1939-1952 | Sota ja teollisuus

Cygnaeuksen koulu talvisodan pommitusten jälkeen v. 1940

Vuonna 1939 Suomi joutui mukaan maailmansotaan. Pori oli satama- ja teollisuuskaupunki, joten se oli myös todennäköinen kohde ilmapommituksille. Talvisodan aikana Porin kaupungin aluetta pommitettiin neljä kertaa ja Mäntyluodon satama joutui hyökkäyksen kohteeksi kaikkiaan 28 kertaa.

Välirauhan aikana (1940 - 1941) Porin maapinta-ala kolminkertaistui ja asukasluku kasvoi yli 12 000 hengellä, koska kaupunkiin liitettiin suuria alueita silloisesta Porin maalaiskunnasta sekä Ulvilasta. Entisiä Ulvilalle kuuluneita alueita olivat muun muassa Toejoki, Ruosniemi, Uusikoivisto sekä Vanhakoivisto.

Sotatarvikkeiden tuotantoa

Teollisuuslaitoksissa ryhdyttiin tuottamaan sotatarvikkeita. Ongelmaksi muotoutui työvoimapulan lisäksi puute raaka-aineista sekä erittäin kova kiire. Monet porilaiset menivät mielellään auttamaan Porissa olleita saksalaisjoukkoja lentokentän rakentamisessa, koska siellä tienasi hyvin. Jatkosodan aikana sotatarviketuotantoon osallistuivat lähinnä Rosenlewin konepaja, puuvillatehdas sekä uusi Outokummun metallitehdas.

Teollisuuslaitokset valmistivat talvi- ja jatkosodan aikana sotatarvikkeiden ohella myös siviilituotteita. Yleisesti työskentely saattoi olla raskasta, koska esimerkiksi talvisodan aikana tehtailla tehtiin työtä pommitusten vuoksi ainoastaan pimeään aikaan. Kaikki tehtaat kärsivät energiapulasta, koska kivihiilen tuonti oli vaikeutunut sodan vuoksi.

Naiset töihin

Sota tasoitti naisten tietä miesvaltaisille aloille. Hitsaaja Kerttu Majaluoma Porin Konepajalla vuonna 1953.

Sota-aikana parhaassa iässään olevat miehet olivat rintamalla, joten työvoimasta uhkasi tulla huutava pula. On arvioitu, että jatkosodan sytyttyä kesällä 1941 Suomen teollisuustyöväestöstä puolet oli maanpuolustustehtävissä. Tilannetta korjattiin asettamalla yleinen työvelvollisuus, joka koski kaikkia työikäisiä, 15 - 65-vuotiaita kansalaisia. Porissa kaikista työvelvollisista yli 50 % oli naisia. Joissakin töissä työvoimana käytettiin myös neuvostoliittolaisia sotavankeja.

Rosenlewin sotatarviketeollisuus houkutteli puuvillatehtaan naisia töihin paremmalla palkalla. Moni tyttö siirtyikin puuvillatehtaalta Rosenlewille valmistamaan kranaatteja. Rosenlewin konepajalla oli ollut vuonna 1938 ainoastaan seitsemän naista, kun taas sodan aikana heitä oli noin kaksisataa. Outokummussa sota-aikana työskennelleistä noin 30 % oli naisia. Vuonna 1943 koko maan teollisuudessa 51 % oli naistyöntekijöitä. Sodan jälkeen naisten osuus väheni, mutta ei enää yhtä pieneksi kuin ennen sotaa. Sodan seurauksena naisia siirtyi yhä enemmän työelämään ja muun muassa metallialalle.