Työväestö

Kaupunki omisti asukkaansa


Esiteollisena aikana työväestö oli tavallaan kaupungin maistraatin omaisuutta, ja heidän oli tehtävä sitä työtä, mitä heille tarjottiin. He eivät saaneet myöskään lähteä vapaasti kaupungin ulkopuolelle töihin. Käytännössä kaupungin suojeluksessa oleva työmies oli lähes orjan asemassa. Mikäli työmies lähti salaa töihin toiselle paikkakunnalle, saattoi hän menettää oikeuden asua kaupungissa. Työvoimapulan aikana saatettiin palkata kaupungin ulkopuolisia työntekijöitä. Kaupungin omat työmiehet eivät suhtautuneet näihin apumiehiin erityisen hyvin. Tämä 1600-luvulla säädetty niin sanottu palveluspakko lakkautettiin vuonna 1865.

Teollistuminen muuttaa käsityksiä työnteosta


Vuosien 1867 - 1917 välillä Suomessa tapahtui teollinen läpimurto. Tämä tarkoitti suuria muutoksia koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Teollisuus sai voimakseen höyrykoneen, maaseudulta saapui väkeä töihin kaupunkeihin ja teollisuustyöväestön luokka syntyi. Mannermaiset aatevirtaukset, kuten liberalismi ja individualismi, levisivät kirjallisuuden avulla maahamme. Erityinen naisliike ryhtyi myös parantamaan naisten asemaa. 1800 - 1900-lukujen taitteessa yleinen kansan sivistyselämä parani myös Porissa. Tuolloin Poriin levisi wrightilainen työväenliike, joka ryhtyi valistamaan ja sivistämään työväestöä.

Teollisuuden myötä työnteon käsite muuttui täysin. Työ tehtiin teollisuuslaitoksessa, joka oli erillään kodista. Työtä tehtiin nyt myös ympärivuotisesti säännöllisin työajoin. Esiteollisella ajalla työttömyys oli Porissa normaalia ja sitä ei nähty varsinaisena ongelmana. Kaupunki hiljeni talveksi aina purjehduskauden päätyttyä. Työ erottui nyt myös ensi kertaa vapaa-ajasta ja palkka maksettiin rahana. Ensimmäistä kertaa myös muutkin kuin perheen pää kävivät ansiotyössä: huomattava osa teollisuustyöväestöstä oli naisia ja alkuaikoina myös lapsia. Naisten työssäkäynti muutti myös perheen äidin asemaa. Toiset näkivät tehtaat vähävaraisten pelastuksena, toiset taas pitivät niitä uhkana yhteiskunnalle. Heidän mielestään tehdas pilasi naiset ja lapset sekä koko perheyhteisön.

 

Naistyöntekijöitä Calabresen laukkutehtaalla vuonna 1924

Teollisuuden myötä perhe-elämä ja uramahdollisuudet muuttuivat. Ihmisillä oli uusia mahdollisuuksia puolison, työpaikan ja asuinpaikan valinnassa. Arki ei siis muuttunut ainoastaan siten, että ihmisillä oli enemmän uudenlaisia tavaroita, vaan koko yhteiskunta muuttui. Pienemmillä teollisuuspaikkakunnilla 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa työläisen elämän täytti työ ja työyhteisön arki. Työpäivät olivat pitkiä ja työyhteisö hallitsi arkipäivää myös työn ulkopuolella. Laiskuutta oli pidetty paheena maalaisyhteisöissä, mutta teollisuusyhteisöissä laiskuus oli lähes kuolemansynti.

Työntekijöitä palkittiin usein pitkästä työurasta ja he saattoivat edetä urallaan. Työmiesten lapset saivat myös helposti töitä samasta tehtaasta. Näin syntyi työmiessukuja, jotka olivat samassa tehtaassa töissä useammassa sukupolvessa.

Teollistumisen mukanaan tuoma muutos kosketti enemmän naisia kuin miehiä. Naisille avautui enemmän koulutusmahdollisuuksia ja uusia työpaikkoja. Naisesta tuli itsenäisempi kuin aikaisemmin. Viimeistään 1930-luvulla muutokset olivat ulottuneet syrjäalueillekin. Tavarat ja koneet, koulut ja rahatalous ulottuivat koko Suomeen.