Etusivu > Uutiset > 2017 > 04 > Onnistuneesti sijoitettu Jani Loven kertoo tarinansa lastensuojelusta

Onnistuneesti sijoitettu Jani Loven kertoo tarinansa lastensuojelusta

(07.04.2017 12:36 Elli-Mari Sulonen / päivitetty 07.04.2017 12:37)

Huostaanotettu ja sijaisperheeseen sijoitettu Jani Loven on kirjoittanut oman tarinansa sijoitettuna lapsena. Janin tarina kertoo koskettavalla tavalla, kuinka perhehoito on antanut hänelle uuden elämän, mahdollisuuden olla muutakin kuin vammainen diabeetikko.

– Makasin lattialla uudessa perheessäni. Olin juuri äskettäin tullut tänne. Sijaisäitini oli sohvalla vieressäni, kysyin: miksi sinä valitsit tällaisen vammaisen diabeetikon? Tämä kuvaa minua silloin ja tunnetta siitä, kuinka ajattelin itse olleeni huono lapsi, Jani kertoo tarinassaan.

Jani on sijoitettu kiireellisesti pari kertaa, kunnes hänet huostaanotettiin ja sijoitettiin perhekotiin. Aikuiset olivat siinä, mutta he eivät olleet läsnä. Jani tunsi samaa epävarmuutta kuin kotona, mikä näkyi varasteluna, ilkivaltana ja kiusaamisena.

– Lopulta ääneni kuultiin, sijaisperheeni vaihtui. Täällä sai liikkua vapaasti, nämä aikuiset kuuntelivat, sai sanoa mitä ajatteli, Jani kuvailee tilannetta.

Luottamus sijaisvanhempiin syntyi ja Jani pystyi ajattelemaan olevansa taas hyvä juuri sellaisena kuin on. Hänen huolensa myös omasta äidistä ovat vähentyneet tuen myötä.

– Jotenkin mä rupesin luottaa näihin aikuisiin ja uskalsin hengähtää, antaa narut mun sijaisäidille, joka nyt auttoi äitiä ja sain keskittyä omiin puuhiin, Jani sanoo.

Janista on kasvanut ammattikoulua käyvä nuori, joka on kuin kuka tahansa muu ikäisensä. Onnistunut perhehoito vaatii paljon työtä lastensuojelun työntekijöiden ja perheen välillä. Janin tarinassa kyseessä on hiukan tavallisuudesta poikkeava perhehoidon muoto.

– Perhe toimii erityisen tuen perheenä, jossa sydämen lisäksi löytyy ammatillista osaamista antaa perheen jäsenyys lapsille tai nuorille, jotka muuten olisivat päätyneet laitossijoitukseen. Janin sijaisäiti Maria Paiho-Vartiainen on psykiatrian ammattilainen, kuvailee sosiaalityöntekijä Minna Valli.

Tärkeää on tiedostaa, että vaikeistakin asioista voi päästä eteenpäin. Perhehoitajan ja biologisen vanhemman yhteistyö on tärkeää, jotta lapsi voi kokea sen tunteen, että on arvokas ja tärkeä.

– Lapsi tarvitsee kaikki hänelle tärkeät ihmiset ympärilleen yhteistyössä. Se antaa lapselle tilaa eheytyä, sanoo Paiho-Vartiainen.

– En oo erityinen, mutta oon kuitenkin erityinen, mun äidiille, sijaisvanhemille, oon niiden lapsi, joka on arvokas ja jota rakastetaan. En enää todellakaan ole vammanen diabeetikko, Jani kirjoittaa.

Huostaanotossa lapset sijoitetaan joko laitoshoitoon tai perhehoitoon. Ennen sijoittamista lapsen lähiverkosto pitää kartoittaa, jolloin puhutaan läheissijoituksesta ja perhesijoituksesta. Jos läheisistä ei löydy sopivaa sijoituspaikkaa, voidaan lapsi tai nuori sijoittaa Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikön valmentamaan perheeseen.

– Hyvällä yhteistyöllä saamme paljon aikaiseksi. Sen eteen, että kaikilla olisi hyvä olla, tehdään paljon töitä. Lapset ja nuoret ovat yksilöitä ja jokaiselle on mietittävä oikea paikka heidän tarpeidensa mukaan, sanoo Valli.
Porin kaupungin lastensuojelun perhehoidossa on tällä hetkellä 87 sijaisperhettä, joista viisi on erityisen tuen perheitä. Sijoitettuja lapsia lastensuojelun perhehoidossa on 146.


Hakusana