Sotakorvausteollisuus

Lokomobiilikattilan niittausta Porin konepajalla vuonna 1947

Jatkosodan päätyttyä vuonna 1944 Suomi joutui hävinneenä osapuolena korvaamaan Neuvostoliitolle 300 miljoonan dollarin edestä sotakorvauksia, jotka olivat erilaisia tuotteita, kuten puutavaraa, paperia, selluloosaa, meri- ja jokialuksia ja erilaisia koneita. Pääpaino oli metalliteollisuuden tuotteilla.

Tämä tuli vahvasti metsäteollisuudesta eläneelle Suomelle järkytyksenä, koska maamme metalliteollisuus oli vielä varsin vaatimatonta. Lisäksi vuonna 1944 maailma kävi vielä sotaa, joten raaka-aineiden hankinta tuntui lähes mahdottomalta. Neuvostoliitto oli kuitenkin vaatimuksissaan tiukka. Toimitusaikaa annettiin aluksi kuusi vuotta, mutta koska urakka osoittautui mahdottomaksi, sitä pidennettiin kahdeksaan vuoteen eli vuoteen 1952 asti.

Työtä sadoille

Sotakorvaukset olivat Suomen taloudelle raskas taakka. Positiivisena puolena oli se, että sodasta palanneet miehet saivat töitä. Porissa metalliteollisuuteen keskittynyt sotakorvaustuotanto antoi työtä sadoille. Kaupungin teollisuudella oli tuolloin myös vetovoimaa ja Poriin muutti runsaasti uusia asukkaita. Sotakorvaukset monipuolistivat ja vahvistivat Porin teollisuutta ja vauhdittivat kaupungin kasvua.

Porissa sotakorvaustuotantoon osallistuivat:

Sotakorvaukset toivat telakkateollisuuden takaisin Poriin. Teljän Tehtaat Oy Karjarannassa sekä Reposaaren Konepaja Oy ryhtyivät valmistamaan 1000 tonnin proomuja, jotka sotakorvausten kestäessä muuttuivat puu-/metallirakenteisista kokonaan metallirakenteisiksi. Reposaaren konepaja osallistui lisäksi Suomesta toimitettujen proomujen suunnitteluun. Proomujen rakentaminen ei kuitenkaan käynyt kädenkäänteessä. Työntekijät olivat usein "sormi suussa" erilaisten työvaiheiden kanssa eikä tilanteesta ja kiireestä johtuen kunnolliseen koulutukseen ollut aikaa. Usein myös taitavasta ammattimiehestä tehtiin työnjohtaja, jolloin tehdas menetti ammattitaitoisen työntekijän ja sai tilalle huonon työnjohtajan.

Valtavat teollisuuslokomobiilit olivat Porin konepajan sotakorvaustuotteita.

Uutta osaamista

Monia sotakorvaustuotteista ei ollut koskaan aikaisemmin valmistettu Suomessa. Varsinkin alkuaikoina tuotannossa jouduttiin soveltamaan mitä erilaisimpia keinoja. Rosenlewin konepajan tehtäväksi tuli suunnitella ja valmistaa 300 valtavaa teollisuuslokomobiilia. Suunnittelua helpotti saksalaisten Lappiin jättämä lokomobiili, joka kuljetettiin Poriin ja käytettiin malliksi. Monet työtehtävistä opeteltiin paikan päällä. Esimerkkinä eräs Reposaaren konepajan työntekijä ei ollut koskaan aikaisemmin hitsannut ja hänelle luvattiin, että joku tulee auttamaan. Kukaan ei kuitenkaan kiireiltään ehtinyt. 

"No mää kyllästyi siihen odottamisee, ku mitää ei kuulunu eikä näkyny, ni mä pisti pillei valkee ja aljoi pikkuhiljaa hitsaamaa ja jollaki taval jotai siit tuli ja kyl ne ensimmäiset tuumat, mikkä mää oli hitsannu, ni kyl ne Venäjäl o myyty!"

Uudet työntekijät toimivat usein kokeneempien parina ja täten he oppivat samalla. Ammattikoulutukseen ei ollut välttämättä mahdollisuutta tai aikaa.