Tietoa hiihtolatujen kunnossapidosta

Seuraavat seikat vaikuttavat hiihtolatujen kunnossapitoon:
1.    Ilman lämpötila
2.    Ilman ja lumen kosteus
3.    Tuuli
4.    Pilvisyys
5.    Sateet
6.    Lumen rakenne ja laatu

Vesikelillä kun lumi on kosteaa/märkää vähäistä lumipatjaa kannattaa hävikin vuoksi ajaa rajoitetusti latukoneella. Vesisateella tiivistä ladun pintaa ei kannata jyrsiä latukoneella, koska itsestään tiivistynyt pinta vähentää sateella lumipatjan sulamista. Vesikelillä ladun ajossa on myös huomioitava se, että ainakin hetkellisesti syntyy tiivis, märkä latu. Tässä tilanteessa lämpötilan kääntyessä nopeasti reippaalle pakkaselle tai jopa melkein nollakelissä kovan tuulen seurauksena latu voi muuttua muutamassa tunnissa vaarallisen jäiseksi.
Märän kelin (vesikelin) muuttuessa nopeasti pakkaskeliksi olisikin tärkeä pystyä ajoittamaan ladun pinnan rikkominen oikeaan aikaan, näin tehden kosteus lähtee poistumaan ja ladusta saadaan mahdollisimman luminen. Mikäli pintaa ehtii jäätyä kivikovaksi, jyrsinnän jälkeen syntyy huonosti sitoutuvaa rakeista ja jäistä rouhua.
Kylmällä säällä (vitikeli) latu pysyy yleensä kovassakin käytössä hyvänä, eikä suinkaan vaadi päivittäistä koneellista huoltoa.
Ilman kosteudella on merkittävä vaikutus lämpötilan lisäksi lumeen ja ladun pintaan juuri +1 - -2°C asteen lämpötiloissa. Mikäli lumi on valmiiksi kosteaa, ilmankosteus on korkea, taivas täysin pilvinen ja vielä paljon hiihtäjiä ladulla on seurauksena nopeasti ladun ns. liippaantuminen (kiillottuminen, jopa lasittuminen). Tämä ilmiö tapahtuu nopeasti uudella hienorakeisella lumella, mutta myös tykkilumella ja tekojääradan jäähileellä. Latu-ura menee liipan lisäksi ns. muljuksi. Luistelubaana tiivistyy tässä olosuhteessa ja tuo vauhtia ja epävakautta suksiin. Luonnollinen ilmiö tämäkin.
+1- -2°C asteen lämpötilassa latu voi olla myös yllättävän kuiva, mikäli takana on kylmä pakkasjakso ja ilman kosteus on alhainen (selkeä taivas ja kylmä tuulen vire).
Luonnon lumi on kiteisyydeltään erilaista kuin tykkilumi ja jäähile. Uusi luonnon lumi on rakenteeltaan erilaista kuin vanha, muokkauksen myötä muuttunut lumi. Jäähile sitoutuu näistä huonoiten, eihän se oikeastaan ole edes lunta. Tekojääradalta ajetun hileen runsas koneellinen jyrsintä ja muokkaus johtaa siihen , että ladun pinta ei pysy kassassa, vaan alkaa puuroutua nopeasti. Puuroutumiseen positiivisesti vaikuttaa mm. se minkä aikaa latu ehtii ajon jälkeen jähmettyä ennen hiihtokäyttöä. Kostealla lumisateella on sitova vaikutus rakeiseen lumeen.
Tykkilumesta saadaan kestävä latu muuttuvia olosuhteita vastaan. Tuottavaan tykkilumen tekoon täytyisi pakkasta olla vähintään -5°C astetta, mieluiten noin -10°C ja alhainen ilmankosteus, eikä juuri pyörivää tuulta.
Porissa on huomattavan suuria eroja talvisin lämpötiloissa. Tällä hetkellä (3.1.2019) suuressa osassa kaupunkia lunta on 1-3 cm, mutta esim.  Noormarkussa lunta on 10-30 cm ja Laviassa yli 30 cm. Ei siis ihme, että Noormarkussa ja Laviassa hiihdetään luonnonlumiladuilla.