Porin panimoteollisuus

Oluen valmistus

Porissa on juotu olutta kaupungin perustamisesta lähtien. 1500-luvulla kauppiaiden laivat toivat kaupunkiin ainakin Braunschweigin mumma-olutta, "Sunnin olutta" ja "pöytäolutta". 1600-luvulla Porissa annettiin olutta koskevia määräyksiä, joista vuoden 1653 määräyksessä nimettiin kaupungista 17 juomanpanijaa, joiden tehtävänä oli huolehtia siitä, että kaupungista ei loppunut olut.

Vuonna 1797 kaupungissa oli kaikkiaan 14 olutkapakkaa, joiden joukossa oli myös silloisen pormestarin C. Mörtengrenin ja raatimies O.J. Branderin omistamat paikat.1800-luvulla oluen valmistukseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota ja Suomeen levisi Ruotsin kautta baijerilainen panimokäytäntö. Vuonna 1850 Suomessa oli kuusi panimoa ja kymmenen vuotta myöhemmin jo 38. Panimoteollisuuden voidaan katsoa kasvaneen merkittäväksi teollisuudenhaaraksi 1900-luvun alussa, jolloin maassamme oli yhteensä 90 panimoa.

Oluen valmistus Porissa

Porin ensimmäisenä "virallisena" olutpanimona voidaan pitää heti palon jälkeen perustettua Baijerilaista olutpanimoa (Bayerska Ölbryggeribolag). Yhtiön osakkaina olivat ruukinomistaja K.J. Lönegren, kauppias Anton Björnberg ja kauppahuone Isaac Carström & Co. Nämä olivat siis samat miehet, jotka viisi vuotta myöhemmin perustivat Porin Konepajan. Panimo sai toimia Porissa alan ainoana 1860-luvulle saakka, jolloin se sai useita kilpailijoita. Niistä ehkä merkittävimmät olivat porvari F. E. Grönvallin ja kauppiaan lesken Maria Bäckmanin perustamat oluttehtaat.

Hyvää Baijerin Olutta

Porissa oli lukuisia panimoyrittäjiä 1800-luvun aikana, joista suurelle osalle oluenvalmistus jäi kirjaimellisesti yritykseksi. Panimoissa työskenteli tavallisesti panimomestari sekä vaihteleva määrä työntekijöitä, joita kutsuttiin oppilaiksi. Olutpanimot eivät nousseet missään vaiheessa mitenkään merkittäviksi työnantajiksi.

Myynnin rajoituksia

1800-luvun puolivälissä olutta sai myydä jokaisessa kauppaliikkeessä kaupungeissa sekä maaseudulla. Panimot saivat pitää myös omia liikkeitään. Valtio ei rajoittanut oluen myyntiä juuri millään tavalla. Kansalaiset pitivät olutta vaarattomana ja jopa terveellisenä juomana. Raittiuden puolestapuhujat ryhtyivät vaatimaan kuitenkin muutoksia oluen myyntiin 1870-luvulla. Oluen myyntiä rajoitettiinkin useilla asetuksilla, joilla ei ollut kuitenkaan merkittävää vaikutusta. Lopulta oluen valmistajat saivat myydä olutta omissa myymälöissään ainoastaan ensimmäisessä kaupunginosassa eli osapuilleen raatihuoneen ja kirkon välisellä alueella.

Panimoteollisuudelle oli koitua kohtaloksi alkoholinkäytön laittomaksi määritellyt kieltolaki, joka oli voimassa vuosina 1919 - 1932. Vuonna 1920 Suomessa oli enää 26 mallasjuomatehdasta. Pian ryhdyttiin kuitenkin valmistamaan mietoa olutta ja panimoiden määrä lähti uudelleen kasvuun. Panimoiden yhdistymisestä syntyi 1920-luvulla Porin Oluttehdas Oy.