Etusivu > Kulttuuri > Museot > Rakennuskulttuuritalo Toivo ja Korsmanin talo > Tietoa Toivosta > Perinteinen puutalokiinteistö kaupungin keskustassa > Rakennuskulttuuritalo Toivo

Rakennuskulttuuritalo Toivo

Rakennuskulttuuritalo Toivon taloa kunnostettaessa vuonna 1995 osoittautui, että talon keskiosan muodostaa erillinen eteisestä, keittiöstä ja kamarista koostunut, maalaamaton talo. Talon päätykolmiot ovat paikoillaan talon ullakolla. Rakennustyypin ja muiden korjaustyön aikana saatujen tietojen perusteella on arveltu, että kyseessä voi olla sama talo, jossa asui tontin ensimmäisiä nimeltä tunnettuja asukkaita jo vuonna 1823. Nykyiseen Varvinkadun puoleisen pituutensa talo oli laajennettu lisäämällä molempiin päihin kaksi huonetta jossain vaiheessa ennen vuotta 1853.

Vaikka tontin asukkaat voidaan selvittää henkikirjatietojen perusteella vuodesta 1823 alkaen, vasta vuodesta 1878 lähtien heidät voidaan liittää tiettyihin rakennuksiin. Tällöin Toivon talon omisti 40-vuotias merimiehen leski Johanna Lagerström, joka asui talossa 19 muun asukkaan kanssa. Mylläri Johan Nordströmillä ja vaimo Amandalla oli yksi lapsi, työmies Gustaf Grönroosilla, joka oli leskimies, oli lapsia kaksi. Työmies Wilhelm Roslundilla oli Amaliansa kanssa yksi lapsi, vuokrakuski Johan Nymanilla Hildansa kanssa kolme lasta. Merimiehen leski Anna Nordlundin pojat Josef ja Johan asuivat samassa talossa eli todennäköisesti vielä äitinsä kanssa. Lisäksi talossa asuivat Maria Snellman ja Juliana Ahlqvist. Ei ole tiedossa, miten nämä kaikki 20 henkeä ja yhdeksän erillistä ruokakuntaa talon kuuteen asuinhuoneeseen mahtui.

Kun leipurimestari K.B.Laine osti vuosisadan vaihteessa tontin eteläpuoliskon, asui talossa enää kolmet vuokralaiset, ompelija Alma Fagerström, nikkari Frans Runsten vaimonsa Edlan, 19-vuotiaan poikansa Karlin ja kolmen alaikäisen lapsensa kanssa sekä kauppias Karl Rantanen vaimonsa Marian ja kahden lapsensa kanssa. Laine ei itse muuttanut taloon asumaan. Hän teetti suunnitelmat kokonaan uuden asuinrakennuksen tekemiseksi vuonna 1901. Siihen olisi tullut viisi huoneen ja keittiön kokoista asuntoa ja yksi kahden huoneen ja keittiön asunto.

Uudisrakentaminen kuitenkin jäi ja sen sijaan hän teki 'vanhassa talossa perinpohjaisen remontin vuonna 1903. Taloon tehtiin uusi asfalttihuopakatto ja ulkoseinät laudoitettiin ja maalattiin.

kuva


Rakennuksessa oli eteinen, keittiö ja neljä asuinhuonetta sekä yksi puotihuone. Kaikissa huoneissa oli palomuurilla varustettu tulisija, mutta vain yhdessä tulisijassa oli hella. Kuisteja oli kolme.

kuva


Vain pari vuotta myöhemmin talo vaihtoi jälleen omistajaa. Talonomistajaksi tuli nyt Viktor Vallin, joka muutti taloon asumaan vaimonsa Emma Josefiina eli Fiinan kanssa. Vuonna 1906 perhe suomalaisti nimensä Vankaksi. Seuraavana vuonna taloa laajennettiin Juhana Herttuankadun puoleisella siipiosalla, johon tuli eteinen, keittiö ja yksi huone sekä kuisti.

kuva


Vuonna 1908 Vankkaa tituleerattiin kauppiaaksi eli ilmeisesti Vankat pitivät kauppaa talonsa kulmassa olevassa puotihuoneessa. Vuonna 1911 perheeseen syntyi poika Erkki. Viktor Vankka kuoli vuonna 1917. Hänen leskensä Fiina meni pian uusiin naimisiin toisen lesken, poliisikonstaapeli Karl Aallon kanssa, jolla oli kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Aallot pitivät talon kulmahuoneessa maitokauppaa talvisotaan saakka, mutta kun poliisi Aalto kuoli sodan aikana ja maitokin oli kortilla, ei tällöin jo yli 60-vuotias Fiina Aalto enää pystynyt hoitamaan kauppaa vaan sen toiminta lopetettiin. Sodan jälkeen puotihuoneessa toimi hetken aikaa Aili Järven muotiliike ja sen jälkeen vuoteen 1960 saakka Taipaleen parturiliike.

1920-luvun alussa Hedelmämehutehdas Toivo siirtyi Vähälinnakadulta Aaltojen taloon. Vesi kuljetettiin suurella vesitynnyrillä kirkkolähteeltä pihassa olevaan vesisäiliöön ja kannettiin sieltä ämpäreille "tehtaaseen", jonka muodosti yksi huone talon keskellä. Tuotevalikoimiin kuuluivat mm. Champpanja, Metsäviini, Portteri sekä tietenkin Sitruunasooda. Limonaditehtaan toiminta päättyi sodan sytyttyä ja tehtaan vaatimattomat koneet myytiin Porin Oluttehtaalle.

Talossa asuttiin vuoteen 1991 saakka. Alla oleva kuva on otettu talojen tyhjennyttyä marraskuussa 1991.

kuva


Vuonna 1992 uusittiin talon katto, mutta varsinaiset kunnostustyöt alkoivat vasta 1.9.1995, kun Toivo perustettiin. Viimeisten vuosien rankan asumiskäytön ja muutaman vuoden tyhjillään olon seurauksena rakennus oli todella rähjäisessä kunnossa, mutta suurempia rakenteellisia vaurioita oli lähinnä limonaditehtaan huoneessa, jossa sekä ulkoseinien hirsiä että lattiarakenteita jouduttiin uusimaan.

Ensimmäinen näyttelyhuone avautui yleisölle jo keväällä 1996, ja sen jälkeen talo oli avoinna yleisölle myös kunnostustöiden aikana niin, että korjaukset olivat osa Toivon näyttelyä.