Tietoliikenne (1870-1900)

Lennätin

1800-luvulla tiedon liikkuminen sai uudet mittasuhteet. Ranskalainen Claude Chappé kehitti optisen lennättimen jo 1790-luvulla. Varsinainen lennättimen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta 1800 - 1900 -lukujen taitteessa. Suomi sai ensimmäisen lennätinlinjansa vuonna 1855, vain muutamaa vuotta myöhemmin kuin edistyneemmät teollisuusmaat. Lennätinlinja kulki Pietarista Helsinkiin ja oli tarkoitettu puhtaasti sotilaallisiin tarkoituksiin. Varsin nopeasti lennätin ryhtyi palvelemaan myös liike-elämän tarpeita. Vuonna 1866 lennätinlinja ulottui jo Euroopasta Yhdysvaltoihin. Suomesta saatiin lähetettyä tärkeä viesti vaikkapa New Yorkiin muutamassa tunnissa. Aikaisemmin viesti olisi viipynyt matkalla viikkoja.

Porin lennätintoimisto (Hallituskatu 9)

Poriin lennätin saapui vuonna 1859. Porin kaupunki piti yllä erityistä lennätinkonttoria. Kauppiaille ja laivanvarustajille tämä oli suoranainen ilouutinen, koska nyt he pystyivät pitämään tehokkaasti yhteyttä ulkomaalaisten kauppakumppaneidensa kanssa. Antti Ahlström rakennutti yksityisen lennätinlinjan Porista Noormarkkuun vuonna 1878. Lennätinlinja ulotettiin kaupungin satamapaikkaan Reposaarelle vuonna 1880.

Puhelin

Samaan aikaan, kun lennätinlinja saatiin Reposaarelle, oli jo olemassa toinen nopea kommunikointiväline. Yhdysvalloissa patentoitiin puhelin vuonna 1876. Vuonna 1878 esiteltiin kyseistä keksintöä myös Porissa. Näytösluontoinen puhelinlinja vedettiin hotelli Otavan "puhvettihuoneen ja matkustajain kortteerin välille". Kaupunkilaiset saivat maksua vastaan käydä kokeilemassa "seinän läpi" puhumista.

Satakunta-lehti kirjoitti 2.2.1878:
"Telefoni – nykyajan uudempia keksinnöitä – on senlainen kone, jolla voidaan peninkulmien päähän rauta- tahi vaskilankaa myöten selvillä sanoilla puhua, joka kuitenkin tapahtuu niin, ettei wälilliset henkilöt kuule mitään, waikka kuinkakin painaisivat korvansa lankaan."

Puhelin 1890-luvulta

Lehti jatkoi vielä:
"Telefoni kone on meidänkin kaupungissa käytettäwänä Otawan rawintolassa. Sillä voipi haastella puhwettihuoneen ja matkustajain kortteerihuoneen wälillä aiwan kuin kaksi henkilöä suusta suuhun juttelisi. Telefonilangan molemmissa päissä on kello, joka myös saadaan telefonilla soimaan langan toisessa päässä, ja se ilmoittaa milloin wastakkaisessa päässä tahdotaan puhua."

Kauppias C. O. Lindgren rakennutti ensimmäisen puhelinverkon Poriin vuonna 1884. Keskusasema sijaitsi Yrjönkadulla eräässä ullakkokamarissa. Keskusasemalla oli päivystys klo 6-24. Samana vuonna puhelinverkkoa laajennettiin Pihlavaan ja jopa Porin ja Vaasan väliä kulkevan höyrylaiva Nordenin laituripaikalle, josta alus yhdistettiin puhelinverkkoon.

Ensimmäisten puhelinyhdistysten tilaajien joukossa olivat muun muassa kaupungin merkittävät teollisuuslaitokset, kauppiaita, apteekkareja, eläinlääkäri, poliisi, hotelli Otava, Cafe du Nord ja teatteri.

Vuonna 1887 Poriin perustettiin Björneborgs Telefon Aktiebolag, jonka keskus sijoitettiin Hallituskatu 2:ssa sijaitsevan rakennuksen eli ns. Signelinnan yläkertaan. Seuraavana vuonna kaupunki sai ensimmäiset kaukoyhteydet muihin kaupunkeihin. Tähän kaukoyhteyteen kuului 21 puhelinyhtiön osakasta eli puhelimen omistajaa. Puhelinlaitos siirtyi kaupungin omistukseen vuonna 1917. Tällöin puhelimen tilaajia oli kaikkiaan 664. Vuonna 1928 valmistui uusi puhelinlaitos. Kymmenen vuotta myöhemmin puhelimen tilaajia oli jo 1407.

Sähkövalon ja lennättimen lisäksi puhelin rantautui Suomeen kansainvälisesti ajatellen nopeasti, mutta koko kansan välineeksi puhelin tuli vasta usean vuosikymmenen kuluttua.