Mäntyluodon satama

Mäntyluodon satamaan johtavaa rautatietä ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1897 ja itse satamaa seuraavana vuonna. Satamarata valmistui vuonna 1899 ja se ulottui sataman kivilaiturille saakka. Ensimmäisen rakennusvaiheen jälkeen vuonna 1901 satamassa pystyttiin käsittelemään yhtä aikaa 4-6 laivaa. Kivilaiturilla oli kaksi raideparia ja 25 tonnin kiinteä nosturi. Näiden ansiosta tavarat voitiin lastata rautatievaunusta suoraan laivaan.

Mäntyludon satama vuonna 1915

Ensimmäisen maailmansodan aikana sekä Mäntyluodon että Reposaaren satamissa kävi vilkas kauttakulkuliikenne. Sota vaikutti negatiivisesti Suomen vientiin, mutta sen sijaan tuonti lisääntyi nopeasti. Meriliikennettä vaikeuttivat miinoitukset sekä saksalaiset sukellusveneet. Siitä huolimatta Mäntyluodon satamaan kohdistui ajoittain lähes ylivoimainen paine: laituritilaa oli ainoastaan 4-6 alukselle ja satamassa saattoi odottaa purkamista liki 30 alusta.

Sodan jälkeen Porin satamat halusivat pitää kiinni hyvästä asemastaan, mutta Porvoo ja Turku säilyivät jäänsärkijöidensä ansiosta johtavina talvisatamina. Mäntyluodon tilanne parani vuonna 1924, jolloin satama sai käyttöönsä ensimmäisen jäänsärkijänsä Porin Karhun. 1930-luvulla Mäntyluoto vakiinnutti asemansa talvisatamana ja sitä laajennettiin huomattavasti.

Satamien merkitys oli suuri toisen maailmansodan aikana. Mäntyluoto oli talvi- ja jatkosodan aikana yksi elintärkeistä porteista ulkomaailmaan. Talvisodan seurauksena Suomi menetti tärkeän Viipurin satamineen sekä Hangon, joka oli paras talvisatama. Jatkosodan aikana nämä vallattiin nopeasti takaisin, mutta painopiste säilyi silti Pohjanlahden puoleisissa satamissa. Sotaa käyvien maiden julistama saarto esti Suomea harjoittamasta kauppaa länsivaltojen suuntaan. Jatkosodan aikana kauppa rajoittui Pohjoismaihin ja Saksaan.