Laivan vesillelasku

Laivojen vesillelasku oli aina juhlallinen tapahtuma. Seuraavassa kuvataan erästä vesillelaskua Luvialla vuonna 1904.

"Seth oli pikkupoikana innolla seuraamassa laivan rakentamista. Hän katseli, kun kuunarilaiva Hildan uljaat mastot pystytettiin. Laivan maston alapään alle oli siihen aikaan tapana laittaa laivan valmistumisvuonna lyöty kolikko. Seth tahtoi laittaa oman kolikon maston pään alle. Hän etsi taskustaan vuoden 1904 kolikon ja antoi sen laivan veistäjälle. […] Seth katseli, kun kolikko laitettiin kuunarilaiva Hildan keskimmäisen eli ison maston alapään alle.[…] Laivan veteen lasku eli ristiäiset oli suuri tapahtuma paikkakunnalla. Sitä todistamassa oli väkeä koko pitäjästä. Tilaisuuteen tulivat niin miehet, naiset kuin lapsetkin. Laivan keulan ja läheisen puun väliin laitettiin usein koristeellinen naru kertomaan laivan ja maan välisestä ikuisesta sidoksesta. Naru katkaistiin juuri ennen veteen laskua. Laivan alla oli kelkka ja liukuparrut. Kun laiva tuli valmiiksi rasvattiin liukualusta, ja laivan köliä alettiin kohottaa lyömällä kiiloja rasvattujen liukuparrujen ja kölin väliin. Ensin nostettiin etuosaa ja sen jälkeen siirryttiin parru parrulta laivan perään asti. Kaivan köli saatiin näin siirtymään liukkaiden alusparrujen päälle. Kun viimeinen tapulklossi lyötiin pois alkoi laiva liikkua kohti merta. Laivan lähtiessä liikkeelle paljastettiin salassa pidetty laivan nimi. Hurraa huutojen kaikuessa laiva antautui Luvian meren syleilyyn. Runsas kestitys tarjottiin kannellisten laivojen aikana laivan täkillä. Juhlaväki sai hyvää ruokaa ja juomaa. Miesväelle tarjottiin harjakaisviinaa. Joskus trahteeraus oli niin runsasta, että laivanrakentajat ja etenkin laivanvarustajat horjuivat täkillä."