Liikenne (1900-1939)

1890-luvun pyöräilijöitä

Suomalainen yhteiskunta muuttui täysin 1860-luvun nälkävuosien ja toisen maailmansodan välillä. Muutos oli nopeampaa ja rajumpaa kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki, mitä suomalaiset näkivät ympärillään, muuttui. Pysähtynyt yhteiskunta oli muuttunut liikkuvaksi.

Teollisuudelle ja kaupankäynnille toimivat liikenneyhteydet olivat tärkeitä. Jokea pitkin saatiin edullisesti kuljetettua sahateollisuuden tarvitsemat tukkipuut ja satamasta puutavara voitiin laivata eteenpäin. Liikenneyhteyksiä täydensivät myöhemmin rautatieyhteydet.

Porin ja sen taloudellisen takamaan välinen tavaranvaihto tapahtui 1800-luvulla hevosajoneuvoilla 1700- ja 1800-luvuilla rakennettuja teitä pitkin. Poriin saattoi saapua hyvinä aikoina päivässä jopa satoja kuormia.

Henkilöliikenne tapahtui joko omilla vaunuilla (säätyläiset) tai Seurahuoneella sijainneen kestikievarin avulla. Varattomimmat kulkivat jalan. Kaupungin sisäinen liikennejärjestely oli tuolloin melko tarpeetonta.

Höyrylaiva

Höyrytekniikan kehitys muokkasi myös nopeasti kuljetustekniikkaa. Ensimmäinen sovellus oli höyrylaiva, joka levisi nopeasti ympäri Eurooppaa. Höyrylaivat yleistyivät 1800-luvulla, mutta joitakin aluksia oli valmistettu jo 1700-luvulla. Suomessa ensimmäinen höyrykäyttöinen laiva nähtiin vuonna 1821 ja ensimmäinen maassamme rakennettu höyrylaiva valmistui vuonna 1833. Porin höyrylaiva-aikakauden aloitti vuonna 1848 kaupunkiin Tukholmasta hankittu Öland, joka sai Porissa nimekseen Sovinto. Höyrylaivanvarustus alkoi Porissa kunnolla vasta 1860-luvulla, jolloin Pohjanmaan Höyrylaivaosakeyhtiö siirrettiin Turusta Poriin. Myöhemmin W. Rosenlew & Co. ryhtyi rakentamaan höyryaluksia telakallaan.

Rautatie

Rautatien historia on pidempi kuin höyryveturin. Kaivosteollisuudessa hevoset vetivät kiskoja pitkin kulkevia vaunuja Englannissa jo 1500-luvun lopussa. Ensimmäinen kiskoilla kulkeva veturi kulki vuonna 1804 Englannissa erään kaivoksen ja kanavan väliä. Ensimmäinen matkustajajuna, jota esiteltiin vuonna 1808 otsikolla "Catch me who can", kulki ympyrän muotoista rataa ja yleisö sai maksua vastaan matkustaa kierroksen sen kyydissä. Juna oli siis aluksi vastaavanlainen tekninen viihdelaite kuin ensimmäiset elokuvat 1800-luvun lopulla.

Suomessa ensimmäinen junarata valmistui Helsingin ja Hämeenlinnan välille vuonna 1862. Tämän jälkeen Suomen rataverkko laajeni hiljalleen. Höyrylaiva oli kuitenkin junaa "helpompi" kulkuväline, koska juna tarvitsi kulkeakseen mittavan ja suuritöisen rataverkoston. Rautatie oli tavallaan koneellinen kokonaisuus.

Ensimmäinen juna saapumassa Poriin vuonna 1895

Poriin ensimmäinen juna saapui huhtikuun 25. päivä 1895. Länsipuiston päähän rakennetulle asemalle oli asetettu juhlaliputus ja soittokunta soitti Porilaisten marssia. Paikalle oli kokoontunut tuhatpäinen ihmisjoukko, joille maisteri F.I. Färling piti puheen. Juna koostui veturista ja muutamasta likaisesta tavaravaunusta.

Porin radan viralliset vihkiäiset pidettiin saman vuoden marraskuussa. Päivästä muodostui Porissa ennennäkemätön juhlapäivä. Koko kaupunki oli koristeltu lipuilla, tulisoihduilla, lyhdyillä ja köynnöksillä. Asemalla kajautettiin Maamme-laulu.

1800-luvun näkökulmasta rautatie hävitti ajan ja tilan kokemuksen, mikä johtui uuden liikennevälineen suuresta nopeudesta. Rautatien myötä matkustus- ja kuljetusaika lyhentyi murto-osaan totutusta. Alkuinnostuksen jälkeen ihmiset kokivat junamatkan pitkästyttävänä, koska nopea vauhti aiheutti myös sen, että ikkunasta avautuvaa maisemaa ei pystynyt enää tarkastelemaan yhtä tarkasti kuin hevoskyydissä. Varhaisissa englantilaisissa vetureissa keskinopeus oli vain 30 - 50 km tunnissa. Tämä oli kuitenkin noin kolme kertaa nopeampaa matkustamista kuin hevoskyydissä. Junamatkailu toimi myös turismin leviämisen edellytyksenä.

Polkupyörä

Polkupyörä tuli suosituksi 1880-luvulla vasta sen jälkeen, kun suuresta ja hankalasta etupyörästä oli luovuttu. Poriin näitä kulkuneuvoja alkoi ilmaantua 1890-luvulla. Polkupyörää pidettiin aluksi lähinnä "paremman väen" urheilu- ja ulkoiluvälineenä. Polkupyörä oli paikallistuote 1960-luvulle asti. Paikalliset rautakaupat, urheiluliikkeet ja osuuskaupat kokosivat ja nimesivät myytävät pyöränsä. Porilaisia pyörämerkkejä olivat muun muassa Karhu, Kyhä, Loisto, Ratsu, Suomi, Tuliteräs ja Ystävä.

Auto

Ensimmäiset autot olivat myös höyrykäyttöisiä. Näitä höyryautoja rakennettiin 1800-luvun alussa Englannissa ja Ranskassa. Höyryautot väistyivät polttomoottorin myötä, jota kehiteltiin Euroopassa ja Yhdysvalloissa 1880- ja 1890-luvuilla. Suomen ensimmäinen auto saapui Helsinkiin vuonna 1900. Ilmeisesti vuonna 1903 oli ensimmäinen porilainen hankkinut automobiilin. Kaupunkilaisilla ja heidän kotieläimillään oli totuttelemista uusiin kulkuneuvoihin. Lisäksi autot herättivät ihmisissä pelonsekaista kunnioitusta. Ne harvat, jotka omistivat auton, pitivät niistä erittäin hyvää huolta. Auto oli statussymboli. Seuraava tarina Kytäjän kartanosta vuodelta 1902 kuvaa hyvin aikalaisten suhtautumista:

"Alustalaisia oli kielletty ankarasti koskemasta autoon! Alustalaisten keskuudessa oli kuitenkin muutamia, jotka saattoivat kerskua koskeneensa siihen. Nämä alustalaiset olivat eräänä päivänä olleet maantien viereisellä pellolla työssä ja auto oli mennyt – ranskalaisesta kuljettajastaan huolimatta – heidän kohdallaan ojaan. Kamarijunkkari oli määrännyt miehet nostamaan autoa ylös ojasta, mutta nostamista ei saanut toimittaa paljain käsin, vaan oli kartanosta haettava pyyheliinat sitä varten."

 

Yksi Porin ensimmäisistä autoista

Porissa tavallisin "auto-onnettomuus" oli seuraavanlainen:

"Taas automobiili säikähdytti hevosen ja ukko putosi kärrynsä aisalta maahan loukaten itsensä niin, että viruu nyt Porin sairaalassa." Eräs tarina vuodelta 1906 kertoo, että kun Rosenlewin herrat ajelivat Seikun sahalle autollaan, olivat vanhemmat ihmiset pelästyneet "päättömiä hevosia", jotka olivat puolestaan maailmanlopun merkkejä. Varhaiset autot muistuttivat ulkoisesti vossikoita eli hevosvetoisia vaunuja, joissa asiakkaita kuljetettiin maksusta.

Ensimmäinen maailmansota hidasti tuntuvasti autojen yleistymistä, joten läpimurto tapahtui 1920-luvulla. 1920-luvun alussa Porissa ryhdyttiin harjoittamaan kuorma-autoliikennettä. Neljä autoa kuljetti tavaraa Porista rautatietä vailla olevaan Pohjois-Satakuntaan. Kuorma-autoissa kuljetettiin myös matkustajia 30 pennin kilometrihintaan. Vuonna 1923 Pori sai käyttöönsä ensimmäisen linja-auton, joka kulki kahdesti viikossa reittiä Pori – Kankaanpää. Myöhemmin samana vuonna linja-autolla pääsi jo Vaasaan ja Turkuun. Linja-autoasema toimi Isolinnankadulla 1950-luvulle saakka. Lisääntyvä liikenne vaati myös vanhojen sorateiden päällystämistä.

Toisen maailmansodan jälkeen autoistuminen kasvoi räjähdysmäisesti. Autosta oli tullut jo aiemmin teollisen yhteiskunnan symboli. Suomi alkoi vaurastua ja ihmisiä muutti yhä enemmän kaupunkeihin. Autoliikenteen yleistyminen aiheutti Porissa sen, että tukkien uitto loppui ja puukuljetukset siirtyivät pyörille ja kiskoille. Koko Suomessa kuorma-autot ohittivat rautateiden tavaraliikenteen viimeistään 1960-luvun puolivälissä.