Ahtaus

Purjelaivojen mukana seurasi vuosisatojen ajan suuri miehistö, joka suoritti myös laivan täyttö- ja purkutehtävät eli ahtaamisen itse. Maista otettiin tarvittaessa apuväkeä, mutta työn johto oli laivan päällystöllä. Reposaaren satama oli Suomen ensimmäisiä satamia, jossa ahtauksesta tuli oma elinkeino. Maan ensimmäinen stuuvariliike rekisteröitiin Reposaaressa vuonna 1881. Mäntyluodon satamassa oli 1900-luvun alussa jo lukuisia stuuvariliikkeitä. Tätä ennen stuuvaritoimintaa harjoittivat myös tavalliset kauppiaat kauppaliikkeensä ohella. Vuosisadan vaihteessa rekisteröityjä yrityksiä oli Porissa jo kahdeksan. Stuuvariliikkeiden välillä kävi ajoittain erittäin kova kilpailu.

Ahtausta Mäntyluodon satamassa

Työn luonne

Ahtaustyön luonne oli pitkään satunnaista ja epäsäännöllistä. Työväkeä saatettiin ottaa töihin ainoastaan päiväksi kerrallaan. Reposaaren ja Mäntyluodon satamien työntekijät tulivat pääasiassa Reposaarelta ja sen lähiluodoilta. Monelle alueen nuorelle oli itsestään selvyysjoko mennä töihin sahalle, verstaalle tai satamaan. Tärkeänä työvoimana olivat myös lähialueiden kalastajat, jotka saivat ahtaustyöllä lisäansioita. Töihin mentiin jo varsin nuorena, kuten seuraavasta kertomuksesta käy ilmi:
"Mää ole syntyny 1923, ja aloti Hackliinil 1933 lautatarhal merkkipoikan, joka leimas lautoje, lankkuje ja muu puutavara päit puufirma merkil. Puutavara tapuloitii talveks, ja ku liikenne sit alko kevääl jäide lähdettyy, tavara lastattii jällee rautatievaunuihi ja pistettii jalkamitta päälle. 14-vuotiaan mää sit oli jo laivois. Mu isäni oli ahtaustyöjohtaja, ja hän sano et tul sin hänel kärräämää, et se o helppoo hommaa, sitä naisekki tekee. Ja se oli loppuje lopuks melkei raskaimpii töit mitä satamas oli, se kärräys ko lavoja pitki laivaa kärrättii. Siihe aikaa oli viäl rautapyörät, ja nää selluloosapaalit oli kakssataakilosii."

Ahtaajien työaika oli normaalisti aamukuudesta iltakuuteen. Välillä pidettiin aamiais- ja lounastauot. Ylitöitä oli tarvittaessa tehtävä ilman lisäpalkkaa. Yötyöstä maksettiin tuntipalkka.

Naisahtaajat

Porissa ahtausalalla oli runsaasti naisia. Vuosina 1881 - 1914 peräti 11 porilaisen ahtausyrityksen johdossa oli nainen. Heistä tunnetuin oli Emma Lehtonen, joka oli menestyksekäs ahtaustoiminnassa 1930-luvulle asti. Hänen yrityksessään työskenteli paljon naisia. Ahtaustyö oli ensimmäisen maailmansodan aikana vielä hidasta. Puutavara lastattiin käsivoimin lankku lankulta. Yleisesti naisahtaajat olivat tässä taitavimpia.

Toisen maailmansodan aikana sataman toimintaa hankaloitti työvoimapula. Työkuntoiset miehet olivat rintamalla ja heidän paikkansa ottivat aluksi naiset ja nuoret pojat. Myöhemmin käytettiin myös sotavankeja. Vankien työteho jäi kuitenkin vähäiseksi. Vuoden 1944 alussa yli puolet Hacklin-yhtiöiden 1500 työntekijästä oli naisia.