Elintarviketeollisuus

Olutta, lihaa ja leipää

1600-luvulla Porin kaupungin maistraatti asetti virkaan juomanpanijat ja -polttajat, teurastajat, lihanmyyjät ja leipurit. Juomanpanijoita käskettiin pitää huolta siitä, että kapakoista ei puutu olutta. Vuonna 1651 kaupungin teurastajan virkaan asetettua Matti Soroita kehotettiin hieman ennen joulua tekemään parhaansa lihan hankkimiseksi pyhiksi. Samana vuonna asetettiin virkaan kaksi leipuria ja kaksi henkilöä, jotka valvoivat leivänostoa.

Maistraatin virkaan asettamat elintarvikkeiden tuottajat joutuivat maksamaan aksiisia eli myyntiveroa. Myyjien oli määrä kaupata tuotteitaan määrätyn hinnan mukaan, joka sovittiin vuosittain. 1700-luvun lopulla valmisteveroa maksoivat mm. leipurit, teurastaja, kahvinkeittäjät ja viininlaskijat.

Tuulimyllyjä

Kaupungin ensimmäisiä elintarviketeollisuuteen kuuluviksi laskettavia laitoksia olivat 1600-luvulla kaupungin tuulimyllyt sekä raatihuoneen edessä sijainneen torin laidalla ollut myllytupa, jossa palvelijattaret väänsivät käsin raskaita käsikiviä. Jauhontomu värjäsi koko rakennuksen harmaaksi. Tuulimyllyt sijaitsivat nykyisen Hallituskadun alueella Linnanmäellä. Viimeiset tuulimyllyt hävisivät Linnanmäeltä ennen vuoden 1801 paloa.

1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa elintarviketeollisuus rajoittui panimoihin ja viinanpolttimoihin. Kapteeni Wallenstråle aikoi perustaa kaupunkiin myös sokeritehtaan, mutta lopulta perui aikeensa ja vuokrasi vuonna 1821 tehdasta varten valmistuneen rakennuksen kaupungille varastoksi. Kaupungissa oli vuonna 1824 kaikkiaan yhdeksän tuulimyllyä. Näistä neljä sijaitsi Hamppustenmäellä nykyisen vanhan hautausmaan paikkeilla, neljä kaupungin edustalla olevilla luodoilla ja yksi Isosannan kruununsaarella. Tuulimyllyissä jauhettiin maksusta viljaa.

Viinaa, likööriä ja olutta

Sisänäkymä Porin Oluttehtaalta

1800-luvun lopulla nautintoaineteollisuus hallitsi edelleen elintarviketeollisuutta. Vuonna 1885 viinanpolttimoiden, likööritehtaan ja viiden oluttehtaan tuotantoarvo oli 90 prosenttia koko teollisuusalasta. Samana vuonna kaupungissa oli kaikkiaan 11 leipätehdasta sekä kolme leivostehdasta. Nämä kaikki olivat erittäin pieniä ja tehdas-nimitys olikin hyvin kyseenalainen. Kaupungissa oli lisäksi kymmenen yksityistä teurastajaa, kolme makkaratehdasta, meijeri ja jauhomylly. Kahdessa jälkimmäisessä oli käytössä pieni höyrykone.1870-luvulta vuosisadan lopulle Porissa toimi kaikkiaan neljä höyrymyllyä.

Vuonna 1906 Porissa oli 54 ravinto- ja nautintoaineteollisuuden yritystä. Valmistusarvosta hieman yli puolet kuului erilaisille juomia valmistaville tehtaille. Loppu jakautui leipomoille sekä liha-alalle.

1900-luvulla kaupungin teollisuutta monipuolistivat meijerit, teurastamo ja lukuisat leipomot. Lisäksi esimerkiksi kuudennessa kaupunginosassa sijaitsi lukuisia pieniä makkaratehtaita. Sundholmin makkaratehdas aloitti toimintansa Malmintorin varrella vuosisadan vaihteessa, mutta ajan kuluessa Hjalmar Grönlundin tehdas samoilla nurkilla hallitsi alueen makkaroiden tuotantoa. Viimeinen kuudennen osan toiminnassa ollut teollisuusrakennus oli "Reinin papan" makkaratehdas Tuomarinkadulla 1960-luvun alkuun asti. Sen yhteydessä oli myös konttorirakennus ja makkaramyymälä.

Osuusliike aloittaa

1800-luvun lopulla yksityisten kauppiaiden kilpailijoiksi tulivat erilaiset osuusliikkeet. Osuusliikkeet olivat yrityksiä, joissa jäseneksi liittyneet olivat samalla omistajia. Porissa toimi vuonna 1918 Satakunnan Osuuskauppa sekä työväestön Osuusliike Kansa. Sotien välisenä aikana nämä osuusliikkeet kasvoivat suurliikkeiksi.

Osuusteurastamo Satakunnan Karjakeskus Karjarannassa

Osuusliike Kansa oli merkittävin 1920-luvun Porin elintarviketeollisuudessa; vuonna 1919 se perusti virvoitusjuomatehtaan, vuonna 1922 myllyn, seuraavana vuonna leipätehtaan ja vuonna 1925 makkaratehtaan Karjarannassa aloitti toimintansa vuonna 1919 Osuusteurastamo Satakunnan Karjakeskus, joka vaihtui myöhemmin Satakunnan Osuusteurastamoksi. Vuonna 1952 alueelle perustettiin myös makkaratehdas.