimukula ei ole syötävä, vaan sen verran myrkyllinen kuin porilaiset yleensäkin.




Hakusana