Isosannan höyrysaha (1862 - 1940-luku)

Kauppias Carl Johan Borg teki aloitteen Satakunnan sahatoiminnan siirtämisestä sisämaasta rannikolle. Hän vuokrasi Hampus Oldenburgilta Isonsannan saaren kaakkoiskulman höyrysahan perustamiseksi. Isonsannan höyrysaha aloitti toimintansa kesällä 1862. Saha oli ensimmäinen höyrysaha koko Kokemäenjokilaakson alueella ja myös ensimmäisiä koko Suomessa. Paikkakunnan suomenkielisessä sanomalehdessä kirjoitettiin sahasta seuraavasti:
"Tämän tukevan ja hyvin yhteen järjestetyn laitoksen omistajat ovat kauppamiehet tässä kaupungissa, herrat C. Borg, J. Grönfelt, I. Carström, F. Wahlgren ja F. Borg. Nykyiset mashinat ovat valmistetut Tukhulmissa J. ja C. G. Bolinder tykönä; höyrymashina on 60 hevoisen voimasta ja käyttää 2 kahdenkertaista saha-raamia ja 2 pyörösahaa. Mashinat asetettiin paikalleen viime kesäkuussa, johon eräs ingeniöri Ruotsista herra Wilcke oli neuvojana ja johtajana. Valmiiksi saamiset nousivat aina 250 tukkiin vuorokaudessa ja poltinpuiksi höyry-pannun lämmittäissä viljellään, paitsi muuta raiskiota ja hylkypuuta, jota tukista saadaan, myös sahajauhot. Työväkeä, kun aina on täydessä toimessa, on kaikkiastaan 37 miestä, joista 2 mashinistaa ja 35 saha-renkiä. Saha-pölkyt kuljetetaan vesimatkoja Ruovedestä, Keuruusta, Orivedestä, Pihlajavedestä, Virroista, ja viipyvät matkalla tavallisesti noin 3 vuotta, ennen kuin pääsevät määränsä päähän. […] Että työmiesten tarvitsee varoa vahinkoa nähtiin jo ensimmäisenä päivinä kun laitosta ruvettiin käyttää, sillä yhden miehen kaksi sormea tulivat jäämään rautojen musertamiksi kun ei tiennyt mies polonen paremmin pelätä surman vaaraa."

Isosannan saha

Raaka-aineet saapuivat siis kaukaa sisämaasta ja viipyivät matkalla kolmekin vuotta. Tämä tarkoitti sitä, että sahalla täytyi olla runsaasti käyttöpääomaa. Isonsannan höyrysaha hankki pääoman lainoilla ulkomailta. Lopulta yhtiö velkaantui pahasti ja kaiken lisäksi Suomessa toteutettiin kauan odotettu rahanuudistus, jonka läpivienti aiheutti hetkellisesti tappioita Suomen talouselämälle ja etenkin sahateollisuudelle. Tilannetta ei suinkaan helpottanut maan jo valmiiksi tukala taloudellinen tila, katovuodet sekä vielä vuonna 1866 sattunut kansainvälinen rahakriisi. Lopulta koko Suomen talouselämä lamaantui. Höyrysahaosakeyhtiö ajautui konkurssiin ja oikeus määräsi konkurssipesän valvojaksi W. Rosenlew & Co:n. Lopulta saha myytiin irtaimistoineen julkisella huutokaupalla. Antti Ahlström ja Wilhelm Rosenlew kävivät sahasta verisen taistelun, jonka jälkimmäinen lopulta voitti. Tämä oli Ahlströmille kirvelevä isku.

Sahaa kutsuttiin Vanhaksi sahaksi 1870-luvulta lähtien, jolloin joen vastarannalle perustettiin Seikun saha. Vanhalla sahalla työskenteli 1800-luvun lopussa noin 280 työntekijää. Sahaustoiminta loppui vanhalla sahalla vuonna 1941, koska Rosenlew päätti keskittää sahaustoimintansa Porissa Seikun sahalle.

Vanhan sahan tiloissa aloitti Rosenlew-yhtiön puutalotehdas. Sodan jälkeen valmiita puutaloja myytiin muun muassa Neuvostoliittoon. Tehtaan toiminta lopetettiin vuonna 1956. Tämän jälkeen rakennuksessa toimi puimuritehtaan puutyöosasto sekä myöhemmin pienvenetelakka. Vuonna 1922 valmistunut saharakennus on edelleen paikallaan.