Antti (Anders) Erkinpoika Ahlström (1827 - 1896)

Antti Ahlström syntyi Merikarvian kirkonkylässä vuonna 1827. Ahlströmit olivat nousseet rengeistä ja merimiehistä talollisiksi. Antti oli perheen seitsemäs lapsi. Tuolloin oli tavallista, että perheen nuorimmat lapset alenivat yhteiskunnallisessa arvoasteikossa., mutta aikuisena Antti Ahlström onnistui nousemaan arvostettuun asemaan oikealla puolisonvalinnalla. 

Antti Ahlström kirjattiin vasta 16-vuotiaana oppilaaksi Porin alkeiskouluun. Hän kävi koulua kolme vuotta, kunnes jäi luokalleen ja sai erotodistuksen vuonna 1847. Hän palasi kotiin Merikarvialle, jossa hän auttoi isäänsä puukaupoissa. Koulussa hän oli kuitenkin oppinut hyvin ruotsin kirjakielen, mikä oli tuohon aikaan välttämätöntä, mikäli aikoi liikemieheksi.

Antti Ahlström

Vuonna 1850 Antti meni tosiaan edullisiin naimisiin itseään huomattavasti vanhemman tilanomistajan lesken Anna Margareta Liljebladin kanssa. Naimakaupalla Ahlström sai muutamia pieniä teollisuuslaitoksia, kuten Lankosken paperitehtaan.


Ahlström oli mukana sahatavarakaupassa 1850-luvulta lähtien. Hän aloitti liiketoimintansa Krimin sodan jälkeen myymällä sahatavaraa Tanskaan ja Saksaan. Hän oli osakkaana Lankosken sahalla, joka siirtyi kokonaan hänen omistukseensa vuonna 1862. Hän teki myös onnistuneita maakauppoja. Vuonna 1870 Ahlström osti Noormarkun tilakompleksin, johon kuului 1700-luvulla perustettu Lampin saha sekä rautaruukki. Samalla hänestä tuli virallisesti "teollisuusmies".

Anna Ahlström kuoli noin kuukausi sen jälkeen, kun Antti Ahlström oli ostanut Noormarkun tilan. Jo seuraavana vuonna Ahlström meni uudelleen naimisiin itseään 20 vuotta nuoremman Eva Holmströmin kanssa, joka kuului kristiinankaupunkilaiseen kauppiassukuun. He muuttivat Noormarkkuun, koska se oli lähempänä Poria. Vuonna 1873 Ahlström osti Porista kaupunkitalon, joka sijaitsi ja sijaitsee edelleen "paraatipaikalla" silloisessa kaupungin keskustassa Eteläranta 6:ssa.

Ahlströmin toinen vaimo Eva Holmström

Pian Noormarkkuun muuton jälkeen v. 1871 Ahlström siirsi ulkomaanliikkeen työpisteen Poriin. Hänellä oli samana vuonna kaupungin suurin laivasto. Laivanvarustus olikin Ahlströmin tärkeintä liiketoimintaa noin kymmenen vuoden ajan 1860- ja 1870-luvuilla.

1850-luvulta lähtien Ahlström oli kerännyt paljon kokemusta sahateollisuudesta vesisahoilla ja ryhtyi nyt pohtimaan höyrysahojen hankkimista. 1860-luvulla Ahlström yrittikin ostaa Isonsannan vanhan sahan konkurssin jälkeisestä huutokaupasta. Fredrik Wilhelm Rosenlew osoittautui huutokaupassa kuitenkin juonikkaammaksi ja sai sahan. Ahlström oli nähnyt paljon vaivaa saadakseen ulkomaiset liiketuttavansa kiinnostuneeksi sahasta ja hän otti tappion erittäin raskaasti. Hänet nähtiin kiroamassa tappiotaan välillä otsaansa ja polviinsa lyöden. Vuonna 1875 toivuttuaan tappiosta Antti Ahlström osti itselleen Kauttuan ruukin, jonka hän myöhemmin luovutti pojalleen Wilhelm Ahlströmille, ja vuonna 1877 Ahlström hankki vielä Leineperin ruukin.

1880-luvulla Ahlström laajensi liiketoimiaan myös Satakunnan ulkopuolelle. Hän osti muun muassa Strömforsin rautaruukin Loviisan läheltä. Lisäksi hän hankki 1880- ja 1890-luvuilla Porista ja sen maalaiskunnasta kolme höyrysahaa: Isonsannan uuden sahan, Sofiegartenin sahan sekä Pihlavan sahan. Lisäksi hän hankki Tampereen lähistöltä kolme sahaa. Ahlström oli myös innokkaasti ajamassa Porin rautatieasiaa. Aikalaisille tuli tutuksi sanonta: "Jos valtio ei olisi rakentanut Porin rataa, olisi Ahlström sen tehnyt."

Kauppaneuvos Antti Ahlström edusti "rahvaan" parista noussutta kauppiaskuntaa. Ahlströmin mittoihin ei yltänyt lopulta kukaan muu Suomessa vesisahoista aloittanut yrittäjä. Hän oli myös suomenmielinen ja oli rahoittamassa Porin ensimmäistä suomenkielistä lyseota, joka jouduttiin vielä tuolloin perustamaan yksityisin varoin. Hän oli aina valmis tukemaan suomalaista sivistystyötä. Hän lahjoitti elinaikanaan yleishyödyllisiin tarkoituksiin satoja tuhansia markkoja. Ahlström oli mukana kaupunginvaltuustossa sekä edustamassa Poria kaksilla valtiopäivillä.

Antti Ahlström kuoli lääkärimatkalla Helsingissä vuonna 1896. Ahlströmin kuolinpesän varat olivat noin 4,6 miljoonaa markkaa. Todellisuudessa omaisuuden arvo oli noin kaksi ja puoli kertaa suurempi. Vähävaraisesta talonomistajan pojasta oli tullut yksi Suomen rikkaimmista yksityishenkilöistä.