Etusivu > Uutiset > 2012 > 02 > Pokeria porilaisittain

Pokeria porilaisittain

(16.02.2012 15:04 KANTT1 / päivitetty 17.02.2012 12:53 Tiilimäki Tarja)

Porilaisen kirjailijan Soila Ojasen nuorisodekkarissa pelataan pokeria remontissa olevassa koulussa.

Tammen Musta kaista -sarjassa vastikään ilmestynyt Pokerinaamat on Ojasen toinen nuorisodekkari. Vuonna 2009 ilmestyi Petos paketissa romaani.

- Huvittavaa sinänsä, että tässä uudessa kirjassa on täsmälleen saman verran sivuja kuin ensimmäisessä eli 143 sivua, laskeskelee Ojanen.

Lukijaystävälliseen sivumäärän on taustalla selkeä missio siitä, että nuoret ja varsinkin pojat pitäisi saada lukemaan enemmän.

- Olen pyrkinyt ottamaan huomioon myös laiskat lukijat, jotka eivät missään nimessä voisi ajatellakaan uppoutuvansa esimerkiksi satasivuisiin vampyyrisaagoihin.

Ojanen haluaa kirjoittaa huumorin sävyttämää realismia.

- Aidosta sanailusta, ajankohtaisesta aiheesta ja yllättävistä juonenkäänteistä syntyy tarina, joka pitää lukijan mielenkiinnon yllä.

Pokerinaamat kirjassa joukko nuoria, tyttöjä ja poikia, keksii perustaa pokeriringin remontissa olevan koulun luokkaan.

Vaikka Pokerinaamat ja aiemmin ilmestynyt teos ovat itsenäisiä teoksia, niin yhdistävänä tekijänä ovat yläluokkalaiset tytöt, Karo, Alina ja Paukku.

Hilpeän pokeriringin hymyt kuitenkin hyytyvät, kun he tekevät koulun vintillä yllättävän löydön, ja saavat vastaansa todellisia rikollisia, joiden pokerinaama ei petä.

Tuttuja nurkkia lapsuudesta

kuva Soila Ojanen ei itse osaa pelata pokeria, mutta kirjaa varten häntä on konsultoinut oma tytär. Kuva Niko Juhola.
Kirjan sivuilla vilahtelee porilaisille tuttuja paikkoja ja nimiä, vaikka Käppärän koulu onkin muuttunut Näppärän kouluksi.

- Kirjan tapahtumapaikkana on Käppärä, oman lapsuuteni ja nuoruuteni miljöö. Toki kirjassa liikutaan myös muualla Porissa.

Omena ei tässäkään tapauksessa putoa, Ojasen omien sanojen mukaan, kauas puusta, koska hänen isänsä kirjailija Simo Ojanen kirjoitti 1970 -luvulla nuorisoromaanin Käppärän rautajengi.

- Kai mun kohtaloni on sitten kirjoittaa poikakirjoja, kun isä kirjoitti pääasiassa tyttökirjoja, vitsailee Ojanen.

Keski-ikäisen naisen avautumisromaania saa kuulemma vielä odottaa.


Ojanen myöntää, että nuorille kirjoittamisessa on hyötyä siitä, että itsellä on neljä lasta.

- Toisaalta, jokainen meistä on ollut joskus lapsi ja nuori, joten muistoista voi ammentaa kaikenlaista käyttökelpoista.

Kotikenttäedusta ei välttämättä ole hyötyä, jos aikoo saada palautetta kirjasta.

- Perheen 17-vuotias totesi, että hän on kiinnostunut kirjasta vain siinä tapauksessa, että siitä tehdään elokuva.

Kiertueelle huhtikuussa

Patsastelua ja lukemista harrastavaa, ja kirjoittamisen sekatyöläiseksi itseään tituleeraavaa Ojasta työllistää, nelilapsisen perheen ohella, tällä hetkellä myös sarjakuvakäsikirjoitus ja kirjoittamisen käsikirja, freelance-toimittajan työn ohessa.

Kolmannen nuortenkirjan osalta pullat ovat myös hyvin uunissa. Sen hahmotelma on jo kustantajalla ja apuraha kirjan kirjoittamiseen on varmistunut.
Ojanen osallistuu huhtikuussa Kirjakeskuksen järjestämälle viikon mittaiselle kirjailijakiertueelle, joka suuntautuu Pohjois-Pohjanmaalle.



Hakusana