1636-1765 | Kaupunki riutuu

Uuden ajan alussa Euroopassa syntyi uusi talouspolitiikka, jota kutsutaan merkantilismiksi. Valtio pyrki säätelemään talouselämää tarkasti yksityiskohtaisilla määräyksillä. Ruotsiin merkantilismi omaksuttiin 1600-luvulla ja se jatkui pitkälle 1700-luvulle saakka. Kruunun päämääränä oli ennen kaikkea kansallisvarannon kohottaminen ja kaupungeille määrättiin oma vaikutuskenttänsä. Ruotsin pyrkimyksenä oli myös luoda Itämeren alueelle uusi suurvalta.

Ulkomaankauppa kiellettiin

Uuden talouspolitiikan myötä Porilta poistettiin asteittain oikeudet käydä ulkomaankauppaa. Se merkitsi kaupungin hidasta riutumista. Suomen ainoat ulkomaankauppaa käyvät tapulikaupungit olivat Turku, Helsinki ja Viipuri. Porista sai viedä ulkomaille, lähinnä Saksaan, ainoastaan rajoitetusti puutavaraa. Porista tuli maakaupunki ja sen tehtävänä oli tavaranvaihdon välittäminen maakunnan ja valtakunnan tapulikaupunkien, pääasiassa Tukholman, välillä.

Kaupungin elinkeinoelämä, joka oli ollut riippuvainen ulkomaankaupasta, lamaantui. 1600-luvun puolella Poriin ei perustettu yhtään varsinaista teollisuuslaitosta ja ne harvat teollisuuslaitokset, jotka olivat olleet olemassa, lopettivat toimintansa. Käsityöläisten määrä väheni 1700-luvulle tultaessa kaksi kolmasosaa siitä mitä se oli ollut 1640-luvulla. Kauppapurjehdus hiipui myös kotimaan osalta. Sotien vuoksi purjehdus kiellettiin ajoittain kokonaan.

 

Lompakko, nuuskarasia sekä tinatuoppi ja -lautanen 1600-luvulta. Satakunnan Museon kokoelmat.


Verotaakka ja venäläiset

Myös sotien aiheuttamat rajut verot vaikeuttivat Porin oloja. Poria kiersi tulliaita, joka sai seurakseen vallihaudan 1640-luvulla, ettei kukaan olisi päässyt livahtamaan tavaroineen kaupunkiin maksamatta veroa. Talvisin aita pystytettiin myös jäälle. Uusia veroja ns. pikkutullin lisäksi olivat aksiisit eli valmisteverot, jotka koskivat leipomista, oluenpanoa, viinanpolttoa ja teurastusta.

Ruotsin suurvaltaunelmat romuttuivat lopulta pahasti Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721. Kaupungit ja kunnat olivat rappioituneet ankaran verotuksen seurauksena. Kuninkaalta riistettiin yksinvaltius ja valta siirrettiin säädyille. Valtakunnan elinkeinoelämää ryhdyttiin elvyttämään jaloilleen.

Porissa ongelmia aiheuttivat myös venäläiset sotilaat, jotka hävittivät Porin ja ryöstivät kaupunkilaisia vuosina 1713–1714. Venäläiset olivat miehittäneet koko Suomen suuren Pohjan sodan aikana 1700–1721. Venäläisiä paenneet porvarit palasivat takaisin Poriin miehityksen päätyttyä ja ryhtyivät suunnittelemaan kaupungin uudelleen rakentamista. Rajoitettu oikeus puutavaran vientiin nähtiin esteistä huolimatta mahdollisuutena ja porilaisia laivoja kävikin Saksassa jälleen 1740-luvulla. Myöhemmin tämä kauppa kasvoi samoin kuin kaupungin kauppalaivasto.

Ensimmäiset yksityiset teollisuuslaitokset

Vuonna 1747 kaupunkiin perustettiin halli- ja manufaktuurioikeus, jonka alaisuuteen tuli kaikkien teollisuuslaitosten kuulua. Tuolloin kaupungissa oli jo ainakin yksi tiilitehdas, joka oli ilmeisesti perustettu juuri halli- ja manufaktuurioikeuden rohkaisemana. Ei ole tietoa koska tehtaan toiminta loppui, mutta kaupungissa asui vielä 1750-luvulla tiilentekijä Erik Juhananpoika Hult. 1760-luvun alussa kaupungissa oli ainakin kolme tehtaaksi laskettavaa laitosta, joista merkittävämmäksi kasvoi tupakkatehdas. Nämä olivat kaupungin ensimmäiset teollisuuslaitokset, jotka eivät olleet kruunun, vaan porvareiden omistuksessa.

Vuonna 1765 Pori sai takaisin ulkomaankauppaoikeudet eli siitä tuli uudelleen tapulikaupunki.