Porin konepaja (1858 - )

Sampo-lihamylly oli 1900-luvun puolivälissä suosittu konepajan tuote.

Vuonna 1859 poistettiin tulli ulkomailta tuoduista metalliraaka-aineista. Kun samana vuonna myönnettiin vielä rauta- ja terästuotteiden tulliton vientikiintiö Venäjälle, metalliteollisuuden laajeneminen Venäjän markkinoille näytti kannattavalta. Kauppias Anton Björnberg ja ruukinomistaja K. J. Lönegren päättivät perustaa Poriin konepajan. Myöhemmin yritykseen liittyi kolmantena osakkaana kauppahuone Isaac Carström & Co. Tehdas rakennettiin vuosina 1858–1859 Isonsannan saarelle samalle paikalle, jossa vuonna 2010 sijaitsi Sampo-Rosenlew Oy:n tehtaat.

Konepajan voimanlähteeksi hankittiin 16-hevosvoimainen höyrykone. Työkoneina tehtaalla oli sorveja, konehöylä, koneporia ja metallinpuristimia. Aluksi ryhdyttiin valmistamaan lähinnä maataloustyökaluja, mutta myöhemmin tuotantoa laajennettiin muun muassa höyrykoneisiin, laivoihin ja valutavaraan. Konepaja osallistui myös vuonna 1863 valmistuneen Keski-Porin kirkon rakentamiseen sekä valurautaisen tornin valmistamiseen.

Junavaunuja ja höyrylaivoja

 Porin Konepaja

Yritys solmi valtion rautateiden kanssa sopimuksen, jonka mukaan konepaja sitoutui rakentamaan 276 rautatievaunua Riihimäki-Pietari -radalle. Toimitukset alkoivat vuonna 1868, mutta vaunujen kuljetus oli ongelmallista, koska junarata ei ulottunut vielä tuolloin Poriin saakka. Osa vaunuista kuljetettiin meriteitse Helsinkiin ja Viipuriin, osa jopa vedettiin hevosilla lähimmälle asemalle Hämeenlinnaan. Tilauksesta oli ehditty toimittaa vain murto-osa, kun tulipalo tuhosi miltei koko konepajan. Rautateiden kanssa solmitusta sopimuksesta oli pakko luopua ja yritys ajautui vararikkoon.

Lopulta Porin Konepaja päätyi Wilhelm Rosenlew & Co:n haltuun vuonna 1877. Wilhelm Rosenlewin oli tarkoitus rakentaa omaan käyttöönsä rannikkoliikenteeseen soveltuvia höyryaluksia. Samaan aikaan Suomen teollistuminen oli hyvällä alulla ja konepajatuotteilla suurta kysyntää. Ensimmäiset laivatilaukset Venäjältä tulivat vuonna 1879. Konepaja otti tuotantoonsa vaativaa osaamista edellyttävät tuotteet, joita olivat laivojen lisäksi mm. sahakoneet ja metsäteollisuuden laitteet. Konepajaa ryhdyttiin uudenaikaistamaan tilausten kasvun vuoksi vuonna 1889. Tehtaalle tuli sähkövalot ja uusia koneita Englannista. Lisäksi konepajalle valmistui uusi telakka.

Rautatien ulotuttua Poriin saakka vuonna 1895 yritys ryhtyi valmistamaan jälleen rautatievaunuja. Kaupungistuminen lisäsi keskuslämmityskattiloiden ja lämpöpattereiden kysyntää. Maatalouden puolelle yritys valmisti rautaisia peltotyökaluja ja 1910-luvulta alkaen polttomoottoreita.

Edelleen paikallaan oleva valimosali Valajantien varrella valmistui vuonna 1903 ja oli aikanaan Suomen suurimpia. Vuosisadan alkuvuosina tehdas kärsi taantumasta, mutta tilanne parani ensimmäisen maailmansodan aikana, jolloin varsinkin Venäjän laivaston tilaukset lisääntyivät. Tuotantoa onnistuttiin kasvattamaan, vaikka sodan aikana raaka-aineista oli pulaa. Konepaja oli vuosina 1870 - 1918 merkittävin metallialan yritys Satakunnassa.

Tuotanto muuttuu

Konepajan tuotannossa tapahtui merkittäviä muutoksia sotien välisenä aikana. Rautatievaunujen ja höyrykoneiden valmistus lopetettiin ja keskeisen aseman saivat kotimaan koneistuvan maatalouden tarpeisiin valmistetut maatalouskoneet, joista tärkeimmiksi nousivat puimakoneet. Tuotantoa muutettiin jälleen II maailmansodan sytyttyä. Sodan aikana valmistettiin lähinnä sotatarvikkeita, kuten tykistön ja kranaatinheitinten ammuksia. Sodan aikana naistyöntekijöiden määrä kasvoi konepajalla merkittävästi, koska monet vakituisista miestyöntekijöistä olivat rintamalla.

Konepajan valimo

Sodan jälkeen konepaja osallistui sotakorvaustuotantoon. Porin konepaja ryhtyi valmistamaan suuria teollisuuslokomobiileja, jotka olivat höyrykäyttöisiä voimanlähteitä ja joita voitiin käyttää esimerkiksi syrjäisillä metsätyömailla. Lokomobiilin savupiipun korkeus oli 40 metriä ja vauhtipyörän halkaisija 2,4 metriä. Lisäksi niissä oli 12 tonnia painava höyrykattila. Konepajalla valmistettiin Neuvostoliittoon kaikkiaan 310 lokomobiilia. Rosenlewin konepaja oli tärkeä lenkki Suomen sotakorvausteollisuudessa. Kyseisiä lokomobiileja ei olisi kyetty valmistamaan missään muussa Suomen konepajassa. Vuonna 1948 Rosenlewin Porin konepaja valittiinkin Suomen parhaaksi konepajaksi.

Onnistuneet sotakorvaukset ja niiden aikana kouliintuneet ammattimiehet takasivat sen, että tilauksia tuli jatkossakin Neuvostoliitosta. Sotakorvausten aikana konepajalla tehtiin myös muita koneita. Konepajalla oli sotakorvauksiin siirryttäessä tehty muun muassa puimakoneita. 1950-luvun alussa kuitenkin todettiin, että niiden aika alkaa olla ohi. Uudentyyppisen leikkuupuimurin prototyyppi valmistuikin vielä sotakorvausten aikana. 1950-luvulta alkaen suomalaiskodit saivat nauttia Rosenlewillä valmistetuista jääkaapeista ja pesukoneista. 

Konepaja oli merkittävä työnantaja Porissa. Vuosisadan vaihteessa työntekijöiden määrä oli noin 450. Sotakorvausteollisuuden myötä konepajan työntekijöiden määrä kasvoi puoleentoista tuhanteen.