Etusivu > Kulttuuri > Museot > Teollisuustyön jäljillä > Työväestö > Asuinpaikat > Isosanta ja VIII osa

Isosanta ja VIII osa

Kaavoittamatonta asumista

Isosannan saari kuului pitkään Aittaluodon kruununmaihin. 1700-luvulla Isosanta oli vielä täysin autio. Tulitikkutehtaan perustamisen jälkeen 1850-luvulla alueelle alkoi syntyä vapaasti muodostunut esikaupunkialue, koska työläiset halusivat asua lähellä teollisuutta. Kaupungin teollisuus oli keskittynyt 1860- ja 1870-luvuilla juuri Aittaluodon ja Isonsannan alueille. Alueelle rakentaminen oli myös halpaa, sillä aluetta ei oltu kaavoitettu ja rakentaminen siten maksuista tai säännöistä vapaata.


Uutta asuinaluetta alettiin kutsua "Blomin kaupungiksi". Tulitikkutehtaan ja konepajan väliin pehmeälle ja liejuiselle maapohjalle oli rakennettu sikin sokin pieniä hirsitaloja ja latoja niin tiivisti, että ne olivat lähes kiinni toisissaan. 1870- ja 1880-luvulla maaseudulta virtasi väkeä työskentelemään uusilla sahoilla ja vuonna 1880 Isosannalla asui jo 1500 henkilöä. Alue oli siis jo pienen kaupungin kokoinen. Ongelmana oli kuitenkin se, että Isosanta ei kuulunut vielä tuolloin Poriin vaan Ulvilaan, joten kaupunki ei saanut alueelta verotuloja.


Kaupungin puolelle kuljettiin joen yli aluksi lautalla tai veneillä. Myöhemmin tilalle rakennettiin "Charlotta" - niminen ponttonisilta. Kiinteä Porin silta valmistui ponttonisillan paikalle vuonna 1926.


Ahtaasti asutulla alueella hygienia oli heikkoa ja taudit levisivät. Isosanta kärsi pahemmin epidemioista kuin joen eteläpuoli. Asukkaiden ainoa peseytymispaikka oli Hjulgrenin sauna. Sanomalehtien mukaan saunan edustalla käytiin usein raakoja tappeluja.


Isonsannan alueella asui enemmän miehiä kuin naisia. Tyttäristä pidettiin tarkkaa huolta ja mikäli mahdollista, katsottiin, etteivät tyttäret menneet naimisiin paikallisten miesten kanssa.

Kaupungin omistukseen

kuva
Alueen tilanne muuttui 1800-luvun lopussa, kun kaupunki lunasti valtiolta Aittaluodon ja Isonsannan alueet. Tämän jälkeen kaupungininsinööri Lindström laati asemakaavan uudelle VIII kaupunginosalle. Asemakaavan tarkoituksena oli hävittää Blomin kaupunki kertaheitolla. Viimeiset hökkelit hävisivät kuitenkin vasta vuonna 1900. Osa asukkaista muutti Toejoelle, johon syntyi Blomin kaupungin kaltainen esikaupunkialue.


Isosannan uutta kaupunginosaa rakennettiin vilkkaasti 1900-luvun alussa. Rakennuksista tuli moderneja hirsirakennuksia. Taloissa saattoi olla parhaimmillaan jopa 20 asuntoa, joissa oli yksi huone ja keittiö. Asukkaat olivat pääasiassa edelleen lähitehtaiden työntekijöitä. Poikkeuksena muuhun Poriin VIII osassa ei ollut hevosia tai lehmiä. Uuden puuvillatehtaan vieressä oli puisto, josta tuli suosittu sunnuntaipäivien viettopaikka.


Tehtaat rakennuttivat alueelle myöhemmin myös työntekijöilleen tarkoitettuja asuntoja. Esimerkkinä voidaan mainita "Satulinna", "Pilvilinna" ja "Impilinna", jotka olivat tarkoitettu Puuvillatehtaan työntekijöille. Asukkaat koostuivat pääasiassa nuorista naimattomista naisista.