1809-1856 | Laivanvarustajien aika

Suomen liityttyä suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan vuonna 1809 elämä jatkui Porissa ilman sen suurempia mullistuksia. Eri alojen toiminta jatkui vastaavanlaisena kuin Ruotsin vallan aikanakin. Kaupunkielinkeinojen harjoittaminen säilyi porvareiden yksinoikeutena. Yhteiskunta säilyi periaatteessa muuttumattomana 1800-luvun alkupuolella.

1800-luvun alun teollisuuslaitokset eivät olleet tehtaita sanan nykyisessä merkityksessä. Itse asiassa käsityöliikkeen ja tehtaan ero oli tuolloin erittäin pieni. Manufaktuureja Porissa olivat mm. tiilitehtaat ja olutpanimot, kuten myös vuonna 1851 perustettu tulitikkutehdas. Vuonna 1850 käsiteollisuuslaitoksissa työskenteli noin 90 henkeä ja käsityöstä sai toimeentulonsa noin 300 henkeä. Käsityöläisten merkitys oli siis edelleen suuri. Pori kilpailikin Tampereen kanssa maan kolmanneksi suurimman käsityöläiskaupungin asemasta. Turku ja Helsinki olivat suurimmat. Keskimäärin porilaisessa käsityöliikkeessä työskenteli mestarin lisäksi kaksi kisälliä ja kaksi oppipoikaa.

 

Porilaisten kultaseppien taidonnäytteitä

Hyvät vuodet


Vuonna 1809 Porin tontit olivat vuoden 1801 palon jäljiltä edelleen tuhkan peitossa. Suomen sota oli haitannut kaupungin jälleenrakentamista. Kaupungin ulkomaankauppa oli päässyt uudelleen vauhtiin ja sen seurauksena 1800-luvun alkuvuosikymmeninä purjelaivanvarustus kiihtyi ja kasvoi lopulta todelliseen kulta-aikaansa 1840-luvulla.

Lyypekkiin suuntautunut puuntavaran vienti kasvoi niin suuriin mittoihin, että kaupungin omat alukset eivät siihen riittäneet. Tärkeänä tekijänä merenkulun nousulle oli Englannin teollistuminen, joka heijastui myös Manner-Eurooppaan. Kuljetustarpeet kasvoivat ja teollisuuden raaka-aineet sekä viljatuotteet saivat tärkeän sijan laivojen lasteissa. Kauppiaat rakensivat useita aluksia Porin varvilla. Kokemäenjoki oli madaltunut kuitenkin kaupungin kohdalla niin paljon, että Reposaarelle päätettiin perustaa uusi veistämö. Laivanvarustajat rakennuttivat laivojaan myös muilla lähialueiden veistämöillä.

 

Tuntemattoman tekijän akvarelli Porin palosta

Suurpalo pysäyttää kaupungin

Kaupungin taloudellinen kehitys katkesi kuitenkin kuin seinään vuosina 1852 - 1856. Toukokuussa 1852 kaupunki paloi jälleen maan tasalle. Tuolloin 392 rakennetusta tontista tuhoutui 295. Palon tuhoja oli tuskin ehditty ryhtyä korjaamaan, kun Englanti ja Ranska julistivat sodan Venäjälle ja niin sanottu Krimin sota puhkesi. Sota lamaannutti Porin ulkomaankaupan ja merenkulun joksikin aikaa kokonaan ja kaupungin kauppalaivasto kutistui olemattomiin.