Porin tulitikkutehdas (1851 - 1987)

Porin Tulitikkutehtaan perusti Ruotsista Poriin muuttanut Hampus Julius Oldenburg vuonna 1851. Tulitikkuteollisuus ei kuulunut vielä tuolloin ammattikuntalaitoksen alaiseen käsityöhön eikä halli- ja manufaktuurioikeuden piiriin, vaan se katsottiin kuuluvan pelkästään kotiteollisuudeksi. Vasta vuonna 1865 herkästi syttyvien fosforitikkujen valmistus määrättiin tapahtuvan tehtaissa.

Porin tulitikkutehdas vuonna 1925

Oldenburg perusti tehtaan Isonsannan luodon lounaiseen osaan nykyisen puuvillatehtaan viereen. Alue kuului vielä tuolloin Aittaluodon kruununtilan maihin. Tulitikkuteollisuus nähtiin vaaralliseksi tulipalovaaran vuoksi ja kuvernööri suostui vuokrausanomukseen tarkistettuaan, että alueella ei sijainnut mitään kruunulle kuuluvia rakennuksia.

 

Työtekijät

Tulitikkutehtaan tyttöjä

Oldenburg tilasi Ruotsista tarvittavat koneet ja raaka-aineet. Aluksi työntekijöitä oli 70, suurin osa oli lapsia. Hakiessaan yksinoikeutta hankkimilleen koneille Oldenburg tähdensi kirjeessään, että hänen tehtaansa antaa työtä 65:lle alaikäiselle köyhälle lapselle ja monelle henkilölle, jotka eivät kykenisi muuhun työhön. Lasten osuus säilyi suurena jatkossakin.

VuosiTyöntekijöitäAlle 15-vuotiaita
1854
1858
1872
117
355
340
103
260
150

 

Tehdasalue

Tehdaslaitoksesta tuli erittäin ajanmukainen. Kaupunginlääkäri Sourander vakuutti senaatille, että kauppias Oldenburg pitää fosforitehtaassaan huolta työntekijöiden terveydestä järjestämällä tasaisen ilmanvaihdon ikkunoissa ja katossa olevien aukkojen avulla. Työntekijöillä oli mahdollisuus myös nukkua tehtaan alueella ja kesäisin kylpeä Kokemäenjoessa. Nykyaikaan verrattuna kyseiset edut tuntuvat miltei huvittavilta, mutta tuolloin ne merkitsivät varsin huomattavia parannuksia.

Tehdaslaitoksen ympärille Oldenburg loi kokonaisen tehdasyhteisön, jossa hän myös itse asui. Alueen hän nimesi porilaisen vaimonsa mukaan Sofiegarteniksi.

 

Menestynyt yritys

Tehtaan alkuaikoina sen tuotteita myytiin ainoastaan kotimaahan. Maan tulitikkuteollisuus (Pori etunenässä) oli kuitenkin tuotannollaan ylittänyt kotimaan tarpeen ja Oldenburg ryhtyi kauppaamaan tikkujaan Venäjälle, alkuaikoina jopa salakuljetuksen avulla. Krimin sodan jälkeen ulkomaanvienti ulottui myös länteen.

Vuonna 1858 Oldenburg päätti yhtiöittää yrityksensä. Laajentunut liike oli kasvanut liian suureksi hänen yksin hoidettavakseen. Sen lisäksi hän oli pahasti velkaantunut ja tarvitsi pääomaa. Yhtiöittämisen jälkeen tehtaan toiminta jatkui huomattavasti vilkkaampana. Tehtaalla oli valmistettu ainoastaan fosforitikkuja, jotka syttyivät raapaistessa mihin tahansa karkeaan pintaan. Vuonna 1860 tehtaalla ryhdyttiin valmistamaan myös vaarattomampia vahatikkuja, joiden suosio ei ollut kuitenkaan merkittävä. Oldenburg jatkoi toimintaansa Porissa vuoteen 1861 asti, jolloin velkojat lopulta kyllästyivät ja syrjäyttivät hänet.

Oldenburgin jälkeen tehtaan toiminta jatkui osakeyhtiönä. Vuosittain tuotettiin n. 20 miljoonaa rasiaa tulitikkuja. Ulkomaanviennin osuus oli 20 % ja vienti suuntautui pääasiassa Venäjälle, Ruotsiin, Norjaan ja Englantiin. Porin tulitikkutehdas oli tuolloin Satakunnan suurin yritys ja valmisti yli 80 % koko Suomen tulitikkutuotannosta. Venäjän ja Turkin sodan aikana (1877 - 1878) tulitikkujen vienti romahti ja tehdas joutui vaikeuksiin. Tehdas pääsi kuitenkin jaloilleen. Tulitikkujen valmistus tehostui ja vuonna 1887 tulitikkuja valmisti 67 työntekijää. Vuonna 1869 samaan tuotantomäärään oli tarvittu 250 työntekijää.

 

Porin tulitikkutehdas Oy

Porin tulitikkutehtaan tuotteita

Porin tulitikkutehtaan toiminta päättyi Isosannalla vuonna 1902 vuokrasopimuksen umpeuduttua. Kauppaneuvos F.A. Juséliuksen johdolla perustettiin uusi yhtiö Björneborgs Tändsticksfabriks Ab – Porin tulitikkutehdas Oy. Uusi tehdas valmistui Vähä-Rauman kylään alueelle, joka tunnetaan nykyään "Tikkulana". Uusi yhtiö toimi aluksi yhteistyössä Tampereen ja Turun tulitikkutehtaiden omistajien kanssa. Vaihtelevan menestyksen jälkeen yhtiö teki konkurssin ja Jusélius osti yhdessä W. von Frenckellin kanssa tehtaan konkurssipesältä. Ensimmäisen maailmansodan aikana tehtaassa valmistettiin yötä päivää tulitikkuja Venäjän ja sen liittolaisten tarpeisiin. Vuonna 1916 tuotantomäärä oli huikeat 106 miljoonaa rasiaa. Sodan päätyttyä Porin tulitikkutehdas oli jälleen maan suurin tulitikkujen valmistaja. Vuonna 1921 astui voimaan yleinen oppivelvollisuuslaki, joka lopetti samalla lapsityövoiman käytön. Tulitikkutehtaaseen tultiin töihin silti edelleen hyvin nuorina, heti kansakoulun päätyttyä.


Ivar Kreuger - kuuluisia liikemies

Vuonna 1919 Porin tulitikkutehtaan osti ruotsalainen Svenska Tändsticks Aktiebolaget (STAB), jonka johtajana toimi Ivar Kreuger (1880 - 1932). Ruotsalaiset hankkivat lisää suomalaisia tulitikkutehtaita, jolloin Porin tehtailla tuotanto väheni. Kreugerin tarkoituksena oli luoda koko maailman kattava tulitikkuteollisuuden yhteenliittymä. Parhaimmillaan hänen yhtiönsä tuotti lähes neljä viidesosaa maailman tulitikuista. Ivar Kreuger kuoli yllättäen vuonna 1932, jonka jälkeen Ruotsin tulitikkuteollisuus joutui vaikeuksiin. Porin tehdas jouduttiin sulkemaan vuonna 1934. Tehdas joutui samana vuonna erään amerikkalaisyhtiön käsiin, jolta STAB osti sen uudelleen. Tehdas avattiin jälleen laajennettuna vuonna 1938 ja tuotanto oli seuraavana vuonna 80 miljoonaa rasiaa. Noin puolet tuotannosta meni vientiin.

Ivar Kreuger oli jo maailmankuulu henkilö STAB:in ostaessa Porin tulitikkutehtaan. Hän piti kauppaa niin tärkeänä, että oli itse Porissa neuvottelemassa siitä. Pori sinänsä ei varmasti merkinnyt hänelle paljoakaan, mutta porilaisille hän oli maineineen tarunhohtoinen johtaja. Kreuger edusti uutta, kansainvälistyvää teollisuutta, jonka johto ei enää asunut samalla paikkakunnalla tehtaan kanssa, eikä edes samassa maassa.

 

Tehtaan toiminta päättyy

Porissa lähes 150 vuotta toiminut tulitikkuteollisuus loppui vuonna 1987. Tulitikkutehdas oli kehittynyt oman alansa merkittävimmäksi yritykseksi Suomessa ja tulitikkuaskien etiketin soihtua kannattelevasta karhusta tuli tunnettu symboli. Tulitikkujen käyttötarve oli kuitenkin muuttunut. Tänä päivänä käyttämämme tulitikut valmistetaan halvemman työvoiman maissa.

Tulitikkutehdas sijaitsi alun perin nykyisen yliopistokeskuksen vieressä luoteispuolella. Tulitikkutehtaan uusi laitos sijaitsi puolestaan Tikkulassa, paikalla johon on 2000-luvulla avattu ABC-liikenneasema ja Kodin Terra-myymälä. Tulitikkutehtaan vanha kaksikerroksinen konttorirakennus on edelleen tallella.