Porin puuvillatehdas Osakeyhtiö (1898 - 1994)

eli Björneborgs Bomullsmanufaktur Aktiebolag

1700-luvulla alkaneen ja 1800-luvulla edelleen kehittyneen tehdasteollisuuden kärjessä oli tekstiiliteollisuus. Puuvilla ohitti villan ja pellavan tärkeimpänä tekstiilikuituna. Valkaisuaineiden valmistus pääsi käyntiin 1800-luvun alussa ja hetkeä myöhemmin myös luonnon väriaineet voitiin korvata kivihiilitervasta valmistetuilla väreillä. Näin puuvillateollisuus pääsi käyntiin. Suomen ensimmäisen puuvillatehtaan perusti skotlantilainen Finlayson Tampereelle vuonna 1820. Myöhemmin tehtaita perustettiin myös Turkuun, Forssaan ja Vaasaan.

Puuvillateollisuus alkoi Porissa samaan aikaan maamme taloudellisen elpymisen ja uuden nousukauden kanssa. Tarina kertoo, että porilainen kauppias G.E. Ramberg katkeroitui Tampereen Finlaysonille siitä, että nämä eivät olleet kyenneet toimittamaan hänen tilaustaan. Matkalla takaisin Tampereelta hän päätti, että Poriin oli saatava oma puuvillatehdas. F.A. Jusélius ja Ahlströmin edustajat innostuivat hankkeesta heti. Hankkeeseen lähtivät mukaan myös Rosenlew, Bruno Jusélius sekä herrat Mellin ja Bohm. 12.4.1898 nämä miehet päättivät teatterin kahvilassa perustaa Björneborgs Bomullsmanufaktur Aktiebolag – Porin Puuvillatehdas Osakeyhtiön. Johtokunnan puheenjohtajaksi tuli F.A. Jusélius.

Puuvillatehdas joen pohjoisrannalla

Puuvillatehtaan isännöijäksi päätettiin valita turkulainen Carl Gustav Sundell. Hän oli saanut oppinsa Englannissa ja myös työskennellyt siellä tekstiiliteollisuuden parissa. Tehtaan paikaksi valittiin Kokemäenjoen pohjoisranta. August Krookin suunnitteleman tehtaan harjannostajaisia vietettiin vuonna 1899. Kehräämö ja kutomo valmistuivat seuraavana vuonna.

Puuvillatehtaan toiminnan alkaessa oli työntekijöiden määrä vajaat kaksisataa henkeä. Tärkeimpiin teknillisiin asemiin palkattiin ulkomaalaisia, koska Suomessa ei ollut vielä alan teknillistä koulutusta. Kehruumestariksi palkattiin englantilaistaustainen Thomas Harald Warburton Forssan kehräämöstä sekä kutomomestariksi insinööri John William Aspden. Aspden oli myös englantilainen ja hän saapui Poriin Blackburnista. Heidän palkkansa maksettiin puntina. Ammattityöntekijät hankittiin lähinnä Tampereelta tai Forssasta, koska Porissa ei ollut tuolloin kutomoteollisuuteen tutustuneita työläisiä. Lisäksi palkattiin työvoimaa Porista, joista 73 % oli naisia. Nuorimmat työntekijöistä olivat 12-13 -vuotiaita. Puuvillatehdas kävi välillä jopa lähellä konkurssia, mutta tilanne parani ja vuoteen 1914 mennessä oli työntekijöiden määrä noussut jo 900:an.

Ensimmäisen maailmansodan aikana varsinkin Venäjän armeijasta tuli puuvillatehtaan merkittävä asiakas. Sodan aikana amerikkalainen puuvilla asetettiin vientikieltoon ja raaka-aineen hankinta tehtaalle vaikeutui. Tehdas sai täytettyä varastonsa huonompilaatuisella venäläisellä puuvillalla ja kävi täydellä teholla vuoteen 1917 saakka. Venäjän vallankumous sekä Suomen sisällissota sotkivat tehtaan toiminnan ja se oli seisokissa aina vuoteen 1919 saakka. Tauon pääsyynä oli ollut raakapuuvillan puute.

Vuonna 1920 perustettiin uusi yhtiö Björneborgs Bomull Ab – Porin Puuvilla Oy. 1920-luvulla ryhdyttiin myös kotimarkkinoiden ohella ensimmäistä kertaa kokeilemaan varovaista vientiä. Tehdasta modernisoitiin ja 1930-luvulla työntekijöiden määrä nousi 2000:een. Samalla vuosikymmenellä Porin puuvillatehdas laajensi tuotantoaan myös tekosilkkeihin ja painettuihin kankaisiin. Porin puuvillatehdas nousi Suomen toiseksi suurimmaksi puuvillatehtaaksi. Ennen talvisotaa tuotantoa laajennettiin vielä sillaan eli selluloosakatkokuituun. Tehdas oli kasvanut kansainvälisestikin suureksi ja moderniksi yritykseksi.

Toisen maailmansodan aika oli tehtaalle vaikeaa. Puuvilla jouduttiin kokonaan korvaamaan sillalla. Tuotanto ei katkennut kuitenkaan missään vaiheessa. Sodan jälkeen puuvillateollisuus toipui hitaasti. Vuonna 1951 puuvillatehtaan johtoon astui Runar Hernberg, joka uudisti laitosta jo saman vuosikymmenen aikana. 1950-luvun puolivälissä tehtaassa työskenteli jo 2500 henkeä. Uusia insinöörejä palkattiin sekä myös tekstiilitaiteilijoita, joiden töitä palkittiin myöhemmin kansainvälisestikin. Samalla vienti kasvoi.

Porin puuvillatehdas

Synteettiset tekokuidut yleistyivät 1950 - 1960 -lukujen taitteessa. Myöhemmin moni porilainen tekstiilituote tuli tunnetuksi Suomessa. Lopulta 1970-luvulla tehdas yhdistyi Finlaysoniin, kuten myös Vaasan ja Forssan tehtaat olivat aiemmin tehneet. Porin puuvillateollisuudelle koitti erittäin paha takaisku vuonna 1981, jolloin tehtaan kutomo tuhoutui täydellisesti tulipalossa. Kyseessä oli sen vuoden Euroopan pahin tehdaspalo. Paikalla on nykyään yliopistokeskuksen parkkipaikka. Tulipalo oli lopullinen kuolon isku Porin tekstiiliteollisuudelle ja tehtaan toiminta lopetettiin asteittain vuoteen 1994 mennessä.

Entisen puuvillatehtaan tiloissa toimii nykyään muun muassa yliopistokeskus.