Etusivu > Uutiset > 2017 > 06 > SuomiAreenassa esillä ympäristöasiat ja lähiöasuminenkin

SuomiAreenassa esillä ympäristöasiat ja lähiöasuminenkin

(14.06.2017 15:23 Toni Peltonen / päivitetty 14.06.2017 15:23)

Heinäkuisessa SuomiAreenassa keskustellaan tänä vuonna paljon asumisesta ja ympäristöstä. Viikon 10.-14.7. aikana kysytään: Mitkä energiaratkaisut ovat todellisuutta tulevaisuudessa? Miten kuntia ja kaupunkeja kehitetään kestävästi? Miten asukkaiden hyvinvoinnista pidetään huolta? Onko pakko olla energiaviisas?

Keskusteluviikon päätöspäivänä perjantaina 14.7. kello 11.45–13.00 Puuvillan kauppakeskuksessa pohditaan lähiöitä teemalla: Älä dissaa meitsin huudeja – lähiöt mielikuviensa vankeina. Yksi keskustelijoista on maisematutkimuksen professori Maunu Häyrynen Turun yliopiston Porin yksiköstä.

Professori Häyrysen mukaan lähiökeskustelussa on mukana koko ajan kahdenlaisia mielikuvia: lähiöiden rakennusvaiheessa 1960-70-luvuilla tuotettu yltiöpositiivinen kuva ja viimeistään 1990-luvun laman myötä vahvistunut ongelmalähiömielikuva.

- Lähiöt nähtiin aluksi kaupunkeihin muuttavan maaseutuväestön asumisratkaisuna. Lähiöt kuvattiin moderneina ja mukavina asumisyhteisöinä, joihin perheet voivat muuttaa maalta nykyaikaisiin asuntoihin luonnon keskelle, kertoo professori Häyrynen alkuajoista.
Kun ihmiset näin tekivät, tulivat lähiasumisen ongelmat esille arjessa.

- Usein lähiöt rakennettiin paikkoihin, joissa ei oikein ollut palveluita eikä infraakaan valmiina. Tieverkkokin saattoi olla riittämätön kasvavalle liikenteelle.

Ongelmaleima syntyi ja jäi

Ihmiset löysivät itsensä keskeltä korpea, josta ei päässyt muualle kuin töihin ja takaisin. Ihmisten sopeutumisvaikeudet alkoivat. Lähiöistä alkoi syntyä huonoja mielikuvia, jotka median välityksellä levisivät.

Häyrysen mukaan kaupungeissa tuli jako lähiöihin ja ongelmalähiöihin. Kaikkien tietämä leima tarttui osaan lähiöistä jo 1970-luvulla ja leima pysyi, vaikka ympäristö myöhemmin parani ja palveluitakin oli saatavilla.

- Ulkopuolisten näkökulmasta ei parannuksista enää oltu kiinnostuneita, vaikka lähiöiden asukkaat itse eivät kokeneet asuinpaikkaansa ongelmallisena.

Lähiöasumisen uusi nostalgia

1980-luvulla alkoivat Suomessa isot lähiöhankkeet, joilla parannettiin asuinympäristöjä. Useita hankkeita on ollut käynnissä 2010-luvulle asti. Nykyinen hallitus ei ole aloittanut erityisiä lähiöprojekteja.

Vuonna 2017 lähiöasumisessa alkaa professorin mielestä jo olla nostalgiaa ja mielikuva on positiivisempi.

- Ylipäätään lähiöiden lapsilla on matalampi kynnys muuttaa itse takaisin lähiöön. Keskustan kakaroilla on yhä kynnyksensä, Maunu Häyrynen toteaa.

Lähiöiden kehitys jatkuu tulevaisuudessakin niin, että osa lähiöistä menestyy ja osa putoaa kehityksestä.

- Kaupunkisuunnittelussa ollaan siirrytty yhtenäiseen ja tiiviimpään keskustarakentamiseen. Erillisiä lähiöalueita ei enää tehdä.

Laajenevien keskustojen myötä osa lähiöistä on imeytynyt mukaan kehitykseen.

- Sijainti ja yhteydet auttavat tässä imussa. Porista voi esimerkiksi ottaa Pormestarinluodon alueen, professori sanoo.

Katso SuomiAreenan koko ohjelma: http://suomiareena.fi/ohjelmapuhujat


Hakusana
2017 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 2016 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 2015 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 2014 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 2013 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 2012 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 2011 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12 2010 01 02 03 04 05 06 07 08 09 10 11 12