Teollisuuden ja kaupan kansainvälisyys (1856-1870)

Maahanmuutto käsitetään Suomessa usein varsin uudeksi ilmiöksi. Tosiasiassa monet tunnetut suvut ja heidän jälkeensä jättämät tuotemerkit kätkevät taakseen palan suomalaista maahanmuuttohistoriaa. Suomessa kaikkien tuntemien tuotemerkkien, kuten Fazerin, Finlaysonin, Pauligin ja Sinebrychoffin takana ovat muualta Euroopasta Suomeen muuttaneet henkilöt. Suurin osa maahanmuuttajista oli kuitenkin lähtöisin naapurimaista, etupäässä Ruotsista ja Venäjältä. Venäläiset toivat tullessaan muun muassa sateenvarjot ja jäätelön.

Ulkomaalaiset virkamiehet ja kauppiaat

Pasquale Barbato ja Giovanni Calabrese

Suomessa oli jo keskiajalla ulkomaalaisia, mutta heitä on vaikea määritellä siitä syystä, että Suomi oli vain epämääräinen osa Ruotsin valtakuntaa, jonka vakinaiset asukkaat olivat kaikki Ruotsin alamaisia. Suomen tärkeimmät virkamiehet olivat joko ruotsalaisia tai saksalaisia. Porissa kävi ulkomaalaisia kaupungin perustamisesta lähtien ja monet asuivat täällä vain väliaikaisesti. Lyypekin ja Danzigin (Gdansk) saksalaiset kauppapalvelijat olivat yleisiä vieraita. On mahdollista, että myös hollantilaisia kävi Porissa.

1600-luvulla Porin porvaristo uudistui ja uusien sukujen edustajia saapui Saksasta tai Baltiasta. Porin henkikirjoissa esiintyi sellaisia saksalaista nimiä kuin Eichmann, Gottleben, Horwandt ja Schultze. 1700-luvulla kaupunkiin saapui esimerkiksi narvalainen Kostfelt – suku sekä alun perin hollantilainen, Tukholmasta saapunut Indebetou.

Ulkomaalaiset ammattimiehet avuksi

1800-luvulla teollistumisen ulotuttua myös syrjäiseen ja hieman kehittymättömämpään Suomeen tarvittiin ulkomaalaisten ammattimiesten apua ja taitoa. Porin tulitikkutehtaan perusti ruotsalainen Hampus Julius Oldenburg. Myöhemmin johtajaksi tullut Ivar Kreuger edusti jo mallia, jossa tehtaan johto ei enää asunut samalla paikkakunnalla eikä edes samassa maassa. Sofiegartenin (perustaja alun perin saksalainen), Pihlavan ja Reposaaren sahat olivat myös ruotsalaisessa omistuksessa. Pihlavan sahalla myös ensimmäiset työnjohtajat olivat ruotsalaisia.

Saksalaista ja tarkemmin sanottuna hampurilaista osaamista edusti tupakkatehtailija Karl Heinrich Lampe, joka perusti Poriin tupakkatehtaan vuonna 1855. Saksalaista asiantuntemusta tarvittiin myös oluen panemisessa ja vuonna 1862 kaupunkiin tuli tätä ammattia harjoittamaan baijerilainen Filip Friedrich Christopher Fischer. Hän siirtyi Porista myöhemmin Euraan. Puuvillatehtaalle palkattiin vaativimpiin teknisiin johtotehtäviin kaksi englantilaista insinööriä, Thomas Harald Warburton sekä John William Aspden. Molemmille palkka maksettiin puntina.

Porin teollisuudessa vaikuttaneista ulkomaalaisista ehkä "eksoottisimpina" voidaan pitää kahta italialaista laukkutehtailijaa Pasquale Barbatoa ja Giovanni Calabresea, jotka pitivät Kotimainen Lompakko Kinnas ja Salkkutehdas-liikettään Länsipuiston päässä. Liikkeen ajauduttua konkurssiin vuonna 1932, he siirtyivät Turkuun, jossa kumpikin perusti oman nahka-alan liikkeen.

 

Ulkomaalaiset Porissa 1890
Ulkomaalaiset Porissa 1910
Ulkomaalaiset Porissa 1920