Satama kaupungin edustalla ja Kivinissä

Etelärannan satama

Porin ensimmäisen satama sijaitsi nykyisessä Etelärannassa. 1500- ja 1600-luvuilla satama-alue oli laitureita lukuun ottamatta täynnä rantapuoteja ja nuottakotia. Kaupungin perustamisen alkuaikoina Porissa asui porvareita, jotka olivat myös kauppiaita, laivanomistajia ja laivureita. Varakkaimpien porvareiden kreijari-tyyppiset alukset purjehtivat Porista tavallisesti kaksi kertaa vuodessa hansakaupunkeihin, kuten Danzigiin, Lyypekkiin, Stralsundiin, Rostockiin, Greifswaldiin sekä myös Riikaan ja Haapsaluun. Näissä kaupungeissa myytiin lasti, joka oli tavallisesti voita, vuotia, nahkatavaroita, tervaa ja lohta.

Ulkomaalaiset tuotteet, jotka purettiin tullisillalle laivojen palattua Poriin, sisälsivät komeita "Englannin" ja "Görlitzin" kankaita, valmiiksi ommeltuja vaatekappaleita, pitsejä, hattuja, vöitä ja erilaisia kukkaroita. Lisäksi tuotiin monenlaisia taloustavaroita kuten Nürnbergin veitsiä, silmäneuloja sekä tietenkin suolaa, joka oli välttämätöntä ruuan säilömiseen. Tuontiherkkuja olivat Reinin, Ranskan ja Espanjan viinit, Braunschweigin mumma-olut, "Sunnin olut" ja "pöytäolut", Saksan omenat sekä Saksan pähkinät. Tullimies kierteli kirjureidensa seuraamana tavaroiden keskellä ja merkitsi tarkasti luetteloihinsa kaikki verotettavat tuotteet. Ulkomaiset kauppapalvelijat, etenkin saksalaiset Lyypekistä ja Danzigista, olivat varsin yleinen näky Porissa tuohon aikaan.

Hietanenä eli Kivini

1600-luvulla huomattiin, että suuremmilla laivoilla oli vaikeuksia purjehtia Etelärannan satamaan, koska joen väylät olivat mataloituneet. Kevättulvat toivat joka vuosi mukanaan hiekkaa ja mutaa. Lastauspaikka siirrettiin aluksi Björkholmeniin eli Koivuluotoon. Lopulta 1600-luvun puolivälissä suurten laivojen lastaus tapahtui kaupungista peninkulman päässä Kivinin kohdalla olevalla Hietanenän (tai Santanenän, Sandudden) lastauspaikalla. Kauppiaat kuljettivat vienti- ja tuontitavaransa kaupungista satamaan pienillä veneillä.

Hietanenän sataman katsottiin kuuluvan tuolloin Kokemäen saaren ja Porin kreivikunnan omaisuudeksi, joten kaupunki joutui maksamaan satamastaan vuokraa. Porvarit rakensivat tästä huolimatta sinne aittojaan. Vahtivaja oli rakennettava sen jälkeen, kun Noormarkun sahamyllyltä tulleet lankut pyrkivät merkillisesti häviämään. Satamaan suunniteltiin vuonna 1674 jopa eräänlainen aallonmurtaja. Hietanenän reitti madaltui kuitenkin kevättulvien nostamien hiekkasärkkien vuoksi ja kaupunki joutui vuonna 1781 ruoppaamaan reitin, minkä ansiosta tilanne parani hieman. Hietanenän lastauspaikkaan purjehti vielä pienempiä aluksia, mutta 1800-luvulle tultaessa tämä satama menetti merkityksensä.

Kaupungin sataman toiminta jatkuu

Kaupungissa sijainneen sataman toiminta ei kuitenkaan loppunut, vaikka suurempien alusten lastauspaikka siirrettiinkin lähemmäs merta. Ulkosatamasta tavarat kuljetettiin kaupunkiin pienemmillä aluksilla. 1700-luvulla kaupunki tarjosi joelta katsottuna kummallisen näyn. Vieri viereen sullotut rantamakasiinit näyttivät matalaoviselta pystyaidalta. Harvoista aukoista työntyivät kaupungin laiturit veteen. Rannassa oli muutama kivilaiturikin, joista tärkein oli raatihuoneen alapuolella sijainnut tullilaituri.

Eteläranta

1800-luvulla jokiväylää ruopattiin useaan otteeseen, muun muassa siitä syystä, että kaupungin varvilla rakennetut laivat pääsivät purjehtimaan merelle. Tulokset olivat kuitenkin ainoastaan väliaikaisia ja ruoppaukset tulivat erittäin kalliiksi. 1800-luvun lopulla ryhdyttiin kaavailemaan suurruoppausta, jotta kaikki tuotteet puutavaraa lukuun ottamatta pystyttäisiin kuljettamaan Poriin asti ja sieltä maailmalle. Tähän vaikuttivat myös suunnitelmat Tampereen ja Porin välisestä junaradasta, jonka toteutuessa Tampereen viennin ja tuonnin nähtiin kulkeutuvan suurelta osin Porin kautta. Ruoppaus toteutettiin viidessä vuodessa ja tavoiteltu kolmen metrin syvyys saatiin aikaiseksi. Uuden tehokkaan jokisataman rakentaminen oli kuitenkin mahdoton tehtävä.