Reposaaren satama

Reposaari soveltui hyvin satamapaikaksi, koska saari sijaitsi aavan meren välittömässä läheisyydessä ja se antoi laivoille hyvän suojapaikan sankan metsänsä ansiosta. Kokemäenjoen vuolas virta ja suotuisat tuuliolosuhteet myös estivät talvisin jäänmuodostumista, joten Reposaari oli maan harvoja talvisatamia ja oli auki suurimman osan vuodesta. Reposaarelta lastattiin puutavaraa hollantilaisiin aluksiin jo 1600-luvulla, mutta kaupunki rakennutti saarelle ensimmäisen, varvin vieressä sijainneen laiturin vuonna 1775 (joissakin lähteissä 1778). Samoihin aikoihin saarelle alkoi nousta myös rakennuksia.

Reposaaren satama keväällä ennen laivaliikenteen alkua. Kuvan etulaidassa Reposaaren Höyrysahan lautatapuleja.

Virallisena Porin satamalaitoksen syntymäpäivänä voidaan pitää toukokuun 13. päivää 1780, jolloin Reposaaren satamaan saapuvilta laivoilta alettiin periä satamamaksua. Porilaisalukset maksoivat satamamaksun kerran vuodessa, ulkomaiset laivat joka käynnillä. Satamamaksuilla pidettiin kunnossa kaupungin laitureita. Reposaarelle rakennettiin uusi laituri vuonna 1849. Satamaan rakennettiin myös makasiineja, joihin suurempien laivojen lasti varastoitiin. Tavarat kuljetettiin kaupunkiin pienemmillä aluksilla.

1700-luvun loppu oli satamassa vilkasta aikaa. Kiireisimpinä aikoina laivoja lastattiin myös läheisten saarten rannoilla. Reposaaren sataman kulta-aika oli kuitenkin Venäjän vallan aikana 1800-luvulla. Satama nimitettiin Porin viralliseksi ulkosatamaksi vuonna 1826. Seuraavalla vuosikymmenellä Porin kauppalaivasto oli Suomen suurin ja käsitti 17 % koko maan kauppalaivastosta.

Reposaaresta vietiin vuosina 1770 - 1781 seuraavia tuotteita: tervaa, lautoja, puomiparruja, lehtereitä, auskareita (äyskäreitä), pieniä kaukaloita, airopuita, pitkospuita, ripoja, kankirautaa tervavettä ja kupariplootuja. Tärkeimpiä tuontitavaroita olivat ruis, omenat, tupakanlehdet, kahvi, pumpuli, suola, ohra, vehnä, maltaat, hamppu ja pellava. Laivojen mukana Reposaareen kulkeutui paljon myös paarlastia eli painolastitavaraa. 1800-luvulla satamasta vietiin eniten metsätuotteita, kuten parruja, lankkuja, lautoja ja tervaa. Myöhemmin sahatavaraa vietiin ylivoimaisesti eniten. Jonkin verran vietiin myös potaskaa, voita, lihaa, rautaa, lasia ja saippuaa. Tärkeimmät tuontitavarat olivat suola (tärkein), vilja, sokeri, kahvi ja kankaat.

Porin palo vuonna 1852 sekä Krimin sota (1853–1856) aiheuttivat lamaannuksen Reposaaren sataman toiminnassa. Se toipui kuitenkin nopeasti ja toiminta normalisoitui. 1870-luvulla Reposaaresta kehittyi suursatama vaikka se oli jo tätä ennen ollut maan johtava vientisatama. Samalla vuosikymmenellä saareen perustettiin myös höyrysaha, rakennettiin kirkko sekä koulurakennus ja asukasluku moninkertaistui. Vuonna 1880 Kotkan satama nousi Reposaaren ohi suurimpana vientisatamana.

Reposaari oli saari 1950-luvulle asti. Sinne suunniteltiin rautatieyhteyttä 1800-luvun lopulla, mutta Mäntyluoto osoittautui lopulta paremmaksi ja halvemmaksi ratkaisuksi. Reposaari säilyi kuitenkin merkittävänä satamapaikkana. Mäntyluoto ohitti sen liikennemäärissä vasta vuonna 1925. Tullilaitos ja satamakapteenin toimisto sijaitsivat Reposaarella 1930-luvulle saakka. Lastaus loppui Reposaaren redillä vuonna 1957.