Reposaaren höyrysaha (1872 - 1970-luku)

Satamana toiminut Reposaari oli erittäin otollinen sijoituspaikka sahalle. Patruuna Erik Johan Längman haki lupaa höyrysahalle jo 1850-luvulla, mutta hanke kariutui senaatin kieltäytymiseen. Itä-Suomessa saha-alalla vaikuttanut ja sieltä Kokemäenjoenlaaksoon muuttanut Gustaf Tigerstedt oli käyttänyt Reposaarta vesisahojensa lautojen ja lankkujen lastauspaikkana. Hän sai vuonna 1871 senaatilta luvan rakentaa sahan Reposaareen. Yrityksestä kiinnostui jo tässä vaiheessa tukholmalainen tukkukauppias ja puutavaraliikkeen omistaja J. E. Francke. Tigerstedt myi hänelle sahan perustamisluvan. Francke muodosti sahasta osakeyhtiön nimeltään Räfsö Ångsågs Aktiebolag. Osakkeet olivat pääasiassa Francken ja hänen lähisukulaistensa hallussa, lukuun ottamatta muutamaa suomalaista osakasta. Yleisesti ulkomaisessa omistuksessa olevat sahayritykset eivät Porissa menestyneet, mutta Räfsö Ångsågs Aktiebolag oli poikkeus. Saha oli hetkellisesti suurin Turun- ja Porin läänissä. Sahalla työskenteli noin 550 henkeä ja se muutti Reposaaren kalastajayhteisön teollisuustaajamaksi.

Reposaaren saha vuonna 1921

Reposaaren saha tuhoutui tulipalossa vuonna 1901, jonka jälkeen se rakennettiin uudelleen. Yritys siirtyi suomalaisomistukseen vasta vuonna 1917, jolloin maanviljelysneuvos Alfred Kordelin osti Francken osakkeet. Vuonna 1935 saha joutui Rauma Wood Ltd:n omistukseen ja vuonna 1951 omistajaksi tuli Rauma-Repola. Reposaaren saha työllisti vajaat 200 henkilöä aina 1970-luvulle saakka, jolloin sen toiminta lakkautettiin.

Saharakennus tuhoutui tuhopolton seurauksena vuonna 1995. Sen olemassaolosta muistuttaa vielä pystyssä oleva savupiippu sekä sahanalueen nimistö.