Teollisuustoiminta (1636-1765)

Tiilitehdas (1740-luku - ?)

Johan Kekoniuksen värjäyslaitos (1760-luku - ?)

Tupakankehruulaitos (1763 - 1824)

Tupakankehruulaitos perustettiin Henrik Backmanin sekä muutaman muun osakkaan kesken. Se aloitti toimintansa vuonna 1763. Tehdas valmisti vuoteen 1770 mennessä vuosittain 330 leiviskää kierrettyä tupakkaa. Raaka-aineista suuri osa oli ulkomaisia. Tupakkatehdas oli tuolloin kaupungin merkittävin teollisuuslaitos. Tehdas kaipasi kuitenkin asiansa osaavaa työmestaria. Koska tällaista ei kuulunut, toiminta hiipui, ja tehdas toimi ainoastaan puolella teholla.

Tupakkatehdas sai uudet osakkaat 1790-luvun alussa ja toiminta lähti uudelleen käyntiin. Työntekijöitä oli neljä ja he työskentelivät yhden kehruupöydän äärellä, jossa oli suurempi ja pienempi puristin. Vuoden 1801 kaupungin palon jälkeen tehdas rakennettiin uudelleen ja toiminta tehostui entisestään. Työntekijöiden määrä kasvoi kahteentoista. Palon jälkeen tehtaalla valmistettiin nuuskaa, rullatupakkaa ja kartuusitupakkaa eli pakattua irtotupakkaa.

Vuonna 1806 tehdas siirtyi kapteeni Fredrik Frans Wallenstrålen haltuun. Tehtaan koneistoon kuului tuolloin 1-2 kehruupöytää ja 2-3 puristinta. Myöhemmin tehtaalle hankittiin leikkuukone kartuusin valmistamiseen. Osa raaka-aineista saatiin Wallenstrålen rusthollin tupakkaviljelmiltä, jotka sijaitsivat Lyttylässä. Tehtaan tuotanto oli suurimmillaan vuosina 1818 ja 1819. Wallenstråle ei ollut erityisen innokas teollisuusmies ja ilmeisesti sen vuoksi tehtaan toiminta lopetettiin asteittain vuosina 1820–1824.

Tupakkatehdas sijaitsi nykyisellä Antinkadulla, puolessavälissä Valtakadun ja Hallituskadun risteyksiä.

Villa- ja pellavapainimo (1764 - 1800-luvun alku)

Värjäri ja kauppias Johan Keckonius perusti vuonna 1764 villa- ja pellavakankaiden värjäyslaitoksen, joka oli yksi kaupungin ensimmäisiä teollisuuslaitoksia. Tehdasta hoiti sittemmin Raumalta Poriin muuttanut Johan Levin hyvinkin menestyksekkäästi. Hänestä tuli lopulta varakas mies. Tehdas oli käynnissä vielä vuonna 1798, jolloin siellä työskenteli yhdessä työhuoneessa yksi kisälli sekä naisväkeä. Laitoksella oli vielä tuolloin runsaasti työtä. Tehtaan toiminta hiipui ilmeisesti 1800-luvun puolella.