Rakennuskulttuuritalo Toivo: Ikkuna-näyttely

Rakennuskulttuuritalo Toivossa 4.6.-27.9.2020

Pori
Tähtikatu, by Satakunnan Museon kokoelmat

Kesänäyttely ikkunoiden historiasta ja kunnostuksesta (4.6.-27.9.2020)

Koronapandemia muutti Rakennuskulttuuritalo Toivon kevään ja kesän ohjelman. Kesäksi suunniteltu Katseet katolle -näyttely siirtyy vuodella eteenpäin. Jouduimme myös perumaan keväälle 2020 suunnitellut ikkunankorjauskurssit. Jotta monet kursseille ilmoittautuneet ja muutkin ikkunoiden kunnostamisesta ja historiasta kiinnostuneet henkilöt pystyisivät omatoimisesti opiskelemaan kyseistä aihepiiriä, päätimme tuoda näytille ikkunoiden historiasta ja kunnostuksesta kertovan näyttelymme. IKKUNA-näyttely oli aiemmin esillä vuonna 2011. Näyttelyyn pääsee tutustumaan Korsmanin talon pohjoispäädyssä.

Rakennuskulttuuritalo Toivon IKKUNA-näyttely käsittelee ikkunoiden historiaa aukko- ja sianrakkoikkunoista erilaisiin lasi-ikkunoihin, ikkunalasin valmistusta, vanhoihin ikkunoihin liittyviä arvoja ja arvostuksia sekä ikkunoiden kunnostusta. Näyttelyssä esitellään myös satakuntalaiset lasitehtaat, näistä maineikkaimpana Tuorsniemen lasitehdas (1781 – 1868).

Ensimmäiset lasi-ikkunat tulivat Suomeen keskiajalla, oletettavasti ensin kirkkoihin. Turun kaupunkitaloissa lasi-ikkunoita on ollut 1400-luvulla. Porissa ensimmäiset lasi-ikkunat laitettiin Juhana-herttuan kuninkaankartanoon 1558-59. Varsinaisesti lasi-ikkunat alkoivat yleistyä Suomessa vasta 1700-luvun lopulla.

Alun perin hirsirakennuksiin ei tehty lainkaan valoaukkoja, joten valoa saatiin sisään vain avonaisesta ulko-ovesta ja lämmityslaitteena toimivan savu-uunin savunpoistoaukon kautta. Aukkoikkuna säilyi maaseudulla ja kaupungeissakin lähes niin kauan kuin savutuvissa asuttiin, syrjäseuduilla jopa 1900-luvulle.

Aukkoikkunan vieressä oli helppo tehdä tarkkaakin käsityötä, mikäli kesti vedon ja koleuden. Paremmin ja pidempään työ sujui, kun aukon eteen laitettiin jonkinlaisen sääsuoja. Halpa ja luonnollinen ikkunakalvo saatiin nahasta tai sian virtsarakosta, joka mainitaan erinomaisen läpikuultavaksi. Vielä 1600-luvulla kalvoikkunoita käytettiin jopa säätyläisrakennuksissa.

Suomen sana ikkuna (akkuna) tulee venäjän sanasta ”окно (okno)”, silmä. Sana on tullut meille idästä rautakauden lopulla. Sana ei kuitenkaan silloin tarkoittanut nykyisen kaltaista ikkunaa, vaan savutuvan luukulla suljettavaa seinäaukkoa. Itse asiassa sanalla akkuna saatettiin vielä 1800-luvun lopulla tarkoittaa savutuvan luukulla suljettavaa aukkoa ja varsinaista ikkunaa sanottiin lasiksi.

Näyttely on avoinna yleisölle 4.6. – 27.9.2020 ti-to klo 12 – 17, sekä Porin päivän viikonvaihteena pe-su klo 11-15.