Fredrik Frans Wallenstråle (1771 - 1857)

Fredrik Frans Wallenstråhle

Fredrik Frans Wallenstråle syntyi aatelisperheeseen vuonna 1771 Ekebyssä Ruotsissa. Hänestä tuli laivaston kapteeni ja myöhemmin, vuonna 1807, hän siirtyi kauppiaaksi Poriin. Hänestä tuli kaupungin merkittävin laivanvarustaja. Hän rakensi omaan käyttöönsä laivaveistämön Lyttylään. Wallenstråle havaitsi ajoissa tilaisuudet ja oli aina ensimmäisten joukossa tarttumassa niihin. Hän rakennutti alusta alkaen suuria laivoja. Hän myös suunnitteli omat aluksensa. Vuonna 1830 Wallenstrålella oli viisi alusta, joiden lästimäärä oli kolmannes koko kaupungin kauppalaivastosta. Vaikka Wallenstråle menetti haaksirikoissa viidestä aluksestaan kolme, hän ei lannistunut, vaan rakennutti lisää suuria laivoja, joista fregatti Castor oli usean vuoden koko Suomen suurin alus. Hänen koko laivastonsa kantavuus oli Suomen toiseksi suurin vuonna 1838. Ainoastaan pietarsaarelaisella Malmin kauppahuoneella oli suurempi laivasto. Wallenstråle oli 1800-luvun alkuvuosikymmeninä Porin rikkain mies. Hän omisti kaupungista seurahuonerakennuksen ja lukuisia muita kiinteistöjä. Lisäksi hän omisti puolet Noormarkun kartanosta ja ruukista sekä Lyttylän ratsutilan.

Wallenstråle oli mukana myös kaupungin varhaisessa teollisuudessa, mutta hänestä ei koskaan tullut kovin innokasta teollisuusmiestä. Vuonna 1806 hän osti Tuorsniemen lasipruukin, jota hän piti käynnissä aina vuoteen 1824 saakka. Vuonna 1812 hän sai luvan perustaa sokeritehtaan ja rakennutti korkean kivirakennuksen, joka sijaitsi vuonna 2009 lopettaneen Porin oluttehtaan tontilla. Sokeritehtaassa ei aloitettu koskaan tuotantoa ja Wallenstråle vuokrasi rakennuttamansa kivirakennuksen kaupungille varastoksi.

Wallenstråle muutti takaisin Ruotsiin vuonna 1825. Hän kävi muutaman kerran vuodessa Porissa hoitamassa asioitaan. Hänen välinsä olivat myös huonontuneet kaupungin muiden kauppiaiden kanssa, jotka eivät suvainneet tätä ruotsalaista uranuurtajaa. Kyseessä saattoi olla yksinkertaisesti kateus, mutta pääasiassa kauppiaat eivät suvainneet sitä, että heidän kaupunkinsa välityksellä hankitut voitot menivät Ruotsiin. Wallenstråle oli saanut Suomen kansalaisuuden, mutta häntä pidettiin silti ulkomaalaisena.