Etusivu > Uutiset > 2016 > 08 > Porin karhupatsaan tarina: kolmas veistos miellytti taiteilijan silmää

Porin karhupatsaan tarina: kolmas veistos miellytti taiteilijan silmää

(22.08.2016 16:22 Saija Laaksovirta / päivitetty 22.08.2016 16:33)

Raatihuoneen edustalla kivimuurilla kaupunkia tarkkaileva Satakunnan karhu on kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin suunnittelema veistos. Nykyinen karhu ei ole ollut muurilla aina, vaan se on jo kolmas versio karhupatsaasta.

Vuonna 1913 taitelija Cedercreutz teki ensimmäisen veistosehdotuksen karhukaupungin vertauskuvaksi. Tämän maakarhun hän kuitenkin korvasi jo vuonna 1914 uudella työllä, terrastista eli keinokivestä tehdyllä istuvalla karhunpennulla, jonka hän lahjoitti kaupungille. Tämä karhupatsas sijoitettiin taitelijan toiveen mukaan Raatihuoneen edustan kaiteelle. Karhu symbolisoi Satakunnan ja Porin elämää.

Vielä toinenkaan karhuveistos ei ollut kyllin hyvä ja taiteilija jatkoi työtään. Cedercreutz kehitteli aihetta edelleen ja lopulta toinenkin veistos korvattiin vuonna 1938 hänen kolmannella karhupatsaallaan samalle paikalle sijoittaen. Vasta tämä viimeinen ja nykyisinkin Raatihuoneen edustalla komeileva pronssiin valettu patsas oli Porin kaupunginhallituksen tilaama. Karhu on maakunnan symboli ja suojeluspyhimys.

kuva Tietojen mukaan taitelija ei ollut toiseenkaan karhuveistokseen tyytyväinen. Pentukarhu istui Raatihuoneen muurin lisäksi hetken myös vesitornin viereisessä puistossa ja sieltä se siirtyi keskuspuistoon, jossa se koki kovia. Istuva karhunpentu on jo kulkeutunut kaatopaikalle. Kuva: Satakunnan Museon kokoelmat


Julkisen patsaan pystyttäminen kaupunkiin oli vielä 1900-luvun alkupuolella uusi ajatus, eikä kaupungeissa ollut paljon patsaita. Nykyisen Raatihuoneen edustalla olevan karhun alkuperäinen kipsiversio sekä pienempi versio on esillä Harjavallassa Emil Cedecreutzin museossa.

Äestäjä-patsasta kaavailtiin aikanaan Raatihuoneenpuistoon

Ennen ensimmäistä karhuveistosta Emil Cedercreutz oli tehnyt luonnollisessa mittakaavassa Äestäjä-veistoksen varta vasten Raatihuoneen edustalle pystytettäväksi. Veistos symbolisoi mullan ja raadannan työtä, jonka Cedercreutz näki silloin kaupungin elämän perustaksi. Hänen ajatuksensa mukaan raha tuli kaupunkiin maalta ja maakauppiailta. Kyseinen ajatus oli kuitenkin kaupunkilaisille vieras ja Äestäjä-patsaaseen suhtauduttiin varauksella.

Äestäjä-patsas oli hetken näytillä Raatihuoneenpuistossa patsaan paljastusjuhlallisuuksien aikaan, mutta sen pystyttämistä ei hyväksytty. Elokuun lopulla vuonna 1920 se päätettiin pystyttää Cygnaeuksen koulun edustalle, jossa se komeilee edelleen. Äestäjä-patsas on Porin ensimmäinen julkinen veistos.

Lähteet:
Ritva Kava, Emil Cedercreutz, Satakunnan eurooppalainen, Hakapaino Oy, Helsinki 1994.
Ritva Kava, Työn jälkeen, Emil Cedercreutzin kuvanveistotuotantoa, Saarijärven Offset 2008.
Satakunnan kansa, 18.5.1979 artikkeli: Porin pikku nalle joutui kaatopaikalle.


Hakusana