Rosenlewin teollisuus Aittaluodossa

W. Rosenlew & Co oli näkyvästi esillä kaupungin teollisuudessa sekä joen pohjois- että eteläpuolella. Pohjoispuolella sijaitsivat yhtiön omistamat konepaja ja Isosannan vanha saha sekä eteläpuolella Aittaluodossa Seikun saha. Sahateollisuus oli 1800-1900-lukujen vaihteessa kaupungille erittäin tärkeää. Sahateollisuudesta syntyi runsaasti sahausjätettä, jonka hyväksikäyttöä pohdittiin kiivaasti. Sahausjäte oli erinomaista polttoainetta. Tämä oli yksi syy, minkä vuoksi puuvillatehtaan paikaksi valittiin Isosanta. Olihan lähellä vielä tuolloin neljä sahaa.

Vuoteen 1926 mennessä Porin teollisuus oli jälleen monipuolistunut. Paperiteollisuus kasvoi merkittävästi ja kaupunkiin perustettiin vuosina 1916 - 1926 neljä suurta tuotantolaitosta. Rosenlew-yhtymällä oli näissä ratkaiseva osuus.

Puujätteen kierrätystä

Laatikkotehdas


Laatikkotehdas
Sahausjätteen karkeamman osan hyväksikäyttöön perustettiin Aittaluotoon Rosenlewin toimesta laatikkotehdas, jossa raaka-aineena käytettiin Seikun sahan jätelautoja. Laatikkotehdas valmistui Seikun sahan viereen vuonna 1912, mutta tehokas toiminta alkoi vasta seuraavana vuonna. Viivästys johtui siitä, että laatikkotehdas odotti Rosenlewin yhtiön oman voimalaitoksen valmistumista. Voimalaitos valmistui Aittaluotoon vuonna 1913 ja myös se käytti Seikun sahan puujätettä polttoaineenaan. Laatikkotehtaan tuotannosta meni suuri osa vientiin, mutta ensimmäisen maailmansodan sytyttyä tuotantoa supistettiin huomattavasti. Sodan jälkeen tehtaan tuotteita ryhdyttiin jälleen viemään ulkomaille. Välillä tehdas kävi kahdessa ja jopa kolmessa vuorossa. Vuonna 1926 työntekijöitä oli 255, joista noin puolet oli naisia.

Laatikkotehtaan toiminta lopetettiin vuonna 1956, koska pakkaustavaramarkkinoilla olivat muut materiaalit nousseet merkittävimmiksi.

 

Sulfaattiselluloosatehdas ja paperitehdas
Sahausjätteestä jäi kuitenkin edelleen käyttämättä rimat ja muu pienempi jäte. Niitä pystyttiin hyödyntämään sulfaattiselluloosatehtaassa, jonka rakentamista ryhdyttiin suunnittelemaan Poriin jo 1800-luvun lopulla, mutta sen toteuttaminen oli lykkääntynyt. Vuonna 1913 asia otettiin uudelleen esille, mutta nyt päätettiin, että selluloosatehtaan jatkoksi valmistuisi myös paperitehdas.

Työntekijät lapioivat haketta, selluloosan raaka-ainetta.

Selluloosateollisuus ruokki edelleen paperi- ja kartonkiteollisuutta. Ruotsissa oli 1880-luvulla ryhdytty keittämään sulfaattiselluloosasta ruskeaa voimapaperia, jolla oli hyvä menekki kansainvälisessä kaupassa. Poriin tällainen tehdas päätettiin perustaa vuonna 1915. Rosenlew-yhtymä omisti 84 % prosenttia osakkeista. Lopulta tehdas siirtyi kokonaan Rosenlewin omistukseen. Porin paperitehtaan toiminta alkoi sodan vuoksi vasta vuonna 1920. Myös tämä tehdas rakennettiin Seikun sahan viereen, jotta raaka-aineena käytetyn hakkeen kuljetusmatka olisi mahdollisimman lyhyt. Paperitehtaan koneet tilattiin Norjasta ja Ruotsista.

 

Sulfiittitehdas
Samoihin aikoihin paperitehtaan kanssa perustettiin Rosenlew-yhtymän toimesta Aittaluotoon vielä sulfiittitehdas. Erik ja Wilhelm Rosenlew olivat hankkineet puolet tamperelaisen J.C. Frenckell & Son Ab:n osakkeista, joka omisti puolestaan Suomen vanhimman paperitehtaan Tampereella. Yhtiö oli jo kauan suunnitellut oman selluloosatehtaan perustamista, mutta varojen puutteessa selluloosaa oli ostettu Kaukaan tehtaalta. Rosenlewin astuttua mukaan asia otettiin uudelleen esille. Sulfiittitehdas päätettiin perustaa ja sijoituspaikaksi valittiin Pori, koska kaupungissa oli runsaasti sahoista saatavaa raaka-ainetta, ja josta mahdollinen ylimääräinen selluloosatuotanto oli helppo laivata vientiin. Sulfiittitehtaan puunpuhdistamo, happo-osasto, keittämö ja valkaisulaitos saatiin valmiiksi vuonna 1921. (Saarinen) Sulfaattiselluloosa-, paperi- ja sulfiittitehtailla työskenteli vuonna 1926 yhteensä 352 henkeä.

Sulfiittiselluloosatehdas tuotti runsaasti jätevettä, joka oli laskettu suoraan Kokemäenjokeen, joten sen toiminta lopetettiin uusien vesiensuojelumääräysten vuoksi vuonna 1974.

Vuoteen 1926 mennessä Rosenlewin paperiteollisuus oli noussut tuottavuudessaan kaupungin toiseksi merkittävimmäksi teollisuuden haaraksi. Tuotantolaitokset sijaitsivat pääasiassa Aittaluodossa, johon syntyi myös pienempiä paperiteollisuusalan laitoksia, joista merkittävimmäksi kasvoi vuonna 1926 perustettu säkki- ja pussitehdas. Paperitehtaan perustamisen jälkeen päätettiin ryhtyä jalostamaan paperitehtaan valmistamaa voimapaperia. Säkki- ja pussitehdas valmisti 1930-luvun lopulla paperisäkkejä, paperisia kauppapusseja ja rakennusteollisuudelle vuorauspaperia. Sota-aikana säkkien ja pussien kysyntä kasvoi entisestään. Säkki- ja pussitehdas käytti huomattavan osan paperitehtaan voimapaperista. 1960-luvulla säkkien raaka-aineeksi otettiin mukaan muovi. Vuonna 1965 tehdas muutti Rosenlewin entisen tiilitehtaan tiloihin Ulasooriin.

Hiivaa jätteestä!

Vuonna 1929 Aittaluodon tehdaskompleksi sai seurakseen myös elintarviketeollisuutta. Eräs ruotsalainen insinööri oli keksinyt menetelmän, jonka avulla sulfiittitehtaan jätelipeästä pystyttiin erottamaan siinä oleva sokeri ja valmistaa hiivaa.

Hiivatehdas vuonna 1929

Rosenlew-yhtymä osti tämän patentin vuonna 1928 ja siis seuraavana vuonna sulfiittitehtaan yhteyteen nousi hiivatehdas. 

Tehdas oli ainutlaatuinen, ei ainoastaan Suomessa, vaan koko Euroopan mittakaavassa. Hiivatehdas työllisti vain noin kymmenen henkeä, mutta esimerkiksi sotavuosina tehtaan tuotanto oli lähes neljännes koko maan hiivatuotannosta. Tuotanto lopetettiin 1970-luvulla.